11-08-2020, 22:08:16

Uutiset:

17.5.2020 - Vapaalehdykän galleria ja foorumi toimivat nyt kunnolla. Liitteiden lähettäminen ja yläpalkin valikot toimivat


Suomen Harmonikkaliitto

Halpoja haitareita

Aloittaja ftamt, 27-03-2017, 13:55:57

« edellinen - seuraava »

ftamt

Haitarit sen kun vain halpenoo. Nyt saa antiikkipelejä satasen pintaan. Ei ole hinnan kiroissa enää.
Laatuhan näissä ei ole kaksinen, mutta köyhempikin pääsee näillä harrastuksen alkuun niin soitossa kuin korjauksen opettelussa. Jos ei tule soittajaa tai korjaajaa, niin ei tarvitse maksaa kovin kalliita oppirahoja. Aina nämä naapurin turistipelit voittaa. Kyllä on paremmatkin harmonikat tulleet rutkasti alaspäin. Itsekin sain hyvän  500 euroa maksaneen "Laihasmallin" ja vielä paremmilla italialaisilla kielillä.
Toivo

PaRisto

Mo,
Joo ajan kuluksi tai vaikkapa muuten vaan näpräilyyn voi saada edukkaasti harraste rojun moneen makuun ja käyttötarkoitukseen... Kyllä sitä ihmiset viskoo rahojaan huonompaankin hyviin kuin satasen tai parin haitariin😉
T. PaRisto
PaRisto

Periskooppi

Korjaamisen ja tuunaamisen treenaamiseen löytyy paljon vaihtoehtoja pikkurahalla. Ennen oli vain votkaturistien tuliaiset, mutta noista vanhoista peleistä voi saada ihan kunnollisen museopelin tai mökkihaitarin.

Entisen DDR:n tuotteet on kumma kyllä pitäneet hintaansa jopa niin, että pyydetyt hinnat liikkuvat edullisimmin italialaisten tasolla.

TLinden

Italialainen laatu on erittäin huonossa maineessa sieltä tulleiden kodinkoneiden, autojen ym. vuoksi. Saksalainen laatu taas on arvostettu käsite ja Itä-Saksa on jo unohtunut vuosien saatossa, Saksa mikä Saksa.

ftamt

Lainaus käyttäjältä: TLinden - 08-03-2020, 16:17:26Italialainen laatu on erittäin huonossa maineessa sieltä tulleiden kodinkoneiden, autojen ym. vuoksi. Saksalainen laatu taas on arvostettu käsite ja Itä-Saksa on jo unohtunut vuosien saatossa, Saksa mikä Saksa.
Kyllä sinulla on täysin väärä käsitys italialaisten harmonikkojen laadusta. Siellä on aina tehty korkealuokkaisia soittimia ja erittäin vähän heikkolaatuista halpahaitareita. Niitä ei voi verrata kodinkoneisiin eikä autoihin. Harmonikanrakennuksessa on Italiassa pitkät perinteet. Miksi sitten suurin osa tunnetuista soittajista Pohjosmaissa ja muualla maailmassa soittaa italialaisilla harmonikoilla? Miksi sitten suomalaiset harmonikkatehtaatkin laittoivat parhaisiin harmonikkoihinsa italialaiset kielet? Kun soittelee kaiken maailman rimpuloilla ja kehuu niitä maasta taivaaseen, niin tulee mieleen, että onko tässä vanhaa toverien aatteen paloa.
Toivo

TLinden

Italiassa on myös pitkät perinteet jousisoittimien rakentamisesta ja kalleimmat ja arvostetuimmat soittimet ovat sieltä peräisin. Eli ei toki sieltä pelkkää sutta ja sekundaa tule, mutta ei varmasti itänaapuristakaan, vaikka suurimmaksi osaksi sellainen kokemus suomalaisilla onkin.

En oikein tunne vielä harmonikkamaailmaa, kun oma kosketukseni on vain noihin turistipeleihin. Se vain ärsyttää, että ne saavat osakseen lähinnä haukkuja. Urkuharmonipuolelta tiedän taas, että suomalaiset tehtaat käyttivät nimenomaan saksalaisia kieliä ja oletin harmonikkojen kohdalla tilanteen olleen myös samanlainen.

Muistelen myös jonkun täällä kirjoittaneen, että oli vaihtanut venäläisestä turistipelistä nahkat italialaiseen, kun sen omat olivat olleet huonommat.

Ensimmäisen kerran elämässäni koskin harmonikkaan 2016, kun ostin ensimmäisen turistipelin.... Näppäinharmonikkaa testasin ensimmäisen kerran viime perjantaina, Lasse Pihlajamaa Special, hyvinkin todennäköisesti italialainen. Ei tuo nyt monin verroin paremmalta kuulostanut kuin omat pianoharmonikkani, toki siitä en tiedä, koska tuota oli viimeksi huollettu. Diskanttipuolelta en osannut mitään soittakaan.

Itänaapurin tekniikka on usein vähän viimeistelemätöntä ja kömpelöä, mutta usein kestävämpää ja helpommin huollettavissa kuin monet läntiset. Soittimissa toki Neuvostoliiton ajoista johtuen suurin osa on ns sikarilaatikoita eli sopivat enemmän koristeiksi kuin käyttöön. Pianoista kuitenkin löytyy sangen kelvollisiakin ja entisen Jacob Beckerin tehtaan tuotteet jopa kauniisti soivia. Ja mikäli olen oikein ymmärtänyt, Venäjällä valmistetaan erittäin laadukkaita konserttiharmonikkoja, mutta eivät vain erilaisen järjestelmänsä vuoksi ole suosittuja Suomessa.

No, mikäli tässä harrastuksessa innostukseni jatkuu, niin täytyy seuraavaksi ostaa tutkittavaksi noita muita halpoja soittimia. Miten nuo ruotsalaiset, joita näkyy sangen edullisesti? Pianoharmonikkoja nimellä Walter Special, josta tulee kanssa Saksa mieleen, mutta ovatkin ruotsalaisia. Olikos Hagström se merkki.... Italialaisia saatikka kotimaisia soittimia ei ole vielä halvalla näkynyt lukuun ottamatta Tosca-merkkistä pianohaitaria ja siitä merkistä ainakaan Viljo ei tiennyt yhtään mitään.

Eli tähän voi toki ehdottaa, mitä merkkejä kannattaisi metsästää. Puhutaan nyt tosiaan hintaluokasta kympeistä pariin sataan. Sitä olen saanut kuulla, että kelvollinen soitin maksaa vähintään tonnin ja kunnollinen kaksi. Ihmeesti kuitenkin jo parin kympin soittimella on pystynyt soittamaan, niin kuulisi hintaluokan vähän noustessa laadun ja ominaisuuksien nousevan kohisten. Tosin se ei vakuuttava Pihlajamaa taitaa olla jotain tonnin hintaluokkaa, joten miten näistä tietää.

ftamt

08-03-2020, 22:39:15 #6 Viimeisin muokkaus: 08-03-2020, 22:42:19 käyttäjältä ftamt
Lainaus käyttäjältä: TLinden - 08-03-2020, 19:29:49Italiassa on myös pitkät perinteet jousisoittimien rakentamisesta ja kalleimmat ja arvostetuimmat soittimet ovat sieltä peräisin. Eli ei toki sieltä pelkkää sutta ja sekundaa tule, mutta ei varmasti itänaapuristakaan, vaikka suurimmaksi osaksi sellainen kokemus suomalaisilla onkin.

En oikein tunne vielä harmonikkamaailmaa, kun oma kosketukseni on vain noihin turistipeleihin. Se vain ärsyttää, että ne saavat osakseen lähinnä haukkuja. Urkuharmonipuolelta tiedän taas, että suomalaiset tehtaat käyttivät nimenomaan saksalaisia kieliä ja oletin harmonikkojen kohdalla tilanteen olleen myös samanlainen.

Muistelen myös jonkun täällä kirjoittaneen, että oli vaihtanut venäläisestä turistipelistä nahkat italialaiseen, kun sen omat olivat olleet huonommat.

Ensimmäisen kerran elämässäni koskin harmonikkaan 2016, kun ostin ensimmäisen turistipelin.... Näppäinharmonikkaa testasin ensimmäisen kerran viime perjantaina, Lasse Pihlajamaa Special, hyvinkin todennäköisesti italialainen. Ei tuo nyt monin verroin paremmalta kuulostanut kuin omat pianoharmonikkani, toki siitä en tiedä, koska tuota oli viimeksi huollettu. Diskanttipuolelta en osannut mitään soittakaan.

Itänaapurin tekniikka on usein vähän viimeistelemätöntä ja kömpelöä, mutta usein kestävämpää ja helpommin huollettavissa kuin monet läntiset. Soittimissa toki Neuvostoliiton ajoista johtuen suurin osa on ns sikarilaatikoita eli sopivat enemmän koristeiksi kuin käyttöön. Pianoista kuitenkin löytyy sangen kelvollisiakin ja entisen Jacob Beckerin tehtaan tuotteet jopa kauniisti soivia. Ja mikäli olen oikein ymmärtänyt, Venäjällä valmistetaan erittäin laadukkaita konserttiharmonikkoja, mutta eivät vain erilaisen järjestelmänsä vuoksi ole suosittuja Suomessa.

No, mikäli tässä harrastuksessa innostukseni jatkuu, niin täytyy seuraavaksi ostaa tutkittavaksi noita muita halpoja soittimia. Miten nuo ruotsalaiset, joita näkyy sangen edullisesti? Pianoharmonikkoja nimellä Walter Special, josta tulee kanssa Saksa mieleen, mutta ovatkin ruotsalaisia. Olikos Hagström se merkki.... Italialaisia saatikka kotimaisia soittimia ei ole vielä halvalla näkynyt lukuun ottamatta Tosca-merkkistä pianohaitaria ja siitä merkistä ainakaan Viljo ei tiennyt yhtään mitään.

Eli tähän voi toki ehdottaa, mitä merkkejä kannattaisi metsästää. Puhutaan nyt tosiaan hintaluokasta kympeistä pariin sataan. Sitä olen saanut kuulla, että kelvollinen soitin maksaa vähintään tonnin ja kunnollinen kaksi. Ihmeesti kuitenkin jo parin kympin soittimella on pystynyt soittamaan, niin kuulisi hintaluokan vähän noustessa laadun ja ominaisuuksien nousevan kohisten. Tosin se ei vakuuttava Pihlajamaa taitaa olla jotain tonnin hintaluokkaa, joten miten näistä tietää.
Kyllä suomalaiset tehtaat käyttivät ennnen sotia hyviä saksalaisia Dixin tehtaan kieliä. Niiden saanti loppui, kun tehdas pommitettiin sodan aikana.Jonkun aikaa Kouvolassa tehtiin omia kieliä, mutta kun olot vähitellen paranivat, niin italiasta saatiin parempia kieliä. Kyllä jo 1930-luvulla laitettiin parempiin harmonikkoihin italialaiset kielet, koska ne olivat saksalaisia paremmat. Ääni syttyi herkemmin hyvin pienellä ilmalla ja ääni oli heläkämpi johtuen kovemmista laatoista. Hagströmin tehtaalta tuli monenkirjavaa harmonikkaa ja osa halvoista malleista teetettiin Saksassa. Ruotsalaiset tekivät kieliä itse, mutta eivät olleet italialaisten veroisia. Hagström laittoikin parhaimpiin malleihinsa italialaiset kielet. Hagströmillä oli jonkun aikaa harmonikan valmistusta myös Helsingissä omassa liikkeessään. Sain 1980-luvulla haastatella Hagströmillä töissä ollutta John Ekmania. Hän oli erinomainen virittäjä, joka sai hyvään soittokuntoon silloin minulla olleen suomalaisilla kielillä olleen Kouvolan Kravatin. Olin sitä ennen käyttänyt soittimeni Kouvolan harmonikkatehtaalla, mutta siellä eivät saaneet sitä kunnon vireeseen. Hagstömit ovat hintaansa nähden parempia haitareita kuin venäläiset turistihaitarit. Molempia olen joutunut korjailemaan useitakin vuosien varrella. Se mikä venäläisissä on hyvää, niin on pehmeät paksuhkot valkoiset kielinahat. Vaikka ne taipuvat taaksepäin, niin sopivilla erikokoisilla selkätuilla ne toimivat erinomaisesti ja äänettömästi kymmeniä vuosia. Ohuet ja kovemmat italialaiset kielinahat alkavat vanhemmiten kuivuessaan pitämään ääntä kielilaatan pinnalla. Nekin kyllä saa uudelleen toimimaan pyörittämällä nahat rullalle molempiin suuntiin ja sitten suoristamalla ne takaisin. Kaikissa se ei onnistu ja sitten on vaihdettava uusiin. Venäläisistä kielinahoista minulla on pitkäaikainen kokeilu päällä. Laitoin yli 30 vuotta sitten valkoiset venäläiset kielinahat sopivilla selkätuilla vanhaan Kouvolan Kukkamalli romopianooni ja edelleen nuo nahat ovat erinomaisessa kunnossa, eivätkä pidä meteliä missään äänissä. Nahkojen laitto on tarkkaa puuhaa kuinka pitkältä matkalta ne alta liimaa ja kuinka jäykät tuet niissä on ja mistä lähtien tukia laitetaan. Veltompien nahkojen päälle laitetaan pidemmältä matkalta. Jos nämä asiat tekee väärin, niin viritys voi muuttua paljonkin ja kielet lähtevät soimaan huonommin liian pitkälle tehdyn liimauksen tai kielen kokoon liian jäykän nahan takia.
Toivo

TLinden

Hyvä tietää, että nahkojen kanssa on oltava tarkka. Jotain huomasinkin, kun itse noita ihan asiasta mitään ymmärtämättä vaihtelin, jotkut kielet eivät soineet kunnolla, ennen kuin näissä käyttämissäni nahkoissa olleita muovijousia lyhensi. Bassokieliin tarkoitetuissa nahkoissa oli kaksi muovijousta päällekkäin ja joidenkin kielten kohdalla piti toinen poistaa jne. Kun eivät nämä soittimet ole tehtaaltakaan lähtiessään olleet priimaa, niin tämä antanee aika paljon anteeksi, kun kuitenkin kielet soivat ammattitaidottoman nahkojenvaihdon jälkeen oletettavasti samaan tapaan, mitä ne ovat alunperinkin soineet. Ehkä pitäisi joskus käydä joku kurssi, missä saisi paremmat eväät soitinten huoltamiseen. Puoli-ilmaista harjoittelukalustoahan nyt on vaikka muille jakaa. Yksi projekti voisi jopa olla sovittaa laadukkaammat kielet turistihaitariin, varsinkin kun hyviä kieliä on saatavilla käytettyinäkin.

Täytyypä siis säilyttää ja suoristaa sukselle taipuneet venäläiset nahkaventtiilit. Nuo tilalle vaihtamani ovat italialaisia.

Näemmä sitten vähän arpapeliä näiden halpojen soitinten kanssa, ehkä täytyy vain olla ostamatta sikaa säkissä ja testata useita soittimia, niin tulee vähän vertailupohjaa. Turistipelit tuntuvat olevan sitä yhtä ja samaa kaikki, eikä eroa, maksaako soitin 0 vai 50 euroa. Bongasin yhden todella vähän käytetyn Weltmeisterin, josta kyselen vähän lisätietoja, onko jopa DDR:n jälkeiseltä aikakaudelta. Hagströmejä täytyy sitten varmaan ihan käydä testaamassa, jos tarpeeksi lähellä niitä on joskus myynnissä. Walter Specialia näkyy olevan Hagströmin lisäksi Hohnerin merkillä, eli olisivatkohan nuo kaikki sitten valmistettukin Saksassa ja olleet halvemman luokan pianoharmonikkoja.

Jossain vaiheessa myös kiinalaiset lähtivät matkimaan tai suoraan kopioimaan italialaisia ja nimesivät harmonikkansa osuvasti Parroteiksi. Näitä näkyy joitakin myynnissä 80-luvulta ja 90-luvun alusta. Tiedä sitten niiden laadusta, jossakin kai on ihan aidot italialaiset kieletkin käytössä. Hintapyynnöt tuon merkin kohdalla ovat kuitenkin yli budjettini.

Sellainen firma tuli vastaan myös kuin Etelän harmonikka, sijaitsee Turussa ja mainostaa kovasti 20 vuoden kokemustaan harmonikoista. Todella monenlaisia ja hintaisiakin soittimia myynnissä. Mistään en ole kylläkään löytänyt keskustelua tästä firmasta. Lieneekö luotettava ja hinnat kohdillaan? Toki ovat taas vähän yli budjetin.

ftamt

Lainaus käyttäjältä: TLinden - 08-03-2020, 23:38:42Hyvä tietää, että nahkojen kanssa on oltava tarkka. Jotain huomasinkin, kun itse noita ihan asiasta mitään ymmärtämättä vaihtelin, jotkut kielet eivät soineet kunnolla, ennen kuin näissä käyttämissäni nahkoissa olleita muovijousia lyhensi. Bassokieliin tarkoitetuissa nahkoissa oli kaksi muovijousta päällekkäin ja joidenkin kielten kohdalla piti toinen poistaa jne. Kun eivät nämä soittimet ole tehtaaltakaan lähtiessään olleet priimaa, niin tämä antanee aika paljon anteeksi, kun kuitenkin kielet soivat ammattitaidottoman nahkojenvaihdon jälkeen oletettavasti samaan tapaan, mitä ne ovat alunperinkin soineet. Ehkä pitäisi joskus käydä joku kurssi, missä saisi paremmat eväät soitinten huoltamiseen. Puoli-ilmaista harjoittelukalustoahan nyt on vaikka muille jakaa. Yksi projekti voisi jopa olla sovittaa laadukkaammat kielet turistihaitariin, varsinkin kun hyviä kieliä on saatavilla käytettyinäkin.

Täytyypä siis säilyttää ja suoristaa sukselle taipuneet venäläiset nahkaventtiilit. Nuo tilalle vaihtamani ovat italialaisia.

Näemmä sitten vähän arpapeliä näiden halpojen soitinten kanssa, ehkä täytyy vain olla ostamatta sikaa säkissä ja testata useita soittimia, niin tulee vähän vertailupohjaa. Turistipelit tuntuvat olevan sitä yhtä ja samaa kaikki, eikä eroa, maksaako soitin 0 vai 50 euroa. Bongasin yhden todella vähän käytetyn Weltmeisterin, josta kyselen vähän lisätietoja, onko jopa DDR:n jälkeiseltä aikakaudelta. Hagströmejä täytyy sitten varmaan ihan käydä testaamassa, jos tarpeeksi lähellä niitä on joskus myynnissä. Walter Specialia näkyy olevan Hagströmin lisäksi Hohnerin merkillä, eli olisivatkohan nuo kaikki sitten valmistettukin Saksassa ja olleet halvemman luokan pianoharmonikkoja.

Jossain vaiheessa myös kiinalaiset lähtivät matkimaan tai suoraan kopioimaan italialaisia ja nimesivät harmonikkansa osuvasti Parroteiksi. Näitä näkyy joitakin myynnissä 80-luvulta ja 90-luvun alusta. Tiedä sitten niiden laadusta, jossakin kai on ihan aidot italialaiset kieletkin käytössä. Hintapyynnöt tuon merkin kohdalla ovat kuitenkin yli budjettini.

Sellainen firma tuli vastaan myös kuin Etelän harmonikka, sijaitsee Turussa ja mainostaa kovasti 20 vuoden kokemustaan harmonikoista. Todella monenlaisia ja hintaisiakin soittimia myynnissä. Mistään en ole kylläkään löytänyt keskustelua tästä firmasta. Lieneekö luotettava ja hinnat kohdillaan? Toki ovat taas vähän yli budjetin.
Parrotin valmistaja osti Italiasta vanhoja Giulietin koneita ja tietoutta. Kertoi virittäjä Kari Ahvenainen aikoinaan. Eivät ole huonommasta päästä halvempia haitareita.
Toivo

TLinden

Ostin Weltmeisterin, kun tuli sopivaan hintaan tuoreahko malli vastaan. Saksassa ovat ilmeisesti kysytympiä kuin Suomessa, kun peräti yli tonnilla oli samaa mallia siellä myynnissä. Millainenhan kallis pianohaitari on soittaa, kun tämä peittoaa jo selvästi turistihaitarini... Huonona puolena tämä on vain 3/4 kokoinen, mutta äänikertoja silti kolme. Palkeen tiivisteen välistä vuotaa ilmaa basson puolella. Ilmeisesti tiiviste uusittava, täytyy ottaa auki ja tutkia tarkemmin.

Muuten on erittäin vähän soitettu ja siisti kuin uusi. DDR aikainen kuitenkin, valmistettu 1980-luvun lopulla kaikeasta päätellen. Saksalaiselta foorumilta löytyi keskustelua mallista, ja tuntuivat tykkäävän. Edulliseen hintaan varsinkin hyvä hankinta.

TLinden

Niin tulin ostaneeksi myös muutamalla kympillä venäläisen bajan-haitarin. Sen verran otin selvää, että muista turistihaitareista poiketen nämä ovat olleet sellaisia soittimia, millä myös itse venäläiset Neuvostoliiton aikana soittelivat ja NL aikaisilla soittimilla soitellaan jopa edelleen ja Youtubesta löytyy videoita. Ostamani soitin on mallia Melodija ja valmistettu Uralin takana Kurovissa. Yksi harmonikankorjaaja, joka näihin on perehtynyt, kertoi videollaan, ettei bajaneissa NL ajalla ollut suuria laatueroja. Laatu oli keskinkertainen tai sen alle, hyvällä onnella joskus jopa hyvä. Oletettavasti nämä siis saattavat olla pianohaitareita hieman laadukkaampia. Pianohaitarit myös tulivat eri tehtailta, olisivatkohan ne tehtaat sitten erikoistuneet nimenomaan matkamuistojen tehtailuun. Joku seppä oli vain mennyt tätä ostamaani opertoimaan, koska diskantissa soivat väärät äänet, D esim tulee mustalta koskettimelta. Olisikohan joku modifioinut tämän "suomalaiseksi". Täytyy tutkia, miten saisin takaisin oikeaan järjestelmään, mihin soitin on alunperin tarkoitettu. Voisi kokeilla siis pianokoskettimiston lisäksi opetella myös B-järjestelmää, jossa on omat etunsa. Kun kaavioita katselin, niin tässä sävelet menevät loogisempaan suuntaan kuin G- tai C-järjestelmissä. Tai siis oman hahmotukseni mukaan loogisempaan. En tiedä sitten, kun vähän harjoittelee, mikä olisi sen jälkeen paras järjestelmä.

Teme

Lainaus käyttäjältä: TLinden - 11-03-2020, 20:28:25Millainenhan kallis pianohaitari on soittaa, kun tämä peittoaa jo selvästi turistihaitarini...
Haitarissa hintaan vaikuttaa moni muukin asia kuin soitettavuus. Ääntä lähtee niistä turistipeleistäkin, soittaminen vaan usein raskasta kun 'syövät' ilmaa niin rutosti. Edulliset Weltmeisterit ja Royal Standardit ovat jo toista luokkaa jos sattuu hyvän yksilön löytämään. Niiden murheena usein enempi ne tekniset ratkaisut ja heppoinen rakenne. Hohnerit ja italialaiset on laadukkaammin tehty ja laadukkaammista osista ja ovat myös huollettavuudeltaan eri luokkaa. Toki niissäkin on eroja. Yleensä se hinta vaan korreloi laatuun. Halvalla pelilläkin pärjää ja voi olla kiva soittaa, mutta kun noihin perehtyy tarkemmin ja pääsee soittamaan eri hintaisilla peleillä niin kyllä niitä eroja löytyy. Esim. vireys, noita edullisia ei välttämättä saa ikänään hyvään vireeseen tai jos saa, eivät saata pysyä vireessä. Laadukkaat kielet on helpompi saada vireeseen ja ne myös helpommin säilyttävät vireen....mutta myös maksavat. Mutta kieletkään eivät tee autuaaksi, hyvätkään kielet huonossa rungossa eivät auta.

Weltmeister on hyvä esimerkki siitä miten mielipiteet muotoutuvat. Suomessa on pääosin myyty halpoja malleja jotka eivät pärjää vertailussa italialaisille. Niinpä wellut on yleisesti ottaen leimattu vähemmän laadukkaiksi. Mutta kyllä sieltäkin löytyy laadukkaita malleja, esim. Supita. Ei häpeä italialaiselle kilpailijalleen pätkääkään.

Summa summarum: jos tykkäät soitella edullisilla peleillä ja olet tyytyväinen niihin niin soitannollisesti kuin äänimaailman suhteen, ole tyytyväinen, pääset halvemmalla 😄
Weltmeister Supita, Paolo Soprani Professional Cassotto, Kouvolan Hopeahäkki casotto -79 , Joles Pelle Star -49, Roland FR-1xb, Elkavox 77

TLinden

Näyttää uusi ominaisuuksiltaan vastaava Weltmeister maksavan 2000€ eli eihän tämä nyt huippusoitin ole. Asiansa kuitenkin ajaa ja kuntoa voisi sanoa uudenveroisessa. Kosketus on paljon tasaisempi ja kevyempi kuin turistipelissä ja samoin kielet keskenään tasalaatuisia, eli äänenvärissä ei vaihtelua. Ja onhan tämä toistaiseksi hyvässä vieressäkin. Kovin kauniit nuo äänet eivät toki ole ja soittimesta lähtee vähän liiankin paljon ääntä. Halpuus näkyy siinä, että kielipenkitkin on tehty muovista. Varmasti kalliimmassa soittimessa on paljon miellyttävämpi ääni ja dynamiikkaa löytyy enemmän. Weltmeister soi kovaa tai erittäin kovaa. Turistipelit saa soimaan hiljempaakin,  mutta yleensä soivat silloin alavireisesti.

No, jossain vaiheessa voin huomata, että usean halvan soittimen ostohinnalla olisi saanut yhden paremman, jos näitä tulee liian monta ostettua. Vaimo sanoi, että huonompia voisin jo myydä pois, mutta turistipeleissä on ostajan eikä myyjän markkinat, voi olla vaikea päästä eroon edes ilmaiseksi. Toisaalta jos näiden halpojen kanssa oppii tärkeimmät huoltotoimenpiteet muun ohella, niin ei mene rahat ihan hukkaan. Ja eivät turistipelitkään täysin käyttökelvottomia ole, pari tosin niin heikossa vireessä, ettei niillä kyllä voi missään tilanteessa nautittavasti musisoida.

TLinden

Sain vihdoin käännettyä Melodija-bajanin kielipenkit oikeaan järjestykseen. Nythän tällä pystyy soittamaankin ja mustat ja valkoiset koskettimet ovat oikein. Kielipenkit kääntänyt seppä oli myös hävittänyt yhden kielen kokoaan. Ilmeisesti heittänyt pois, kun oli vahauksista irronnut. Tori.fi myynnissä on kaksikin enemmän arvostettua Tula-merkkistä bajania, täytyy kokeilla, josko hinnasta voisi tinkiä. 155 euroa lienee kuitenkin jopa Tulasta aivan liikaa...

Pepelis

Jos saat jotenkin selville, mikä ääni siinä puuttuvassa kielessä oli, niin nythän sinulla on materiaalia niissä turistipeleissäsi ottaa varaosakielilaatta ja juottaa puuttuvan tilalle. Sehän on hyvää huoltoharjoittelua. Juutuubista löytyy myös videoita virittämisestä, niillä heikoimmilla ja halvimmilla on ihan turvallista opetella sitäkin. Vaimolle voi aina sanoa, että yksi kostea ilta ravintolassa maksaa enemmän kuin viisi turhaan ostettua turistihaitaria. 😂

TLinden

Halpa harrastus tosiaan. Olen jo noita kieliä paljon vahannut muista soittimista takaisin paikoilleen, Viljo myi ystävävällisesti sellaisen vahaharkon.

Turistipelien kulta-aikaa on ollut varmaan vain 70-luku, kun uudempia ei ole tullut vastaan. Ja järjestäin näissä kaikissa vahat niin kuivuneet, että on yksi tai useampi kielilaatta irti tai ainakin irtoamista. Ei ihme, kun ikää soittimilla yli 40v ja huollettu ei varmaankaan ikinä.

Ei vain nyt ole niin romukunnossa olevaa turistipeliä vielä nurkissa, että viitsisin osiksi purkaa. Viljo taas tapaa heittää venäläiset kielet suoraan metallinkeräykseen, joten sitä kautta ei ihan autenttisia varaosia saa. Eipä toki uusi laatukielikään maksa kuin muutamia euroja, tosin mitoitus voi olla väärä.

Muuten vielä vertailua, niin loppujen lopuksi nuo 3/4 koon Akkordin pianohaitarit ovat eräällä tavalla laadukkaammin tehtyjä kuin nämä Voskhodit, Rapsodijat ja kumppanit. Alumiini vähän paksumpaa ja se ensimmäinen ikinä ostamani 50€ Orion 2 ei ole tarvinnut mitään huoltoa. Punaisen Partisaanin tehtaan tuotteissa taas pianomoskettimisto on väljempi, ne alumiinivarret taipuvat ja koskettimet helposti vääntyvät väärään aaentoon jne. Toisaalta taas Rapsodijassa olisi parhaat äänet, ehkä kielet ovat niissä sitten laadukkaimmat, mutta molemmissa omistamissani yksilöissä on taas paljon muuta vikaa, ilmavuotoa paljon ja erittäin raskasta soittaa. En ole ehtinyt tutkia, mistä vuodot johtuvat.

Mutta Melodija-bajan on paremmin rakennettu kuin pianoversiot  mitkään ja paljenauhat eivät liimannu lainkaan yhteen. Tästä voisi päätellä, että materiaali tai liima on eri. Ehkä nämä "kotimarkkinoilla" käytössä olevat mallit sitten ovat hieman parempia kuin turisteille myydyt pianopelit. Kun vain raaskisi sen laadukkaimmaksi kehutun Tulan vielä ostaa.

Weltmeister Cordial vaikkakin on lähes täysmuovinen soitin, tuntuu palvelevan nyt hyvin pianoharmonikkarintamalla, mikäli haluan kevyempää ja turistipelejä paremmin vireessä olevaa soitinta soittaa. Hintakin oli kohtuullinen 160€ erittäin vähän soitetusta soittimesta - toki turistipelejä olisi samaan hintaan voinut saada kymmenkunta, mutta tuskin pianoversioina niitä tarvitsen enää yhtään lisää.