Hanureiden kielet

[Viljo]

Näitä erilaisia kangaspala tai metallitukivirityksiä näkee vain vanhoissa soittimissa. Uusissa se ei ole niinkään ongelma, koska soittimet ovat hieman paksumpia. Soittimet alkoivat tulla syvemmiksi rekisterikoneistojen kehittymisen myötä.

Itse en asentaisi kieliä ylösalaisin. Suuressa osassa soittimissa ei yksinkertaisesti ole tilaa tälle.

[ftamt]

Olen joskus huvikseni kokeillut ylösalaisin laitamista, mutta isot kielet ei toimi kunnolla ja pikkukieletkin määrättyyn rajaan asti. Kyllä nämä asiat on keksitty ja kokeiltu jo yli sata vuotta sitten ja siksi kielet ovat kaikissa harmonikoissa juuri näin laitettu.
Toivo

[poikkikulma]

Tulipas tässä nyt hyvää (kielioppia) tietova kielistä moneltakin kantilta  Onpi kotitarve entisöijälle / remontin tekijälle hyvää asiaa.
Haluaisin vielä tietää kuinka pystyisi erottamaan hyvän ja huonon laatuiset kielet katsomalla tutkimalla parhaiten ,minulla kun olisi tiedossa (romuhaitreissa  )olevia) useampikin kielisarja)) tietäisi vaan mitkä olisivat hyvat soittamalla ei aina sitä voi selvittää . Niinhän se  varmaankin on kielienkin kanssa että joka merkistä löytyy niitä huonojakin soivia sarjoja eli kotosesti sanottuna /mustia lampaita/ 
Mauno 

[Tommi87]

Onkohan muuten mahdollista,  että Kouvola käytti joissain malleissa Dixin kieliä 50-luvulla vaikka lätkässä lukee takpuolella "ital. kielet"? . Kahdessa kuningatarmallissa on tullut vastaan Dixit vaikka italian kielilätkä on lukenut takana. Ensimmäisellä kerralla ajattelin että joku on napannut oikeat kielet pois ja laittanut toiset tilalle. Mutta kun samanlaiset kielet tulivat tällä viikolla toisessa kuningattaressa vastaan niin aloin jo epäilemään. Molemmissa malleissa vahat vetelivät viimesiään. Dixit siis erotti siitä että niissä lukee ""dix" osassa kielilaattoja.  Toinen mistä sen huomasi niin oma kuningatar soi herkemmin ja paremmin sekä kielissä ei ole dixin logoja missään. Liittyisiköhän tämä siihen että kuningatar oli halppismalli. Onko kellään muulla tullut vastaan saksan kieliä?


-Tommi

[Viljo]

Kyse on varmaankin poikkeuksesta. Sarjanumerolistassa on myös yksi 50-luvun peli Dixin kielillä. Dixin kielissä ei pitäisi lukea Dix. Ei ainakaan 30-luvun soittimissa ole kertaakaan tullut nimettyjä kieliä vastaan. Ne on joko ympyräleimalla tai ilman leimaa olevia kieliä. Leimattomat muistaakseni ovat laadultaan parempia kuin leimalliset. Dixin kielitehdas pommitettiin II MS aikana, joten jos kieliä on enemmänkin 50-luvulla laitettu, niin ne on joku säästänyt sarjoja. En usko, että näitä kieliä olisi tehtaalla säilytetty varta vasten 50-luvun kuningattariin, sillä kaikki hyvät kielet kyllä käytettiin pula-aikana ja huonoja Harmoja lykättiin peliin jos toiseenkin. Italialaisiin kieliin mentiin heti, kun tehdas pystyi vuonna 1948.

[Tommi87]

Ok. Tuosta toisesta haitarista saan ehkä kuvatuksi kielten merkinnän. Eikö Dixin kielitehdas perustettu uudestaan sodan jälkeen? Vai vaihtuikohan nimi samalla.  Ja silloin kielten laatu heikkeni sille tasolle mitä on jälkikäteen saanut haitareissa kuulla.

[Viljo]

Ok. Tuosta toisesta haitarista saan ehkä kuvatuksi kielten merkinnän. Eikö Dixin kielitehdas perustettu uudestaan sodan jälkeen? Vai vaihtuikohan nimi samalla.  Ja silloin kielten laatu heikkeni sille tasolle mitä on jälkikäteen saanut haitareissa kuulla.

En osaa tähän sanoa. Sen tiedän, että dixin mitoilla tehdään edelleen kieliä Itävallassa. Juttelin vuosia siten näistä kielistä tehtaan kanssa, niin kromaattisia sarjoja ei saa, vain diatonisia.

[Tommi87]

Tuossa toisessa kuvassa näkyy DIX kirjaimin kielilaatan päässä. 

[Viljo]

Nuo on joku kirjoittanut jälkeenpäin. Italialaiset kielet nuo ovat.

[Tommi87]

Ok. Onhan ne italialaisen näköiset. Toisaalta en tiedä miltä 50-luvun saksalaiset kielet näyttää. Jotenkin vain tässä tapauksessa kielien huono sointi ja 50-luvun saksalaiset kielet olisivat sopineet hyvin yhteen.

[Harrastelija]

Siivoilin soitinverstasta ja kielilaatikosta pilkisti silmään tuommoinen, tämä on nyt vissiin semmoinen valettu duralumiinilaatta? Näkyy valuhuokonen reunassa ja on kovaa kun vuolee puukolla

[ftamt]

Oikeassa olet!
Toivo

[Periskooppi]

Dix-kielistä vielä...

Sattumalta risteilin eilen www.harmonikas.cz -sivustolle, jossa esitellään tšekkiläisen kielitehtaan tuotteita. Tuollapa näkyy mallistossa Dix-sarjakin kromaattisena. Laatan materiaaliinkin pääsee vaikuttamaan: messinki, sinkki, duraluminium. Tehdas lienee itäblokin peruja, mutta kielituotanto näyttää modernisoidulta ja tietokoneohjastetulta. Jos oikein ymmärrän, niin nämä Dix-kielet antaisivat sellaisen vanhan soundin soittimeen? Vaikuttaisi siltä, että tässä mallissa kieli ei kapene kärkeä kohti mentäessä niin voimakkaasti kuin nykykielissä.

[ftamt]

Yksi kaverini tilasi joitakin vuosia tällaiset kielet Tsekistä vanhaan viipurilaiseensa ja vahasi ja viritti ne, mutta kriittinen insinööri ei ollut ollenkaan tyytyväinen lopputulokseen, vaan laittoi vanhat kielet takaisin. Eräs toinen kaveri kokeili Viipurin sarvimallissaan Kouvolan Uusiokravatin italialaisia kieliä ja ne soi paljon huonommin kuin vanhat Dixit ja hänkin laittoi peliinsä alkuperäiset kielet takaisin. Kun kaksi on kokeillut nykyaikana valmistettuja kieliä eikä ole tyytyväinen soudeihin, niin kannattaa harkita kahdesti. Vaikka nykyään tehdään siistejä ja mittatarkkoja kieliä, niin herkkäkorvaiset kaverini ovat huomanneet, että jotakin niistä puuttuu. Minäkin etsiskelen vanhoja haitariromuja, joissa olisi vielä hyvin säilyneet kielet, joita voisi vielä käyttää. Löysinkin 1930-luvun alussa tehdyn italialaisen 4-äänikertaisen Dallapé-harmonikan raadon, jossa on aivan mielettömän ilmatiiviit ja hyvin soivat kielet. Tämä aikansa isoin harmonikkatehdas teki itse kielet omiin harmonikkoihin. Näin Fazerin myyntimainoksessa 1930-luvulla kerrottiin. Harkinnassa on, että teenkö Dallapésta vielä soittokelpoisen harmonikan, sillä siinä on 5 oktaavin ääniala, jossa matalan D:n jälkeen vielä lähes oktaavin verran matalempia ääniä. Ne soi kuin vanhat kaksitasoiset pommikoneet taivaalla. Haitarissa on vain yksi pieni vika, se ei toimi, koska joku on ryövännyt siitä koko diskanttikahvan koneistoineen päivineen.
Toivo

[Periskooppi]

Aito on tietysti aito ja kuulostaa aidolta

Sen verran asia kiinnostaa, että vaikka ääni ei miellyttänytkään kielisarjan kokeilijaa, niin olivatko nuo kielet hyvälaatuisia / miten soivat? Johtuiko pettyminen kielisarjaan enemmänkin siitä, etteivät ne kuulostaneet tavoitellulta vanhan harmonikan ääneltä kuin kielten yleisestä toimimattomuudesta? Tähän jälkimmäiseen viittaisi tuo toinenkin kielikokeilu.

Minkä hintainen kielisarjan oli tehtaalta ostettaessa, ja oliko valittu sarja sinkki-, messinki- vai alumiinilaatoilla varustettu? Ohjeistiko tehdas mitenkään laattavalinnassa, koska painon lisäksi tuolla lienee vaikutusta äänenväriin ja voimakkuuteen. A. Lievonen joskus kertoi minulle, että messinkilaattoja käytetään korkeimmassa piccolo-kielissä, jotta ne soisivat kirkkaammin. Sama herra mainitsi myös, että sinkkilaatat soisivat pehmeämmin, ja kumpikin lausuma on tullut tilanteissa, joissa kurkistimme soittimieni sisään.

Kiinnostukseni asiaan johtuu siitä, että mielestäni perusharmonikkojen 1-äänikertaiset äänikerrat kuulostavat liian samanlaisilta poislukien tilanne, jossa toinen verrokeista on cassotton puolella toinen ei. Eri valmistajien tai saman valmistajan erilaisia kielisarjoja ei suositella laitettavaksi samaan peliin eli sekoittaa niitä, koska kielten syttymisherkkyys ja muut ominaisuudet saattaisivat muuttua häiritsevästi soiton aikana ilmanpaineen muutoksien vuoksi. Näiden Dix-kielten ilmanpaine- ja syttymisominaisuuksien luulisi olevan samat tai ainakin riittävän lähellä toisiaan, jotta soundeiltaan 3 (ehkä) erilaista kieliäänikertaa voitaisiin laittaa saamaan peliin. Näin ne peruscassotto-harmonikan 15 erilaista äänikertayhdistelmää kuulostaisivat reilusti keskenään erilaisilta jopa niin, että peräpenkillä oleva yleisön edustajakin noteeraisi rekisterimuutoksen eikä vain se Pelimanni alaspainamastaan koplarista.

[ftamt]

Insinööriystäväni ei pitänyt tsekkiläisten kielien äänenväristä. Ne olivat normaaleilla alumiini laatoilla. Toinen peltiseppäystäväni kokeili Kouvolan uusiin Kravatteihin tehtyjä italialaisia laserkieliä Sarvimalliinsa, eli nekin normaaleilla alumiinilaatoilla. Hän kokeili ja vertasi kaksilla kielipenkeillä ja uudet kielet soivat selvästi vaimeammin, kuin alkuperäiset Dixit. Minäkin sain hänen luonaan vertailla niitä. Molemmissa kielisarjojen penkeissä oli uudet vahat, joten ero ei voinut siitäkään johtua. Todennäköisesti kieliteräksen ja alumiinilaattojen laatu oli ennen erilaista. Dixien pitkittäin hiottu kieliprofiili oli erilainen. Vanhoilta mestareilta, kuten Lievoselta kuulin, että kieliteräs oli ennen kovempaa ja pitkittäishiontaa tehtiin sen takia, että kieli ei katkeaisi niin helpolla tyvestä. Tuo kaikki pitäisi tieteellisesti tarkemmin tutkia, mutta siihenhän ei ole köyhällä oikein mahdollisuuksia.
Toivo

[Periskooppi]

Aito on aina aito

Muistan käyneeni 1980-luvulla Kouvolan tehtailla, ja tuohon aikaan oli pelimannien keskuudessa jotain samanhenkistä keskustelua kielimateriaaleista tyyliin "ennen oli paremmin".  Tuo ei tainnut erityisesti liittyä uusio-Kravatti-malliin vaan yleisemminkin. Muistaakseni tehtaan johto olikin teettänyt VTT:llä tutkimuksen kieliteräksestä ja / tai kielilaatoista, eikä tutkimustulos osoittanut joko ollenkaan tai ainakaan merkittävää poikkeamaa. Se, mitä materiaalia mihinkin verrattiin, on minulta päässyt unohtumaan, mutta asia jäi siten minulle mieleen, että huhupuheilta haluttiin näin faktatiedolla katkaista siivet. Olettaisin, että VTT olisi enemmänkin keskittynyt materiaalimittaukseen kuin viilaussuunnan tutkimiseen, joka lienee silminkin havaittavissa.

Lievonen kertoi myös, että se, mikä hänen mielestään olisi ehkä eniten kielialueella muuttunut huonompaan suuntaan, olisivat kielinahat. Hän kertoi nahan parkitsemismenetelmien muuttuneen jotenkin niin, etteivät nykynahat (1980-luvulla) pysyneet yhtä hyvin ryhdissä kuin aikaisemmin. Minulla ei ole muistikuvaa, mihin aikakauteen hän vertasi nahkoja, mutta kertoi sitten, että neuvostoliittolaisissa turistihanureissa nahat  olisi vanhalla hyvällä  tavalla valmistetut. Hänen mielestään virittäjät lähtivät liian helposti viilaamaan kieliä sen sijaan, että olisivat tarkistaneet nahkojen kunnon ja vaihtaneet vaurioituneet. Sanojen vahvistukseksi hän näyttikin mittarin avulla epävireisen kielen, jonka vire korjautui, kun hän vaihtoi siihen nahan.

Millaiset ovat olleet Sarvi-mallin alkuperäiskielet?
Soitin lienee murroskaudelta, jolloin kumpaakin sinkkiä ja alumiinia on saattanut olla käytössä? Oliko alkuperäinen penkkiinkiinnitystapa vahaus, vai olivatko ne alkuperäiskielet alunperin nauloin tai ruuvein nahan päälle kiinnitettyjä? Kysymyksieni ei ole tarkoitus osoittaa epäluuloa testitilanteenne kuulohavaintoihin, jotka ovat varmastikin, kuten kuvailit, vaan asia kiinnostaa periaatteellisella tasolla, koska itsekin toisella silmällä etsin mökkihanuriksi vaikkapa juuri tuollaista kulta-ajan peliä, ja äänet tietysti haluaisi laittaa ihan kohdalleen.

Minulla on yhdessä soittimessani 2000-luvulla valmistettu sinkkikielilaattasarja. Minusta tuo uusi sinkki näyttää hyvin paljon alumiinilta, koska se ei ole ehtinyt vielä hapettua. Mitähän tuo hapettuminen vaikuttaa äänenlaatuun?

[maestro]

Onkos kielillä vaikutusta sellaiseen,onko se nyt "syttymiseen".Kun kerho soitossa eräs kertoi saaneensa vinkin,että jos sattuu kappaleen jälkeen jäämään palje auki,niin koko kämmenellä varovasti painamalla saa palkeet kiinni ääntä kuulumatta (diskantti puolta). Kokeilin omalla soittimella enkä onnistunut,vaikka miten vähän koitti painaa koko isolla kämmenellä nappeja yht aikaa,niin ääntä tuli. Toisen merkkisellä uudemmalla onnistui hyvin.... ??

[ftamt]

Aito on aina aito

Muistan käyneeni 1980-luvulla Kouvolan tehtailla, ja tuohon aikaan oli pelimannien keskuudessa jotain samanhenkistä keskustelua kielimateriaaleista tyyliin "ennen oli paremmin".  Tuo ei tainnut erityisesti liittyä uusio-Kravatti-malliin vaan yleisemminkin. Muistaakseni tehtaan johto olikin teettänyt VTT:llä tutkimuksen kieliteräksestä ja / tai kielilaatoista, eikä tutkimustulos osoittanut joko ollenkaan tai ainakaan merkittävää poikkeamaa. Se, mitä materiaalia mihinkin verrattiin, on minulta päässyt unohtumaan, mutta asia jäi siten minulle mieleen, että huhupuheilta haluttiin näin faktatiedolla katkaista siivet. Olettaisin, että VTT olisi enemmänkin keskittynyt materiaalimittaukseen kuin viilaussuunnan tutkimiseen, joka lienee silminkin havaittavissa.

Lievonen kertoi myös, että se, mikä hänen mielestään olisi ehkä eniten kielialueella muuttunut huonompaan suuntaan, olisivat kielinahat. Hän kertoi nahan parkitsemismenetelmien muuttuneen jotenkin niin, etteivät nykynahat (1980-luvulla) pysyneet yhtä hyvin ryhdissä kuin aikaisemmin. Minulla ei ole muistikuvaa, mihin aikakauteen hän vertasi nahkoja, mutta kertoi sitten, että neuvostoliittolaisissa turistihanureissa nahat  olisi vanhalla hyvällä  tavalla valmistetut. Hänen mielestään virittäjät lähtivät liian helposti viilaamaan kieliä sen sijaan, että olisivat tarkistaneet nahkojen kunnon ja vaihtaneet vaurioituneet. Sanojen vahvistukseksi hän näyttikin mittarin avulla epävireisen kielen, jonka vire korjautui, kun hän vaihtoi siihen nahan.

Millaiset ovat olleet Sarvi-mallin alkuperäiskielet?
Soitin lienee murroskaudelta, jolloin kumpaakin sinkkiä ja alumiinia on saattanut olla käytössä? Oliko alkuperäinen penkkiinkiinnitystapa vahaus, vai olivatko ne alkuperäiskielet alunperin nauloin tai ruuvein nahan päälle kiinnitettyjä? Kysymyksieni ei ole tarkoitus osoittaa epäluuloa testitilanteenne kuulohavaintoihin, jotka ovat varmastikin, kuten kuvailit, vaan asia kiinnostaa periaatteellisella tasolla, koska itsekin toisella silmällä etsin mökkihanuriksi vaikkapa juuri tuollaista kulta-ajan peliä, ja äänet tietysti haluaisi laittaa ihan kohdalleen.

Minulla on yhdessä soittimessani 2000-luvulla valmistettu sinkkikielilaattasarja. Minusta tuo uusi sinkki näyttää hyvin paljon alumiinilta, koska se ei ole ehtinyt vielä hapettua. Mitähän tuo hapettuminen vaikuttaa äänenlaatuun?

Toinen testihaitari oli Viipurin Suomi harmonikka (Kukkamalli) valmistettu noin 1934-1935 ja toinen Viipurin Sarvimalli valmistettu noin 1937-1938, eli samanlaiset haitarit rungoltaan ja sisuskaluiltaan. Myös Dixin kielet olivat molemmissa samanlaiset. Kielien laatat olivat melko pehmeää alumiinia, niistä sai helposti puukolla veistettyä lastun. Kielilaatat molemmissa peleissä oli alun perinkin vahalla kiinnitetyt, jonka lisäksi jokaisessa välissä oli jo tehtaalla laitettu diskantissakin pieni ruuvi prikkoineen jokaisen kielilaatan väliin vahausta varmistamaan ja ehkä myös värähtelyn johtamiseksi kielipenkkiin. Lievonen oli täysin oikeassa kielinahkojen suhteen. Nykyiset nahat ovat liian ohuita ja kovia, jotka kuivuessaan väärään asentoon alkavat päristä laatan päällä. Ennen 1950-luvun loppua nahat olivat paksumpia ja pehmeämpiä, jotka toimivat pitkään äänettöminä. Suomalaisiin peleihin käytettiin Suomessa valmistettuja kielinahkoja, joista Välimäen veljesten käyttämät harmaat nahat toimivat uskomattoman hyvin tänäkin päivänä, vaikka niillä on ikää jo 60-70 vuotta. Suurin osa Kouvolassa ja Viipurissa laitetuista kielinahoista on edelleen käyttökelpoisia, ellei joku ole ryvettänyt niitä kielivahahalla huonossa vahauksessa. Selästä kuivuneen nahan saa useimmiten koulutettua rullaamalla se karvapuolelle ja pintapuolelle, jonka jälkeen sen voi taas laittaa suoristettuna paikalleen. Kokemuksen karttuessa ja kokeilemalla näkee, mikä nahka vielä kelpaa käyttöön. Venäläisistä turistipeleistä löytyy tosiaan vielä vanhan ajan hyviä paksuja ja pehmeitä valkoisia kielinahkoja. Laitoin omaan Kouvolan romopianooni yli 30 vuotta sitten venäläisestä pelistä kielinahat, jotka ovat toimineet moitteettomasti ja äänettömästi tähän päivään asti. Samalla poistin Dixin kielistä ja penkeistä kaikki vahat pois ja naulasin kaikki laatat kolmesta kohtaa kiinni nahan päälle. Ääni tuli kirkkaammaksi ja voimakkaammaksi, eikä ole enää ongelmia vahan kanssa. Löysin Amerikan matkoillani rautakaupoista juuri samanlaisia pieniä ja ohuita nauloja, joita ennen kielilaattojen naulauksessa käytettiin. Naulaus oli monin verroin hitaampaa ja tarkempaa työtä kuin vahaus, mutta lopputulos oli hyvä. Kielet ovat edelleen lujasti kiinni. Tein jokaiseen naulaan lieviä mutkia, joka takia ne eivät nouse ylös. Naulauksessa piti olla tarkkana, että naulat menivät suoraan puuhun, eikä tulleet väärästä paikkaa ulos tai rikkoneet kielikolojen välejä. Varmistin senkin laittamalla pienen puristimen naulan kohdalle väleihin estämään vanhan kuivan puun halkeamista ja löin naulat valmiiksi melko syvälle. Kielien päissä ei tarvinnut niin paljoa varoa, koska siellä oli enemmän puuta. Hyvän soittokokemuksen jälkeen olen myöhemminkin laittanut pariin kouvolalaiseen ja yhteen Cooperativaan kielilaatat nauloilla kiinni. Viipurin penkeissä on niin vähän puuta kolojen väleissä, että naulaus ei onnistu. Myös Saksassa on tehty hyviä paksumpia pehmeitä valkoisia kielinahkoja, joiden selkään on koko matkalta liimattu muovinen tuki. Näitä mieluiten käyttäisin ja varsinkin basson isoimmissa kielissä. Sain niitä kerran ison määrän, mutta ne on paremmuutensa vuoksi käytetty melkein loppuun.
Toivo 

[Periskooppi]

Kiitos tiedoista! En ole itse tainnut kurkistaa tuon aikakauden 5-riviseen sisälle, joten vahan käyttäminen kuulosta modernista, kun sitä vertaa saman aikakauden vähärivisten kielikiinnitystapaan, joka ainakin omissa peleissä on on alunperin ollut naulaaminen nahan päälle. Samaten 1920- ja 1930-luvun vähärivisieni kielilaaamateriaali on ollut sinkki, mutta niin se varmaankin on, että hienoimpiin 5-rivisiin onkin käytetty modernimpia uusia osia.