Hanurit, upeimmat koskaan valmistetut, koti ja ulkomaiset..

[eikkajuhani]

Tällaisen ajatuksen sain tässä Pääsiäispyhinä - sairastellessa. Paljon näkee kuvia erilaisista hanurimalleista ja paljon on varmasti myös näkemättä.
Aika upeille näyttävät nuo Lassse Pihlajamaan nimellä varustetut, mutta onko niitä koskaan valmistettu suomessa ??
Siis ehdotuksia, mikä malli olisi mielestänne komein kotimaassa valmistettu hanuri, olisiko myös soinnillisesti ehdoton ykkönen ??
Olisiko tällainen äänestys joskus toteutettu ??
eikkajuhani

[olli]

Makuasia   Lasse Pihlajamaa-nimellä varustetut haitarit ovat italialaisen Piginin valmistamia.  Lasse osallistui aikanaan suunnitteluun.   Itse tykkään 1930-luvun peleistä.  Kauneudesta en tiedä, mutta omistamani Kouvolan Kravatti (vm 1939) soi kauniisti

[ftamt]

Olen Ollin kanssa samaa mieltä.Nykyhaitarit ei ole oikein minkään näköisiä.!920-30-luvuilla tehdyssä on silmänruokaa ja todellista kädentaitoa.Italialaiset,amerikkalaiset ja myös suo-
malaiset tehtaat tekivät todella koreita ja erivärisiä soittimia. Senpä tähden nämä hienot pelit ovat haluttuja keräilykohteita.Mitä minä tiedän keräilijöitä, niin aika harva huolii hyl-
lyynsä 1960-luvun jälkeen tehtyjä haitareita, paitsi soittopeliksi. Täytyy vain ihailla vanho-
jen pelien uskomattoman tarkasti tehtyjä monimutkaisia helmiäis- ja selluloidiupotuksia sekä hienosti kaiverrettuja kukkakoristeita, joissa kaiverrustaltta ei ole saanut lipsahtaa kertaakaan. Olen itse ollut kerran Ikaalisissa kaivertajan opissa. Hänkin myönsi, että joustavaa selluloidimuovia on paljon hankalampi kaivertaa ja varsinkin isoja esineitä, joita ei saa helpolla oikeaan kulmaan, vaan on itse taivuttava hankalaan työasentoon. Tästä kurs-
sista oli todella hyötyä, kun sai tietoa entisöintihommiin. Tietenkin on käytetty jonkin verran sabluunoita, mutta tuskin niitä ainakaan erilaisten pienten kukkamallisarjojen koristeluun
on kovin paljon käytetty, koska ainakin viipurilaisissa on alkupään peleissä paljon erilaisia
variaatioita samassakin mallissa teksteissä ja kukkakaiverruksissa.Koristeupotuksissa on
varmaankin käytetty enemmän sabluunoita samankokoisten kolojen aikaansaamiseen. Täl-
lainen työläs koristelutyö näkyi myös hinnoissa, mutta varmasti se lisäsi myös myyntiä.
Tietysti hienosti koristelluissa soittimissa oli laatua myös runkon sisällä puuosissa, koneis-
toissa ja kielissä. Jos tehtiin halpa soitin, niin ei sen koristeluunkaan uhrattu aikaa. Kravatti
on 1930-luvun peleistä loppujen lopuksi helpoimpia koristella.Viipurilainen kravatti  oli niin pelkistetty, että se oli Soitintehtaan halvin malli. Itse olen päällystänyt parikin kravattia huonosti säilyneen ulkokuoren takia. Koristelutyössä tarvitaan vain viivoitin, kaiverrusveitsi, pieni viila, pora ja maalipensseli sekä maalia ja kasa eri kokoisia ja värisiä "timantteja". Lisäksi pitää olla tieto mitä tekee sekä vakaa käsi, ettei tarvitse ryhtyä uudelleen päällystyshommiin. Päällystämäni valkoinen Kouvolan pikku-kravatti on nähvänä Ikaalisissa museossa.Komein harmonikka, mitä olen nähnyt on Cooperativa L'Armonica Viljon galleriassa Coperativat kuva 38. Väreissä nähtynä luonnossa se on vielä hienompi.Tämän
mallinen Vesteriselle tehty peli on näytteillä Sysmän harmonikkamuseossa.
Toivo

[poikkikulma]

Terve !
Jaa-a että komein Harmonikka jotkut vanhoista peleistä on tosi kauniita katsella sekä ääniltäänkin mutta kyllä minun ehdoton ykkönen mitä olen luonnossa nähnyt on Toivon omistama Viipurin Suomi Harmonikka Gallerian kuvissa heti ensimmäisen sivun oliko se nyt kuudes . Mielestäni se on kaunein Harmonikka minkä olen nähnyt ei liian koristeellinen mutta todella kaunis . Se on luonnollisen näköinen eikä siihen tarvita mitään lasihelmiä lisukkeeksi . No jokaisella on makunsa . Nyky Harmonikat on lähes kaikki saman näkösiä "laatikoita" heh ei niisä suuria eroja ole .

[Viljo]

Varsinkin Kouvolan pelit ovat tyylipuhtaita, mistä hatunnosto tehtaalle.

Täytyy kyllä sanoa, että vielä ei ole tullut vastaan sellaista soitinta, mikä olisi yhdellä silmäyksellä ollut minun suosikkini. Siis sellainen herkku-herkku oikein. Ehkä lähimpänä nuo 1920-luvun puurunkoiset, joissa on uppokoristukset. Sen lisäksi, että ovat kauniisti tehtyjä, niin niissä on myös rungon mittasuhteet jotenkin kivat.

[eikkajuhani]

  Itselläni tuo Kouvolan Casotto Hopeahäkillä 73, mielestäni siinä on nyt pari ominaisuutta joita en tarvitse. Tietämättä tällaista ominaisuutta noissa bassopuolen jutuissa, tuli hankinta-yllätyksenä tuo-  `karhubasso,`minulle tarpeeton. Toinen oli nuo tehdasasennetut mikit, niitäkään tuskin tarvitsen. Sensijaan Casoton sointi on mielestäni miellyttävän pehmeä, ulkokuori taas lienee sellainen lähinnä ajaton.. Sitäkään en tiedä onko Kouvolassa tehty muun värisiä ja mallisia Casottoja...
eikkajuhani.

[olli]

Näyttää ihan "Vilin peliltä", systeemikään ei ole suomalainen   No tämä oli vain huumorimielessä sanottu.  Vilihän soitti kaikki mestaruutensa Kukkolan pelillä - sai aina tuliterän pelin kisoihin

[eikkajuhani]

  Taisi olla entisaikoina monillakin tapana laittaa palkeisiin nimi, vähintään nimikirjaimet. Eivät liene niinä aikoina ihan tehdaslähtöisiä ollleet.
  Tuli tuolta 60 luvulta mieleen serkkupojan ensimmäinen ´Veltmeisteri`johon hän liimaili ikkunaliimanauhasta V V, ihan kuin Vili Vesterinen, sattumoisin oli hänellä nuo nimikirjaimet samat. Niillä eväillä hänetkin sitten palkittiin hanurikisassa, enää en muista millä sijalla, mutta lautanen tuli...
eikkajuhani

[poikkikulma]

Harmonikoista vielä , minnekä se pietrodeiron lähettämä kuva nyt hävisi siitä Vesterisen Harmonikasta olisin verrannut sitä Tauno Ylösen museossa olevaan Vesterisen Scandallimalliin joka on myös Kukkola ja Knit valmistama mutta siinä lukee diskanttinäppäinten viereisessä laudassa Vesterinen minulla on valokuvakin siitä oliko samaa mallia tämä toinenkin . Tosin Vesterisellä on noita Haitareita ollut niin monta että vaihtoi peliä kun paitaa joillakin on soittanut vain hyvin vähän , museossa oleva Cooperativa on todella hieno mutta siinäkään ei lue Vesterinen vaikka hän sillä kilpaili pohjoismaiden mestaruudesta .

[poikkikulma]

Joo selvä kiitos pietrodeirolle selvennyksestä , aloin vaan katsomaan ja vertailemaan noita ei se ole tärkeää , vai semmoset opit on annettu heh no ihan uteliaisuuttani kysyn jotta menikö se oppi kaaliin  noilla eväillä heh kyllä sitä on monen mutkan kautta itse kukin opetellu tuota soittamisen taitova hee , joillaki se tulee ihan luonnostaan mutta mukava taito se on kuitenki kun pääsee jyvälle, ja niihä sitä sanotahan että minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa , kai se pätee viä tänäki päivänä 

[Maniskamies]

Nuottiöljyn käytöstä lienee monenlaisia juttuja, tosia sekä legendoja.
Itse olen sen verran kriittinen, etten soittele ainakaan muiden kuullen, enkä ryhdy myöskään mihinkään muuhunkaan tarkkaan hommaan.

Vanhat mestarit taisivat hoitaa joskus hommat melkoisessa laitamyötäsessä. Onko kellään tarkempaa tietoa?

[eikkajuhani]

Nuottiöljyn käytöstä lienee monenlaisia juttuja, tosia sekä legendoja.
Itse olen sen verran kriittinen, etten soittele ainakaan muiden kuullen, enkä ryhdy myöskään mihinkään muuhunkaan tarkkaan hommaan.

Vanhat mestarit taisivat hoitaa joskus hommat melkoisessa laitamyötäsessä. Onko kellään tarkempaa tietoa?

Kertoipa isäpappani aikanaaan tosi jutun tuolta sotavuosilta. Vili oli samassa junanvaunussa missä isäni matkusti lomalle. Vili, kuten monet muutkin laitamyötäisesssä. Joku keksi että Vili soitappa, täällä olis hanuri siis jollakin oli joku pienehkö peli siellä matkassa, ja se lähti sylistä syliin kohti Viliä ja perille tullessa oli väärin päin, mutta sepä ei Viliä haitannut vaan soitti sitä sitten väärinpäin ja meni kuulemma  hyvin. Sitten vili heitti `sirmakan´ ilmassa ympäri ja soitto jatkui katkeamatta...porukan lyödessä jaloin ja käsin tahtia.
eikkajuhani  

[Johan]

Hieman on juttu alkanut lipsua otsikon aiheesta;-)

Asiasta puhuttuna olen Toivon kanssa pitkälti samaa mieltä. Arvostan noita entisinä aikoina tehtyjä käsityötaidon mestarinäytteitä, kuten myös niiden tekijöitä. Nykyiset pelit eivät enää ole yhtä kiinnostavan näköisiä vaikka niissä kyllä joissakin on hillittyä tyyliä.

Selkeää suosikkia minulla ei ole nostaakseni sen muiden edelle. Pelin muodoilla ja ulkoisella olemuksella on kuitekin minulle melkoisesti merkitystä, joka valintatilanteessa kyllä vaikuttaa pelin muiden ominaisuukisien rinnalla päätöksentekoon.
Jokaisella meistä lienee omanlaisensa näkemys otsikon aiheeseen liittyen ja makuasioistahan ei tunnetusti voi kiistellä.

Johan

[eikkajuhani]

 Että ei tämä jutustelu kuivuisi kokoon, kävin tuolla hanuriarkistossa ja täytyy sanoa, että kyllä vielä vuonna 2009 osattiin tehdä hienoja hanureita, esim. Perle d`Or Accordiola Crande Concerto, siis vuodelta 2009, Belgia !!?? Siinä hanuria minun makuuni.
 Kotimaisista kyllä laittaisin ykköseksi Oy Harmonikka Kouvolan, Fantasia 55, on muuten tyyliä vielä tänä päivänäkin. Kannattaisi ottaa vielä tuo hanurimalli oikein tuotantoon, tavalla taikka toisella, se on upea. Ja vielä mestarihanuristien suunnittelema.

eikkajuhani

[Maniskamies]

Saisiko Tekniikan Maailman tyyliin pisteet jokaisesta esitetystä hanurista:

Ulkonäkö 
Äänenväri 
- diskantti
- basso
Soitettavuus
Muut plussat ja miinukset

PS. Upeimmista hanureista pieni syrjähyppy upeimpiin harmonikan soittajiin.
Viola Turpeinen? Sylvia Polso? Eini Kotiranta? Mona-Lisa Malvalehto?

[ftamt]

Tässä kuva Sylvistä.Hän oli ehkä kaikkien aikojen kaunein harmonikansoittaja, koska voitti
kauneuskilpailut 1930-luvun New Yorkissa. Sain tämän alkuperäisen kuvan häneltä itseltään
nimikirjoituksella 1991. Toisessa kuvassa on Viola ja Sylvia yhdessä. Kaunis soittaja Violakin nuorenpana oli. Tässä nyt puheenaihetta, kun on vähän vaisua keskustelua. Sylviasta vielä.
Hyvä soittaja hän oli, sillä hän oli saanut oppinsa Charles Magnantelta. Hän oli myös etevä kilpatanssija ja voitti Amerikan mestaruuksia tälläkin alalla. Lahjakas hän oli ja ennen kaikkea
täysiverinen suomalainen, joka osasi puhua ja kirjoittaa suomeksi, vaikka oli Amerikassa syntynyt. Myös nämä komeat New Yorkissa tehdyt Excelsiorit olivat aikoinaan monen harmo-
nikkatehtaan esikuvina. Näihin kaikkein hienoimpiin malleihin teki suomalainen Matti Söderlund parhaat kielisarjat, joista soittajat eivät halunneet luopua, vaan niitä siirrettiin myöhemmin uudempiin malleihin.Kaikkihan varmaan tiesivät, että Viola oli
Pietro Deiron paras oppilas.
Toivo

[olli]

Kauniita ovat olleet harmonikkavirtuoosit   On varmaan edesauttanut tuo ulkonäkökin esiintymistilaisuuksiin    No soittohan sen lopulta on ratkaissut eikä ulkonäkö!

[eikkajuhani]

 Pistipä `maniskamies´kovat vaatimuset pöytään... no niin pitikin ettei koko keskustelu kuihdu kokoon.
Tässäpä harrastelijana onkin paha sanoa noista eri harmonikoista ja nimenomaan niiden soitannollisista ominaisuuksista paljon mitään.
Tässä esitin omia näkemyksiäni siis ihan pelkästään esteettiseltä kannalta. En tosiaankaan tunne nimeksikään noiden mainitsemieni hanureiden ominaisuuksia. Ajatuksena kuitenkin, että esimerkiksi tuo Kouvolan Fantsia 55 on minun silmääni hivelevästi muotoiltu & väritetty. Ja
jos ominaisuuksia on kuin Kouvolan Casotoissa, niin on se mielestäni ihan hyvä ykkösehdokas..
Muuten samaa täytyy sanoa tuosta Sylvistä, kyllä kyllä...

[Melodix]

Kauniita ovat olleet harmonikkavirtuoosit   On varmaan edesauttanut tuo ulkonäkökin esiintymistilaisuuksiin    No soittohan sen lopulta on ratkaissut eikä ulkonäkö!

Juu, kauniita ovat vaikkakin joillain virtuooseilla on pieniä alkukankeuksia,
kuten esim. vuoden 2006 kultaisessa harmonikassa: http://www.youtube.com/watch?v=yEzk_518c0U.

No, tää oli tätä perjaintai-illan huumaa 

[poikkikulma]

Tulipahan tuossa mieleeni kun katselin noita Soitintehtaan ja Kouvolan gallerioita,tietääkö tai osaako kukaan sanoa montako erilaista mallia on Soitintehtaan Harmonikkoja olemassa , siis sellaisia joille on oma nimi ja sitten Kouvolan Harmonikkoja on vielä enemmän yritin niitä erotella eri malleja mutta multa meni ainakin pasmat jo sekasi , niin monta erilaista on ainakin Kouvollan malleja ihan alusta saakka . Soitintehtaan malleja laskin 10 erilaista en tiedä sitten kun ei ole tiedossa kaikille omaa nimitystä aika monta niitäkin on ja tekikö Soitintehdas pienempiä malleja , vaiko kaikki samankokoisia . Kouvolalla on vielä sitten niitä pienempiä pikkukravatteja nuolimallaja sekä myös pikkucasottoja filomenaa nostalgiaa ja vaikka mitä ja niitä vanhanaikasia kravattejakin on monenäköisiä,mistä saakka Kouvola on tehnyt omia kieliä Soitintehdaskin on niitä kieliä vaihdellut mutta tehtiinkö niitä itse koskaan sitä en tiedä , minunkin Poikkikulmassa vm 1939 on italialaiset kielet mutta muissa on kaikissa Dixit . Mahdoton määrä noita malleja kyllä on . Mihin saakka noita Kouvolan Kravattimalleja on tehty niitä on varmaankin eniten vielä olemassa vanhoja pelejä . Joskus tekee mieli aina tutkiskella kaikenlaista tuli mieleeni nyt nuo erilaiset mallit että yritänpäs niitä erotella kuin monta löytyy . Kovin hellpoa se ei olekaan  Poikkikulma