Kouvolan casoton kokomusta bassopää vs tavallinen

[Teme]

Kirjoitin jo tuonne myynti-ilmoituskeskusteluunkin aiheesta, mutta kysynpä vielä tässäkin. Kun useammasta paikasta olen kuullut että kouvolan peleissä kokomusta bassopää olisi parempi tai laadukkaampi kuin perinteinen, niin onko tämä vaan urbaanilegenda vai onko jutussa ihan faktapohja. Jos musta on parempi niin mikä siitä tekee paremman?

[Viljo]

Jos saat selvitettyä, että miten musta väri resonoi valkoiseen verrattuna, niin homma on ratkennut. 

Käytännössä en usko, että väri itsessään vaikuta mitenkään ääneen. Joitain pinnoitteeseen liittyviä teoreettisia vaikutuksia voi olla (esim. Kaikki selluloidit eivät käyttäydy samalla tavalla esim. kesävyyden osalta).

[Giulietti]

Voisin kyllä hyvinkin kuvitella ettei tuossa mustassa bassopäässä ole mitään eroa tuohon valkotaustaiseen. Esim. hopeahäkkiin tuo musta bassopuoli ilmestyi jossain vaiheessa 70-luvun loppua ja eiköhän tuossa ollut kyse lähinnä pienestä kosmeettisesta muutoksesta. Onhan tuossa toki se hyvä puoli että musta väri ei kellastu, kuten valkoinen.

[Teme]

Eikai sillä värillä muuten olekaan tässä tapauksessa väliä, muuta kun että väri kertoisi laadukkaammasta tai paremmasta bassopäästä. Mutta ilmeisesti siis vaan urbaanilegenda tai jonkun keksimä myyntipuhe mikä on lähtenyt kiertämään, jos kerran Viljokaan ei tästä tiedä tai ole kuullut.

[Viljo]

Hyvin monella tavalla harmonikan ostaminen on mielikuvilla leikkimistä. Jos vaikka Oy Harmonikka, Bugari ja Giulietti tekisivät identtiset harmonikat identtisillä virityksillä, ostaja tekee päätöksen puhtaasti nimen perusteella. Tässä tapauksessa nimi on jo iskostunut päähän "parempana haitarina kuin..." ja avot. Voi käydä jopa niin, että kolmesta haitarista kokeillaan vaan kahta ennakko-oletuksen perusteella, ei faktojen perusteella.

Samalla tavalla voi ajatella tätä värimaailmaa. Onko musta kalliimman tai (subjektiivisesti) paremman näköinen kuin valkoinen haitati? Jos on, niin siinä tapauksessa henkilö voi kokea, että musta haitari soi paremmin kuin se valkoinen. Vaikka värillä ei ole mitään väliä soitettavuuteen tai soundiin, voidaan se mielleyhtymien kautta mieltää paremmaksi.

[ftamt]

Vain selluloidin paksuus voi vaikuttaa ääneen. En ole tarkemmin tutkinut kouvolalaisissa käytetyn mustan ja valkoisen loimuselluloidin paksuuseroja. Valkoinen saattaisi olla hiukan paksumpaa, kun siinä on kaksi kerrosta. Pohjalla puhdas valkoinen ja päällä läpinäkyvä loimukerros. Mahdollinen paksuusero on kuitenkin millin kymmenesosia, joten en usko kenenkään huomaavan äänessä mitään eroa. Itse en ainakaan huomaa, vaikka korva on harjaantunut jonkin verran viritysten yhteydessä. Tässä mennään varmasti mielikuvatasolla. Kun värilliset haitarit jäivät muodista pois 1960-lukua lähestyttäessä, alettiin uskoa että mustat soittimet ovat arvokkaampia ja parempia. Tätä vielä vahvistivat räikeän väriset turistihaitarit ja halvat punaloimuiset Itä-Saksasta tuodut harmonikat. Viime vuosina värimaailma on palannut parempiinkin harmonikkamerkkeihin.
Toivo

[Teme]

Vaikka värillä ei ole mitään väliä soitettavuuteen tai soundiin, voidaan se mielleyhtymien kautta mieltää paremmaksi.

Näinhän se varmasti on. Ruokakin maistuu paremmalta jos se on herkullisen näköistä. Juomien suhteenkin sanotaan että suurin osa mausta on tuoksuja. Tämä tuli aikanaan myös itse todettua kun appiukko sai kunnolliset konjakkilasit lahjaksi. Samaa konjakkia laitettiin kahteen erilaiseen lasiin, perinteiseen maljamalliseen konjakkilasiin ja Riedelin tulppaanimalliseen aromilasiin. Maussa oli käsittämättömän suuri ero tulppaanin mallisen lasin eduksi. 

[Periskooppi]

Musta tuntuu, että tässä on valaistu asiaa jo monelta kantilta - diskanttia lukuunottamatta  .

Muistan, kun itselleni oltiin ostamassa ensimmäistä harmonikkaa, olisikohan ollut 1972. No, joka tapauksessa paikalla oli soitonopettajani, isäni ja Lasse Pihlajamaa, jonka luona noita soittimia testattiin. Kokonsa puolesta minulle soveltui vain yksi malli, jota oli saatavana 2:lla eri värillä: musta ja loimuvalkoinen. Kumpaakin muuten identtistä peliä testattiin, ja sekä Lasse että opettajani olivat havaitsevinaan soittimien soinnissa ja äänessä eroja, joskaan kumpikaan heistä ei nimennyt toista paremmaksi - vain hieman erilaiseksi. Harmonikathan valmistetaan osin käsityönä, joten ero soinnissa voi johtua  monestakin seikasta. Joka tapauksessa tässä ero oli  häviävän pieni, ja vain Lassen ja soitonopettajani tarkoilla korvilla kuultavissa. Minulla oli oma suosikkini, koska mustahan oli "poikien väri".

Soittimen värillä, varsinkin jos se saadaan aikaiseksi erilaisella ja/tai eripaksuisella pintamateriaalilla, voi olla vaikutusta sointiin. Onko sointi sitten huonompi tai parempi, on sitten vaikeampi kysymys, koska esim. voimakkaampi ääni ei välttämättä tarkoita kauniimpaa sointia.

Kouvolan pelien värityksessä oli bassopuolen kohdalla useampaakin variaatiota. Ainakin seuraavia muistan nähneeni: kokomusta, musta jossa valkoinen "otelauta", musta jossa valkoiset koskettimet, valkoinen jossa mustat koskettimet.....

Parasta hankkia ne kaikki, niin ei jää mistään paitsi 

[maestro]

En tiedä mikä basso puolen sointiin vaikuttaa,mutta olen huomannut sellaisia eroja. Joissakin basson ääni jää "kaikumaan" basso puolen sisälle,huomaa kun kesken äänen pysäyttää palkeen.Kaikissa ei tapahdu näin. Minun 50 cassottossa soi noin ,mutta vanhassa maestrossa ei. Joku aika kokeilin vanhan malli giuliettia casotto malli,painava.Siinä basso soi samanlailla.. Monissa taas huomaan ettei jää soimaan. Mikä vaikuttaa siihen? Materiaali,kielet? Kaiku kopan koko?

[Viljo]

Isojen kielien massa on syynä. Massalla on hitautta ja ottaa aikansa, että värähtely loppuu ilmavirran loppumisen jälkeen. Fysiikan lakien tuoma ominaisuus.

[mahu]

Ehkäpä legendan taustalla on jotain muuta. Kenties tuotantosarjassa on eroa jos toinen on tehty eri värillä kuin toinen, tällöin myös koneistossa ja muualla voi olla sarjakohtaisia eroja. Väri on vaan ollut se ainoa tapa erotella sarja soittajalle?

[Periskooppi]

Käydessäni Kouvolan tehtailla 1980-luvun puolivälin aikoihin, kyselin soittimissa käytettävästä puuliimasta. Se oli ollut Erikeeper-tyyppistä (toivottavasti meni oikein?) puuliimaa, jonka kovuus ei ollut nahkaliiman kaltainen, mutta käsiteltävyys oli helpompaa ja esim. iskujenkestävyys parempaa. Opiskelin opintojeni ohella noihin aikoihin soittimenrakennusta kitararakentajan johdolla, ja hän kertoi, että kitaranrakennuksessa olisi jo jokin aikaa aiemmin siirrytty käyttämään akustisesti värähtelyjä johtavaa Erikeeperin tapaan levitettävää nahkaliiman lujuusominaisuuksilla varustettua kovaa liimaa, jonka kaltaista sai mm. askartelukaupoista hankittua Sigh Bond -merkkisenä. Kun tiedustelin harmonikan puuosien liimaa, minulle muistaakseni vastattiin, että Kouvolan peleissä oltaisiin ottamassa tämä uudentyyppinen liima käyttöön bassopää edellä, eli koko pelin liimalaatua ei kerralla muutettaisi, jos se vaikka osoittautuisi "sudeksi". Tuolloin pitäisi siis vain korjauttaa bassopäät. En tiedä, missä erässä uudistus olisi otettu käyttöön, jos edes onkaan?, mutta muistan itse huomanneeni, että minun korviini nuo loppupään Kouvolalaiset soisivat jotenkin rehevämmin. Lieneekö siis kyse näistä akustisista liimoista, kielilaadusta, koneiston osista, designistä vai tuotekehityksestä, mutta minusta soundi parani entisestään noihin aikoihin.