Suomen Harmonikkaliitto

Haitarin kiillotus

Aloittaja Hermanni, 14-01-2019, 21:54:09

« edellinen - seuraava »

Hermanni

Miten pitäisi vanhojen soittopelien (yli 50 v ) ulkopintoja käsitellä. Esiintymissä kun kädet hikoaa ja sen myötä pinnat "samenee". Nykyään on kaikenlaisia autovahoja ja suihkeita, mutta en haluaisi lähteä kokeilemaan niitä omiin haitareihini (Kouvolan kultahakki ja Kukkolan peli). Ja voiko näihin haalistuneisiin pihtoihin saada edes uutta kiiltoa. 
Tähän asiaan haluaisin kommentteja.

T, Hermanni

Viljo

Kiiltoa voi saada. Jos on kyseessä näppäimet, niin joka soiton jälkeen pyyhi näppäimet liinalla. Näin saat hien pois ennen kuin se kuivaa ja lika tarttuu. Jos koko näppäimistö täytyy huolella puhdistaa (myös näppäinten alta), niin silloin pitää purkaa koko koneisto.

Yleisesti ottaen samat kiillotustavat toimivat uusille ja vanhoille pinnoille. Vanhoissa pinnoissa ongelma on lähinnä mahdolliset halkeamat ja lohkeilut, johon kiillotusaine voi jäädä kiinni. Ihan Correkin kestovaha toimii ok, mutta levitä ensin rievulle, sitten vasta soittimen pinnalle. Vältä pieniä alueita, kuten häkkiä (ettei mene kankaaseen). Pääasia on, että vahassa ei ole kiillokkehippusia. Isoihin pinta-aloihin suosittelen koneellista kiillotusta, mitä korjaajat tekevät. Pinnan kiillon saavuttamiseksi tarvitaan vähän kiillotuksen yhteydessä tulevaa lämpöä.

Niin. Ilman kiillotusainettakin voidaan jonkin verran puhdistaa vain laikan avulla.
Otsa kurttuun ja kädet hanuriin!

maestro

Minä käytin ihan uuden auton vahaa (ei sisällä hiovia aineita).
"kouvolanpeli" Cassotto 50,"kultahäkki"maestro-58,roland fr-3sw

Giulietti

Itse olen noihin soittimiin käyttänyt huonekaluvahaa. Sisältää mehiläisvahaa ja haju ei ole niin kitkerä kuin noissa autovahoissa joten mukavampi käytettävä sisätiloissa.

Teme

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 15-01-2019, 08:15:19
Yleisesti ottaen samat kiillotustavat toimivat uusille ja vanhoille pinnoille. Vanhoissa pinnoissa ongelma on lähinnä mahdolliset halkeamat ja lohkeilut, johon kiillotusaine voi jäädä kiinni.
Isoihin pinta-aloihin suosittelen koneellista kiillotusta, mitä korjaajat tekevät.

Niin. Ilman kiillotusainettakin voidaan jonkin verran puhdistaa vain laikan avulla.
Vanhoissa, tai miksei myös uudemmissa, pitää olla tarkka noiden halkeamien kanssa kuten Viljo kirjoitti. Varsinkin jos laikalla kiillottaa, laikka voi helposti tarrata halkeamaan kiinni ja halkeama revetä lisää.

Muutoin laikka on kyllä huippukapistus tuohon hommaan.
Weltmeister Supita, Paolo Soprani Professional Cassotto, Kouvolan Hopeahäkki casotto -79, Lasse Pihlajamaa Notes cassotto, Accordiola Camerano mussette, Kukkolan peli 50-luvulta, Sv Kujanen 50-luvulta, Joles Pelle Star -49

Harrastelija

Autoglymin punainen vaha on loistavaa ainetta haitarin kiiloitukseen, on puhdistava, muttei "hiova" vaha lähtee pinttynytkin lika irti ja kiiltoa tulee. Pieniin himmentymiin käy kyllä kotioloissa ihan auton kiillotustahna Farecla, jos siis ei ole rättilaikkaa vahoineen saatavilla. Vedellä kostutettuun rättiin Fareclaa ja tällä himmentyneen kohdan kiillotus, loppuviimeistely autovahalla. Huom! Koko peliä ei kannata alkaa Fareclalla hinkkaamaan! Vain himmentyneitä kohtia. Tämä siis neuvoksi, mikäli edellämainittuja kiillotuslaikkoja vahoineen ei ole saatavilla
"jos jokin ei ole rikki, täytyy tutkia miksi se toimii"

Johan

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 15-01-2019, 23:54:30
Itse olen noihin soittimiin käyttänyt huonekaluvahaa. Sisältää mehiläisvahaa ja haju ei ole niin kitkerä kuin noissa autovahoissa joten mukavampi käytettävä sisätiloissa.

Olen joskus joutunut puhdistamaan vanhan soittimen jota on "hoidettu" huonekaluvahalla aktiivisesti ja täytyy sanoa, että sen kokemuksen jälkeen en kyllä suosittele harmonikan hoitoon ko materiaaleja.

Noilta puhdistus ja kiillotus ongelmilta välttyy, kun käsittlee soitintaan puhtain käsin ja soittamisen päätyttyä
pyyhkäisee sormejäljet ja pölyt pois pehmeällä mikrokuituliinalla.

Edesmennyt Milton Harjala suositteli kläytettävksi äänilevyhen puhdistukseen käytettävää liinaa ko. toimenpiteeseen ja minulalkin oli selalinen -60 luvun lopulla käytössä. Se ei vaurioittanut kultahäkin pintaa, peli pysyi siistinä ja on sitä edelleen.   
Nykyisin käytössäni on mikrokuituliina ja kunnostusksen yhteydessä käytettäviin puhdistuksiin käytän "Harrastelijan"  tapaan autovahoja.

Johan

Giulietti

Lainaus käyttäjältä: Johan - 24-01-2019, 09:57:50
Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 15-01-2019, 23:54:30
Itse olen noihin soittimiin käyttänyt huonekaluvahaa. Sisältää mehiläisvahaa ja haju ei ole niin kitkerä kuin noissa autovahoissa joten mukavampi käytettävä sisätiloissa.

Olen joskus joutunut puhdistamaan vanhan soittimen jota on "hoidettu" huonekaluvahalla aktiivisesti ja täytyy sanoa, että sen kokemuksen jälkeen en kyllä suosittele harmonikan hoitoon ko materiaaleja.

Noilta puhdistus ja kiillotus ongelmilta välttyy, kun käsittlee soitintaan puhtain käsin ja soittamisen päätyttyä
pyyhkäisee sormejäljet ja pölyt pois pehmeällä mikrokuituliinalla.

Edesmennyt Milton Harjala suositteli kläytettävksi äänilevyhen puhdistukseen käytettävää liinaa ko. toimenpiteeseen ja minulalkin oli selalinen -60 luvun lopulla käytössä. Se ei vaurioittanut kultahäkin pintaa, peli pysyi siistinä ja on sitä edelleen.   
Nykyisin käytössäni on mikrokuituliina ja kunnostusksen yhteydessä käytettäviin puhdistuksiin käytän "Harrastelijan"  tapaan autovahoja.

Johan

Olisi mielenkiintoista tietää mikä tuossa huonekaluvahassa sitten on niin huonoa? Sisältää samoja liuottimia kuin autovahat mutta mukana on tuota mehiläisvahaa joka on enemmänkin luonnontuote. Ettei nyt nuo huonot kokemukset johtuisi siitä, että vahaa on päässyt sellaisiin kohtiin mihkä se ei kuulu. Vaha levitetään liinalle ja vasta sen avulla soittimeen.

Johan

En tunne historiaa siitä, miten tuota puhdistamaani soitinta oli käsitelty. Ostaessani sen minulle kerottiin vain kuinka hyvin ja ahkerastit sitä oli huonekaluvahalla vahattu.
Pinnassa oli selkeä kerros ja kaikissa mahdollisissa listojen kulmissa yms oli kerrostumia.

Siinä tuli muuan makkaraminos mieleen."Lihaa säästämättä..." , tässä ei ollut säästetty vahaa;-))

Itse olen  aina hoitanut vauhaukset juuri sillä metelmällä, että imeytän vahan kankaaseen ja siitä soittimen pintaan ohuena keroksena.
Ja vahaus tapahtuu hyvin harvoin, esim. 2009 uutena hankkimani soitin on vahattu uutena, enkä tunnista siinä olevan mitään vahauksen tarvetta, riittää kun siitä pyyhkki sormejäljet ja pölyt pehmellä mikrokuituliinassa.

Puhdistuksia ja vahauksia tulee vastaan kokoelmaan hankittavien ja kunnosettavien soittimien kanssa aina silloin tällöin, ja kokemuksia noissa puuhissa kertyy siis ehkä hieman normaalia tiheämmässä rytmissä jos vertaa sitä muutaman käytössä olevan soittimen pintojenhoitotarpeeseen. 

Johan

PS
Työhuoneessani vierailleiden naisten ensimmänen kysymys on yleesä: "Kuka noista kaikista pyyhkii pölyt". Toistaiseksi olen vielä omin voimin saanut pidettyä sen asian halinassa;-)
sama


Giulietti

Eli juuri kuten arvelinkin. Mitään vahaa ei sovi käyttää ylettömästi mitä tulee harmonikan kiillotukseen, mieluummin vähemmän. Edelleen uskon, että huonekaluvaha on mitä mainioin aine tuohon, siinä missä autojen vahatkin.

Viljo

Mä alan vähän taipua sille kannalle, että vaha itsessään ei ole päätarkoitus. Siis vaha ei ole pakko olla pinnalla. Olen kokeillut itse useaa erilaista vahaa ja lopputulos on enemmän tai vähemmän sama. Se on apuväline, että pinta saadaan kiiltäväksi, sillä selluloidi itsessään tulee kiiltäväksi ilman vahaakin, mutta kovemmalla työllä. Eri karkeusasteisia vahoja sen sijaan käytän hionnan jälkeen hionnan viimeistelyyn. Samalla tavalla, kun on hiomapapereilla karkeusasteita, on myös vahoissa eri karkeusasteita.
Otsa kurttuun ja kädet hanuriin!

Periskooppi

Onko kukaan kokeillut autoon tarkoitettua värivahaa? Minulla ei ole ko. aineesta kokemusta edes autoissa, mutta olen autokäytössä kuullut siitä kehuja.

Miksi vanhassa ei saisi olla huivia ainesosia? Jättävätkö ne naarmuja tai muita jälkiä (epätasaisia) selluloidin pintaan?

Olen itse jonkin verran joskus käyttänyt Johnson Plediä pintakiiltoon / puhdistukseen, mutta mitään himmentymiä sillä ei saane pois.

Teme

Värivahaa ei ole tullut kokeiltua, mutta tavallista sekä hiovaa autovahaa molempia. Selluloidin kiillotuksessa on vähän sama juttu kuin muussakin hionnassa tai kiillotuksessa että alkuun vähän karheammalla ja siitä hienommalla ja hienommalla kiiltävään lopputulokseen. Jos on esim. pieniä naarmuja, ne voi saada pois vesihiomapaperilla hiomalla ja sen jälkeen kiillottamalla pinta esim. lumppulaikalla ja sopivalla kiillotusaineella, esim. vahalla jos haitarin kiillotukseen tarkoitettua tahnaa ei ole saatavilla tai sitä halua ostaa.

Loimupintaisissa pitää olla todella tarkka, loimu häviää helposti. Yksivärinen on helpompi kohde koska selluloidi on yhtä ja samaa sen koko paksuudelta. Toki sitäkään ei kannata liikaa hioa tai kiillottaa ettei mene puhki. Selluloideja kun on useita eri paksuuksia.
Weltmeister Supita, Paolo Soprani Professional Cassotto, Kouvolan Hopeahäkki casotto -79, Lasse Pihlajamaa Notes cassotto, Accordiola Camerano mussette, Kukkolan peli 50-luvulta, Sv Kujanen 50-luvulta, Joles Pelle Star -49