paino

[pillimees]

Nyt kun olen tutustunut haitarin soiton ihmeelliseen maailmaan niin esille on noussut eräs seikka joka ostaessa ei tuntunut niin merkittävältä. Nimittäin sirmakan paino. On niin raskas et soittaa voi vain istuiltaan ja siinäkin tuntuu veteleminen aika työläältä! Soimisessa sinällään ei ole vikaa! Alarekistereillä ja käytettäessä dim, 7 jne sointuja sointi todella mahtavaa! Mutta se paino. Kokeilin kaverin Bugaria ja sekkään ei ihan uusi ollu, mut painoa oli huomattavan paljon vähemmän! Onkohan piano tai näppäin pelien painossa eroa? Näyttää nyt vähän siltä että soitonopettelun jatkumiseksi on ruvettava katselemaan köykäsempää peliä!

[olli]

Enpä ossaa tuohon piano/näppäinpelien painoon ottaa kantaa.  Mulla on tuo vanha "Kravatti", joka painaa 8,5-8,8 kiloa ja sitten helmikuussa hankittu Bugari Silver Plus Cassotto, joka painaa 10,5-10,8 kiloa.  Kävin äsken puntarilla.  Mutta noissa lukemissa liikkuvat.

Olen muuten ikäni soitellut vain istualtaan, en ehkä osaisikaan soitella seisaaltaan.  En ole soitellut yhtyeissä, kotosalla (ja sukulaisissa) vaan.  Tykkään soitella istualtaan.  Kun on oikean korkuinen jakkara ja remmit oikein säädetty, helppoa on!

[pillimees]

Enpä ossaa tuohon piano/näppäinpelien painoon ottaa kantaa.  Mulla on tuo vanha "Kravatti", joka painaa 8,5-8,8 kiloa ja sitten helmikuussa hankittu Bugari Silver Plus Cassotto, joka painaa 10,5-10,8 kiloa.  Kävin äsken puntarilla.  Mutta noissa lukemissa liikkuvat.

Olen muuten ikäni soitellut vain istualtaan, en ehkä osaisikaan soitella seisaaltaan.  En ole soitellut yhtyeissä, kotosalla (ja sukulaisissa) vaan.  Tykkään soitella istualtaan.  Kun on oikean korkuinen jakkara ja remmit oikein säädetty, helppoa on!

Joo, käytin just puntarissa tuota Pihlajamaata ja näytti 12.7kg! Paljonko sitten vaaka valehtelee mut noissa määrissä liikutaan. Mulla taas tuntuis että tuo "soitto" kulkis paremmin seisaaltaan, mene tiedä..! Nyt siinä aparaatissa ilmeni sellainen ominaisuus et korkeinta kosketinta painaessa soi eritavalla vetäessä ja työntäessä paljetta! Meinaako se ruveta huuliharpuksi vai mitä?

[Viljo]

Nyt siinä aparaatissa ilmeni sellainen ominaisuus et korkeinta kosketinta painaessa soi eritavalla vetäessä ja työntäessä paljetta! Meinaako se ruveta huuliharpuksi vai mitä?

Se meinaa sitä, että se on epävireessä.

Tuo paino on kasvanut sitä mukaan, kun on soittimiin tullut lisää ominaisuuksia. Ehkäpä parhaiten painon nousua voi tutkailla rekisterimekaniikan kehittymisessä. Käytännössä rungosta ei paljoa painoa voi ottaa enää pois, mutta esim. paljemateriaalissa on miettimisen varaa...

Tuli tässä vastaan ihan mielenkiintoinen ilmeisesti painoon liittyvä havainto tehtyä. Kyseessä oli tämä Bugarin Silveri, josta on siis napattu paino pois sieltä, mistä se on ollut mahdollista ottaa. Perussoitossa ei mitään erikoista ilmennyt, mutta hiljaa soittaessa ilmeni mielenkiintoinen seikka. Pitkää ääntä soitettaessa esim. diskantista perus c-ääntä, ja sitten vaikka valssikompin soittamista bassolla aiheutti äänen väreilyä. Aina kun painoi bassoääntä, niin diskantin ääni muuttui hieman. Nopeahkosti soitettaessa tuntui, kun ääni olisi huojunut. Ehkä ääntä voisi kuvata useana rinnakkain olevana ylöspäin aukeavana paraabelina, joissa aina huipun kohdalla alkaa näppäimen painallus ja pohjassa ilmanpaineen tasaantuminen.

Noh. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että soitin oli pirun herkkä soittimen sisällä olevaan ilmanpaineen muutokseen. Palje tuntui normaalilta, enkä huomannut, että se olisi vaikuttanut äänen voimakkuuteen "itsestään vetävänä".

Laitan tämän jutun kuitenkin haitarien yleiseksi ominaisuudeksi, mutta kysymys kuuluukin; vaikuttaako soittimen massa merkittävästi tähän ominaisuuteen?

[pillimees]

Nyt siinä aparaatissa ilmeni sellainen ominaisuus et korkeinta kosketinta painaessa soi eritavalla vetäessä ja työntäessä paljetta! Meinaako se ruveta huuliharpuksi vai mitä?

Se meinaa sitä, että se on epävireessä.

Tuo paino on kasvanut sitä mukaan, kun on soittimiin tullut lisää ominaisuuksia. Ehkäpä parhaiten painon nousua voi tutkailla rekisterimekaniikan kehittymisessä. Käytännössä rungosta ei paljoa painoa voi ottaa enää pois, mutta esim. paljemateriaalissa on miettimisen varaa...

Tuli tässä vastaan ihan mielenkiintoinen ilmeisesti painoon liittyvä havainto tehtyä. Kyseessä oli tämä Bugarin Silveri, josta on siis napattu paino pois sieltä, mistä se on ollut mahdollista ottaa. Perussoitossa ei mitään erikoista ilmennyt, mutta hiljaa soittaessa ilmeni mielenkiintoinen seikka. Pitkää ääntä soitettaessa esim. diskantista perus c-ääntä, ja sitten vaikka valssikompin soittamista bassolla aiheutti äänen väreilyä. Aina kun painoi bassoääntä, niin diskantin ääni muuttui hieman. Nopeahkosti soitettaessa tuntui, kun ääni olisi huojunut. Ehkä ääntä voisi kuvata useana rinnakkain olevana ylöspäin aukeavana paraabelina, joissa aina huipun kohdalla alkaa näppäimen painallus ja pohjassa ilmanpaineen tasaantuminen.

Noh. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että soitin oli pirun herkkä soittimen sisällä olevaan ilmanpaineen muutokseen. Palje tuntui normaalilta, enkä huomannut, että se olisi vaikuttanut äänen voimakkuuteen "itsestään vetävänä".

Laitan tämän jutun kuitenkin haitarien yleiseksi ominaisuudeksi, mutta kysymys kuuluukin; vaikuttaako soittimen massa merkittävästi tähän ominaisuuteen?

Siitä ylimmäisen koskettimen soinnista kuulin sellaisen arvion et nahat liikkuu? Pitänee käyttää jossain välissä pajalla. Tuo soittimen massan vaikutus instrumentin sointiin, noin yleensäkin..mielen kiintoinen kysymys! Rummuissa olen ollut huomaavinani et mitä enemmän puukerroksia niin sitä "jyhkeämpi" ja täyteläisempi soundi! Voiko tätä sitten verrata siltä osin hanuriin..?

[Viljo]

Jos massalla ei olisi väliä, niin käyttäisin haitarissa lyijy-sinkki-seoksia kielilaatoissa. Erilaisilla seoksilla hieman erilaisia äänensävyjä. Käyttäisin samoja materiaaleja kuin uruissa on käytetty. Tällaisilla materiaaleilla saavutetaan tietynlainen äänenväri. Tästä tullaankin hyvällä aasinsillalla (aasi ei hukkunut), että mikäs sitten on se tavoiteäänenväri? Menee subjektiivisiksi asioiksi, joskin kokeellisesti voidaan erotella erilaisista haitareista hyveelliset äänenvärit "paheellisista" äänenväreistä.

[karppis]

  Kyllä kunnon haitari painaa,jos se on tehty kestäväksi ja paljon soitettavaksi.

[pillimees]

  Kyllä kunnon haitari painaa,jos se on tehty kestäväksi ja paljon soitettavaksi.

Sikäli mitä nyt olen noita pelejä kokeillut, alan olla samaa mieltä!

[Armando Bugari]

  Kyllä kunnon haitari painaa,jos se on tehty kestäväksi ja paljon soitettavaksi.

Sikäli mitä nyt olen noita pelejä kokeillut, alan olla samaa mieltä!

Minäkin olen kantanut pahvisia ja täyspuisia ruumisarkkuja - tiedän eron, monen kerran kokemuksella.
PS. Anteeksi herkkätuntoiset "OffTopicistani"
 

[Johan]

Ei se paino välttämättä ole sen "kunnon" tae, kyllä alalla on niitä "kivirekiäkin", jotka eivät soi kirveelläkään painosta huolimatta, tai sen tähden, sen verran olen minäkin pelejä päässyt pitelmään. Olen kyllä havainnut, että eräät raskaat pelit soivat hyvin ja kestävät käyttöä joitakin keveämpiä paremmin, mutta ei se paino tee pelistä automaattisesti hyvää.

Ongelma on usein siinä, että miehet eivät aina kestä niitä raskaita pelejä ja siksi suuntaus näyttä olevan yhä keveämmät pelit, joista on alettu sitten karsia jo soivia ääniäkin pois, jotta mitoista ja sitä kautta painosta saadaan pois. Samalla tuntuu sitten olevan niin, että siinä menetetään joissakin tapauksissa mittojen ja painon pienentyessä myös ne ominaisuudet, joita useat soittajat arvostavat, kun tingitään kaikessa keveyden takia.
Tuntuu nykyisin olevan kovasti muodissa, että pelin pitää olla "mini". Johtuiskohan se siitä, että suuret ikäluokatkin alkavat tulla ikään jossa erilaiset krämpät iskevät ja siksi hakevat keveitä pelejä, jotta raihnas kroppa jaksaa ne kanantella ja soittamien näin onnistuu.
Selkeästi myös näkyy, että ikääntyneimmät soittajat hakevat keveämpiä soittimia juuri kuntonsa takia.
Toisaalta ihmiset ovat eri kokoisia ja kuntoisia ja silloin on eduksi, että valikoimasta löytyy sopivan kokoinen istrumentti soittajan rakenteen mukaan, jolloin soittamien on mielyttävämpää.

Kyllä se 10 kg peli saadaan soimaan ihan tyylikkäästi, kun homma osataan, ei sen välttämättä tarvitse painaa 14kg nurkilla, ja on se saatu ennekin, josta kyllä on riittävästi todisteita olemassa.

[olli]

Mielenkiintoinen ketju tämä paino.  Itse en ole aikojen saatossa tähän hommaan oikein edes kiinnittänyt huomiota.  Nyt ikääntyessä luonnollisesti pelin keveys tulee merkittävämmäksi kuin nuorempana.  En siitä huolimatta ymmärrä sitä puolen kilon eroa peleissä.  Kyllä vanhemmallakin 11 kiloinen pysyy "hyppysissä".  No itse en ole näitä keikkahommia viljellyt, siis soittelen pääasiassa kotosalla ja istualtaan.

[Viljo]

Tuossa kevään-kesän aikana eräs eläkeläinen, ilmeisesti jossain 70-ikävuoden tienoilla, osti minulta  lantioremmit. Hän valitti soiton olevan mahdotonta, kun soitin on niin painava. Olisiko hän jo cassotton vaihtanut pintaäänikerralliseen, johon nämä remmit meni. Meni pari viikkoa ja hän soitti ja kiitti kovasti, miten hän pystyy taas soittamaan. Lantioremmit sekä oikea istuma-asento teki soiton taas mahdolliseksi.

Toisaalta - kun liikeradat supistuvat paljon, niin monet eivät pidä enää soitinta sylissä vaan roikottavat sitä. Käsi kun ei taivu enää ylöspäin kunnolla. Tähän näistä remmeistä ei ole hyötyä.

[karppis]

 Itselläni oli ns nuorisomalli toisena hanurina,se tuli kaivettua laukusta usein kun ei viitsinyt painavemmalla soittaa. Se tuli otettua kesämökille mukaan. Toki siinä oli omat rajoituksensa,puuttui ala ja ylä-ääniä, mutta useimmat tavalliset renkutukset sillä pystyi soittamaan.

[karppis]

Ei se paino välttämättä ole sen "kunnon" tae, kyllä alalla on niitä "kivirekiäkin", jotka eivät soi kirveelläkään painosta huolimatta, tai sen tähden, sen verran olen minäkin pelejä päässyt pitelmään. Olen kyllä havainnut, että eräät raskaat pelit soivat hyvin ja kestävät käyttöä joitakin keveämpiä paremmin, mutta ei se paino tee pelistä automaattisesti hyvää.

Ongelma on usein siinä, että miehet eivät aina kestä niitä raskaita pelejä ja siksi suuntaus näyttä olevan yhä keveämmät pelit, joista on alettu sitten karsia jo soivia ääniäkin pois, jotta mitoista ja sitä kautta painosta saadaan pois. Samalla tuntuu sitten olevan niin, että siinä menetetään joissakin tapauksissa mittojen ja painon pienentyessä myös ne ominaisuudet, joita useat soittajat arvostavat, kun tingitään kaikessa keveyden takia.
Tuntuu nykyisin olevan kovasti muodissa, että pelin pitää olla "mini". Johtuiskohan se siitä, että suuret ikäluokatkin alkavat tulla ikään jossa erilaiset krämpät iskevät ja siksi hakevat keveitä pelejä, jotta raihnas kroppa jaksaa ne kanantella ja soittamien näin onnistuu.
Selkeästi myös näkyy, että ikääntyneimmät soittajat hakevat keveämpiä soittimia juuri kuntonsa takia.
Toisaalta ihmiset ovat eri kokoisia ja kuntoisia ja silloin on eduksi, että valikoimasta löytyy sopivan kokoinen istrumentti soittajan rakenteen mukaan, jolloin soittamien on mielyttävämpää.

Kyllä se 10 kg peli saadaan soimaan ihan tyylikkäästi, kun homma osataan, ei sen välttämättä tarvitse painaa 14kg nurkilla, ja on se saatu ennekin, josta kyllä on riittävästi todisteita olemassa.

Pitäisikö kasvattaa kaljamaha.Sen päällä painavampikin soitin pysyisi hyvin. Tai pitäisikä laittaa tarranauhat hanurin takapuolelle,ei tarvitsisi valjaitakaan.

[Viljo]

                    Pitäisikö kasvattaa kaljamaha.Sen päällä painavampikin soitin pysyisi hyvin. Tai pitäisikä laittaa tarranauhat hanurin takapuolelle,ei tarvitsisi valjaitakaan.

Ei kannata. Siitä tulee kuitenkin sellainen pieni sääilmapallo. Uimisesta tulee kellumista ja menee sukeltaminenkin mahdottomaksi 

Käytännössä parashan olisi ihan perusvartalo tai parempi. Jokainen vanhaksi elänyt huippusoittaja on keholtaan sopusuhtainen. Vrt. Pilajamaa, Ahvenainen...

[Johan]

Itselläni oli ns nuorisomalli toisena hanurina,se tuli kaivettua laukusta usein kun ei viitsinyt painavemmalla soittaa. Se tuli otettua kesämökille mukaan. Toki siinä oli omat rajoituksensa,puuttui ala ja ylä-ääniä, mutta useimmat tavalliset renkutukset sillä pystyi soittamaan.

Eihän se käytännössä monasti ole kovin suuri ongelma, jos normaalin viisirivisen äänialasta antaa periksi muutaman äänen.
Meitä "vaan pianohaitarin" soittajia on melkoisesti jos asiaa tarkastelee hieman omaa napaansa suuremmalla sektorilla, ja kyllä ne biisit yleensä tulee soitettua 41:llä diskattikoskettimellakin varustetulla pelillä.
Meillä siis on milteipä aina "miniharmonikkaa" tai nuorisoharmonikkaa" vastaava määrä soivia ääniä käytössä, "kulissinappuloita" ei lainkaan, ja harvemmin se on ahdistusta aiheuttanut.
Aika monella soittajalla on ilmiesesti kakkospelinä hieman pienenpi peli samallasiessa käytössä kuin Sinullakin on ollut.
Itse en oikein osaa antaa periksi tuosta 41/120 kokoluokasta, joka painopelinä on ns "täysimittainen", mutta sitten voi taas tinkiä äänikertojen määrästä, jos haluaa keveämpää kakkospeliä.
Näyttääpä niitä olevan ammattikäytössäkin 37 koskettimisakin pelejä, joten kyllä niilläkin pärjäillään aiak pitkälle.
 

[karppis]

 Olet oikeassa. Mitä parempi fyysinen kunto, sitä parempi soittotaito. Väsyneenä ei kannata opetella mitään. Esimerkkejä ei tarvi kaukaa hakea.

[Hannu S]

Minulla on "Syliflyygeli" eli Farvisa Transivox harmonikka, joka painaa virallisen tiedon mukaan 15,6 kg, mutta todellisuudessa jotain 18 kg mikkeineen yms varusteineen. Olen ristinyt sen "Tappajahaitariksi". Tietääkö joku vielä painavampaa harmonikkaa? Tuntee siinä leipänsä tienanneen, kun illan on kapakassa vedellyt.

Tuli mieleen tuosta harmonikan äänet vs paino, laatu, rakenne, hinta yms seikoista sellainen tutkimus, kun ihmisille oli soitettu eri harmonikoilla ensin siten, ettei kuulijat olleet nähneet millä harmonikalla soitetaan ja toisella kertaa kuulijat olivat nähneet hanurit soitettaessa. Ensimmäisellä kerralla ääniltään parhaaksi oli valittu saksalainen Weltmaister ja toisella kerralla parhaiksi oli valittu perinteisesti laadukkaina pidetyt Casotto harmonikat.

[olli]

Tuli mieleen tuosta harmonikan äänet vs paino, laatu, rakenne, hinta yms seikoista sellainen tutkimus, kun ihmisille oli soitettu eri harmonikoilla ensin siten, ettei kuulijat olleet nähneet millä harmonikalla soitetaan ja toisella kertaa kuulijat olivat nähneet hanurit soitettaessa. Ensimmäisellä kerralla ääniltään parhaaksi oli valittu saksalainen Weltmaister ja toisella kerralla parhaiksi oli valittu perinteisesti laadukkaina pidetyt Casotto harmonikat.

Vahvistaa käsitystä: "Mielikuvat ratkaisevat"!

[Viljo]

Tuo tutkimus olisi kiva nähdä. On nimittäin kauhean helppo saada erilaisia tuloksia tekemällä erilaisia lähtöolettamuksia ja valmisteluja. Eli onkohan tuossa tutkittu nimen omaan äänen laatua?