Vapaalehdykkä

Olen tässä alkanut kiinnittää huomiota sormien ja soiton sekoamiseen. Sormi osuukin väärälle näppäimelle, varsinkin pitemmässä siirroksessa. Jos on tarkkana, saattaa silmänräpäyksessä korjata, mutta välillä onkin sitten täysin hukassa. Soittotilanne toki vaikuttaa tähän myös.

Välillä käy niin että jo ennen kuin painaa näppäintä, alkaa epäilyttää että onko se oikea, mutta siinä kohtaa ei ole paljon tehtävissä. Tuossa pienessä viisirivisessä jota nyt käytän ei ole karhennuksiakaan c:ssä ja f:ssä.

Videolta katselin, että mulla menee käsi välillä aika outoon asentoon. Ranne kääntyy niin että sormet osoittavat alaviistoon. Se voisi selittää että sormet eksyvät näppäimistä ja väärille riveillekin.

Tietysti voi olla vain harjoituksen puutteesta tai yksipuolisuudesta kysymys. Mutta välillä sitä sekoaa ihan tutuissakin kappaleissa.

Niissä taas voi olla kysymys, olen miettinyt, siitä että kappale on niin tuttu, että siinä alkaa soittaessa ajatella jotakin muuta ja tulee ajatuskatkos, että missä nyt mennään ja ollaan. Siinä tuntuu auttavan että on nuotti jota seuraa. Ja vaikka yleensä pystyn soittamaan eri sävellajista kuin missä nuotit on kirjoitettu, niin sekoamisen tuntuu välttävän parhaiten kun on lappu joka menee juuri niin kuin soitonkin pitää mennä. Lapun seuraaminen auttaa keskittymään siihen miten se kappale menee ja missä nyt mennään.

Olen vanhemmiten palannut aiempaan eli lappu pitää olla.  Ensin soitan "kylmiltään".  Sitten alan tutkia mihin ne sormet menevät, laitan "sormituksia" lapulle.  Pyrin välttämään niitä "vääriä käden asentoja" eli kun merkitsee sormitukset ja opettelee sitten niin käsi on koko ajan oikeassa asennossa :D

Aiemmin - nuorempana 1980-luvulla opettelin kappaleet lapuista ulkoa.  Olihan se jotenkin "hienompaa" osata soittaa ilman lappua.  Nyttemmin en edes pyri ulkoaoppimiseen - lappu aina mukana.  Toisaalta kun paljon treenaa samaa kappaletta, jää se väkisinkin "sormimuistiin" ;D

Kun soittaa liian varovaisesti, sormet tahtovat "eksyä" väärille nappuloille.  Niinpä pyrin soittamaan jopa liian rohkeasti, välittämättä sormien osumisesta oikein.  Näin kappale yleensä onnistuukin.  Riippuu luonnollisesti fiilingistäkin ;)

Vaihdoin Bugariini "tuntonappulat" c- ja f-nappuloille (ovat ruuvattavaa sorttia, joten vaihto kävi helposti).  Nämä tunnot auttavat, kun joutuu hyppäämään oktaavien välillä. :D  Joku on toisaalta sanonut, että otetaanhan ne apupyörätkin ennen pitkää pois naperon polkupyörästä! ;D

Lainaus käyttäjältä: olli - 27-05-2013, 12:49:10
Vaihdoin Bugariini "tuntonappulat" c- ja f-nappuloille (ovat ruuvattavaa sorttia, joten vaihto kävi helposti).  Nämä tunnot auttavat, kun joutuu hyppäämään oktaavien välillä. :D  Joku on toisaalta sanonut, että otetaanhan ne apupyörätkin ennen pitkää pois naperon polkupyörästä! ;D

Hassua tässä on se että tuo pikkuhaitari, jolla pääasiassa soitan, on lasten haitari ja siinä ei ole näitä apupyöriä. Isommassa Bugarissa, tosin nuorisomalli sekin, olisi nämä tuntonapit. Se on vain liian iso haitari mulle kuljetella mukana. Noissa on vähän eri kokoiset näppäimet/näppäinvälit, että senkin takia pitäydyn nyt jonkin aikaa tuossa pienessä pelissä.

Kyllä ne apupyörät voi olla poiskin.  Mulla on toi "vintagehaitari"  Kouvolan Kravatti, jolla myös soittelen - jopa aika paljon.  Siinä ei ole tuntoja.  Kevytkin kuin mikä - 8,5 kiloa :D  Alkaa jo nappulat olla selvillä, kun aktiivisesti soittelee.  Nyt on pidettävä jonkin aikaa - ehkä viikko - taukoa, kun olkapää vihoittelee. :(  En tiedä, onko se soittoasennosta, jännityksestä vai mistä peräisin, mutta "kolottaa". ???  Voihan se olla sitä vanhuuttakin - ikää tosin vasta 67 v. :-\

Onhan mulla ollut tuo haitari pari vuotta jatkuvassa käytössä. Julkisestikin olen sitä soittanut, tosin tilanteissa joissa en ole ollut suoraan huomion kohteena. Sormien ja muukin sekoilu alkoi häiritä vasta tässä äskettäin. Ehkä en aikaisemmin vain välittänyt siitä, ehkä tässä on tullut uusia paineita soittoon.

En nyt kuitenkaan meinaa hankkia niitä tuntonäppäimiä. Silloin kun tuo haitari oli uusi ja jouduin soittamaan sitä julkisesti, laitoin palan laastaria yhteen c-näppäimeen varmuuden vuoksi.

En usko että ne tuntonäppäimet ratkaisevat koko asiaa. Joissakin tilanteissa niistä olisi apua: esimerkiksi kun arvaa olevansa hukassa ja ehtii vielä etsimään sormen paikoilleen.

Lainaus käyttäjältä: olli - 27-05-2013, 14:10:25
Kyllä ne apupyörät voi olla poiskin.  Mulla on toi "vintagehaitari"  Kouvolan Kravatti, jolla myös soittelen - jopa aika paljon.  Siinä ei ole tuntoja.  Kevytkin kuin mikä - 8,5 kiloa :D 

Ei tuo minun Bugarikaan paina kuin 9 kiloa, mutta en kyllä viitsi alkaa sen kanssa liikkua julkisilla kulkuneuvoilla tai kävellä pitkiä matkoja :)

Aloin ihmetellä, että kun yritän pitää ranteen ja kämmenen oikeassa asennossa, alkaa tuntua rasitusta. Ihmettelin että mihin asentoon käsivarsi pitää laittaa.

Sitten hoksasin, että mullahan taitaa olla haitari liikaa oikealla, siis liian lähellä oikeaa kättä. Sekin voi tehdä että käännän sitten rannetta, kun kädelle on liian vähän tilaa. Säädin nyt noita remmejä, haitari tulee nyt paremmin vasemman reiden päälle, oikealle kädelle on enemmän tilaa. Äkkipäätä tuntuu paremmalta.

Haitarin asento sylissä on äärimmäisen tärkeä juttu, monet eivät sitä miellä.  Kun peli "istuu" hyvin, on soittokin mukavaa.  Täytyy itsekin vielä tutkia, mistä tuo olkahäiriö johtuu.  Onko soittajan olkapää kuten "tenniskyynärpää"? ;D

Nythän saatiin Hannukin mukaan - eiku lisää mielipiteitä muiltakin aktiiveilta 8)

Lainaus käyttäjältä: olli - 27-05-2013, 15:49:53
Haitarin asento sylissä on äärimmäisen tärkeä juttu, monet eivät sitä miellä.  Kun peli "istuu" hyvin, on soittokin mukavaa.

Kyllä se itse peli on tuossa aikaisemmassakin asennossa istunut oikein hyvin, mutta nyt vaikuttaa että siinä oikealle kädelle on ollut liian ahdasta jotenkin. Soittelin äsken jonkin aikaa tällä uudella asennolla ja tuntui aika hyvältä.

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 27-05-2013, 15:31:09
Aloin ihmetellä, että kun yritän pitää ranteen ja kämmenen oikeassa asennossa, alkaa tuntua rasitusta. Ihmettelin että mihin asentoon käsivarsi pitää laittaa.

Sitten hoksasin, että mullahan taitaa olla haitari liikaa oikealla, siis liian lähellä oikeaa kättä. Sekin voi tehdä että käännän sitten rannetta, kun kädelle on liian vähän tilaa. Säädin nyt noita remmejä, haitari tulee nyt paremmin vasemman reiden päälle, oikealle kädelle on enemmän tilaa. Äkkipäätä tuntuu paremmalta.

Moi
Olen itsekkin huomannut kuinka tärkeä tuo haitarin asento on. Jos se muuttuu totutusta, niin minulla ei ainakaan osu sormet oikeille näppäimille. :)

Kyllä se kun tarpeeks soittaa,on hyvä fiilis jne.. Onnistuu kattomatta vaikka glisse (vai mikä se hieno sana ol?) liukuen toiseen oktaaviin samaan säveleen tai sointuun.... Nyt ei talven jäljiltä oo siinä kunnossa,mut jospa tässä kesän mittaan ku käy keikoilla.. Sillä hanurin ja käden asennolla on suuri merkitys. Jotta soitto on rentoa.... Toisen hanurilla ei tahdo onnistua sit niinkään....

Mielenkiintoinen juttu toi: "vieraalla haitarilla ei tahdo onnistua millään" :D  Oma haitari on aina paras ;D

Tästä se mulla heräsi se ajatus että soittoasennossa on vikaa. Videoin soittoa harjoitusmielessä, kameran päälläolo tekee vähän samaa stressiä kuin yleisö. Videota ei siis ollut tarkoitettu julkaistavaksi. Mutta tuossa näkee kuinka ranne kääntyy vinksinvonksin. Ja nyt tajuan myös että haitarihan on väärän reiden päällä ja asento muutenkin mitä sattuu. Pienen haitarin kanssa kun pärjää vaikka selällään, soittaminen on sitten toinen juttu.

http://www.youtube.com/watch?v=DHRnmFh9w34

Tosiaan kun otin paremman asennon ja haitarin vasemman reiden päällä, pystyi ranteen pitämään suorana ja tuntui menevän sujuvammin.

PS. Tämä kappalehan on helppo kuin mikä eikä siinä ole hankalia hyppyjä mihinkään. Mutta jotenkin onnistuin siinäkin sekoamaan viime viikolla, kun olin väsynyt, viulu soitteli omiaan vieressä ja ajatukset harhailivat.

Lainaus käyttäjältä: maestro - 27-05-2013, 23:41:10
Onnistuu kattomatta vaikka glisse (vai mikä se hieno sana ol?) liukuen toiseen oktaaviin samaan säveleen tai sointuun....

Jos oikein tajuan, niin glissandossa on eri ongelmat kuin tietyn sävelen löytämisessä sokkona. Eikös siinä mennä kromaattisesti sävel säveleltä, kyllä se oktaavi sieltä tulee väkisinkin vastaan.  En ole noita soitellut, mutta tuntuu että siinä täytyy saada ajoitus oikein ja muuta semmoista.

Sekoavat sormet :D  Meillä on ollut kerhossamme tapana monipuolistaa kappaletta.  Esimerkiksi tangon "Lasihelmiä" B-osan (se laulu) soitamme aluksi ilman sointuja "keskiviivaiselta" oktaavialalta (näin on nuottiimme kirjoitettu).  Kertauksen otamme sitten oktaavia ylempää (8va) ja sointujen kera.  Koplari säilyy koko ajan samana eli tangokoplarina.  Tulee vivahteikkuutta!  Tuo oktaavihyppy ei ole "glissando", vaan sormet pitää vain viedä alemmas diskantissa.  No tämä vaatii katsekontaktia ;) nappuloihin - ei muuten osu kohdalleen.  Eli kyllä haitaristikin saa silloin tällöin vilkaista nappuloita ;D

Toinen esimerkkini on tutun valssin "Metsäkukkia" kakkosstemman c-osasta.  Stemma alkaa pienen oktaavin g-sävelestä, sitten käy jopa kaksiviivaisen oktaavin b-sävelessä.  Väliin on hyppyä ilman glissandoa.  Täytyy siis väliin katsella nappuloita ;D

Lainaus käyttäjältä: olli - 28-05-2013, 13:59:54
Tuo oktaavihyppy ei ole "glissando", vaan sormet pitää vain viedä alemmas diskantissa.  No tämä vaatii katsekontaktia ;) nappuloihin - ei muuten osu kohdalleen.  Eli kyllä haitaristikin saa silloin tällöin vilkaista nappuloita ;D

Tässä ilmeisesti siirretään koko käsi uuteen asemaan? Silloin varmaan on tarvetta katsoa, ainakin jos ei ole niitä tuntonäppäimiä.

Näissä minun sekoamistapauksissa on lähinnä kysymys siitä että käsi ei paljon liiku, mutta sormi ei löydä kohdalleen. Pysytään suurinpiirtein samassa oktaavissa mutta mennään isompia hyppyjä ylös tai alas. Ei siinä oikein voi alkaa koko ajan vilkuilla sinne alas, sekaisin siitäkin menee, pää meinaan :)

Ei tuossa mun pienessä viisirivisessä riitä äänialaakaan siihen että soittaisi saman eri oktaaveista. Kaksi oktaavia f:stä g:hen.

Olen tässä miettinyt, että taitaa mulla tulla noita sekoamisia siitäkin, että keskittyminen herpaantuu, alan miettiä jotain muuta. Voi olla siihen soittamiseen liittyvää, mutta ei just siihen mikä on menossa.

Lainaus käyttäjältä: olli - 27-05-2013, 12:49:10
Olen vanhemmiten palannut aiempaan eli lappu pitää olla.  Ensin soitan "kylmiltään".  Sitten alan tutkia mihin ne sormet menevät, laitan "sormituksia" lapulle.  Pyrin välttämään niitä "vääriä käden asentoja" eli kun merkitsee sormitukset ja opettelee sitten niin käsi on koko ajan oikeassa asennossa :D

Tämä on vanhalle miehelle oiva tapa opetella - työlästäkin välillä, mutta näin se käsi vaan oppii oikeille tavoille :D  Eihän sitä tässä iässä enää mestarisoittajaksi opetella, hyvä kun osaa jonkun kappaleen kohtuuhyvin soitella ;D

Tarkoitinkin, että,kun hanuri on riittävän tuttu,näppäimet aina samassa kohti tietyllä käden asennolla.Osuu sormi tai sormet kattomatta oikeaan ääneen.. Soitti sitte muistista,omasta päästä tai nuotista....

Vuosien varrella näppäimistö tulee kyllä tutuksi ja jonkunlainen vaistokin kehittyy seuraavaan
oikeaan ääneen siirryttäessä. Kun sävelmä on tuttu, niin voit soittaa sitä vaikka säkkipimeässä, kuten sokea soittaja. Tätäkin on kokeiltu ja hyvin se onnistuu.
Toivo

Lainaus käyttäjältä: ftamt - 28-05-2013, 22:59:13
Vuosien varrella näppäimistö tulee kyllä tutuksi ja jonkunlainen vaistokin kehittyy seuraavaan
oikeaan ääneen siirryttäessä. Kun sävelmä on tuttu, niin voit soittaa sitä vaikka säkkipimeässä, kuten sokea soittaja. Tätäkin on kokeiltu ja hyvin se onnistuu.
Toivo

Uskon kyllä tämän. Kyllähän itsellänikin on tuosta kokemuksia, eikä vain haitarilla. Kitaran kaulalta taidan kuitenkin löytää seuraavan äänen luotettavammin.

Itsellä on jokunen kappale jotka menevät viisirivisellä tuosta vain. Enemmistö on sitten semmoisia mitä täytyy muutama kerta aina harjoitella tauon jälkeen.

Haitarin kanssa tässä vain tuntui, että kehitys alkoi mennä takapakkia. No, siihen on varmaan monta syytä, vähäinen kokemus, eri soitinten soittaminen, erilaisten haitarienkin soittaminen, stressiä, ja tuo huono asento nyt sitten vielä. Kun kiinnitin huomiota soittoasentoon, niin helpottui huomattavasti.    

Sitten on vielä se, etten oikeastaan ole tässä hakemassa sitä että tietyt tutut kappaleet menisivät aina luotettavasti, vaan enemmänkin sitä että tietyt intervallit menisivät kohtuullisen luotettavasti. Sillä on merkitystä kun harjoittelee uutta kappaletta.

Pitipäs kokeilla tuota sokkona soittamista.

http://www.youtube.com/watch?v=rmcvJleVSjE

Siitä huolimatta etten muutenkaan katsele näppäimiä soittaessa, tämä tilanne jotenkin häiritsi soittamista ja siihen piti totutella. Mutta mielenkiintoinen ajatus, voisi kokeilla alkaa harjoitella tuo side silmillä.

Tämä on muuten semmoinen kappale jonka olen neljä vuotta sitten opetellut nuoteista, mutten ole sen jälkeen niitä nuotteja katsonut.

Minusta htoyryla kuvaa asiaan erinomaisesti. Voisikohan sen jakaa kahteen osaan.
1. Soittajaa kontrolloi soittamistaan ja tietää tarkalleen 'missä mennään', mutta sormet eksyvätkin väärälle nappulalle.
2. Soitettava kappale on hyvin sormimuistissa, mutta pienen paineen alla tai vaikkapa yksinäänkin soittaessa esittää itselleen kysymyksen 'missäs mä oikeen olen ja mitäs mä oikeen olen tekemässä' tulee tiplu, koska soittamisen sisäistäminen on puutteellista.

Itselleni kumpikin on tuttua, mutta enemmän teettää työtä edistyminen kontrolloidussa soittamisessa. Siinä kyllä on avuksi 'munkkilatinan' osaaminen. Sävellajit,soinnut,intervallit yms..

Lainaus käyttäjältä: mlut - 29-05-2013, 16:48:59
Minusta htoyryla kuvaa asiaan erinomaisesti. Voisikohan sen jakaa kahteen osaan.
1. Soittajaa kontrolloi soittamistaan ja tietää tarkalleen 'missä mennään', mutta sormet eksyvätkin väärälle nappulalle.
2. Soitettava kappale on hyvin sormimuistissa, mutta pienen paineen alla tai vaikkapa yksinäänkin soittaessa esittää itselleen kysymyksen 'missäs mä oikeen olen ja mitäs mä oikeen olen tekemässä' tulee tiplu, koska soittamisen sisäistäminen on puutteellista.

Itselleni kumpikin on tuttua, mutta enemmän teettää työtä edistyminen kontrolloidussa soittamisessa. Siinä kyllä on avuksi 'munkkilatinan' osaaminen. Sävellajit,soinnut,intervallit yms..

Näistä on kyllä enemmänkin vaihtoehtoja:

- Iskee vain hajamielisyys kesken soiton, samaan tapaan kuin laulun sanat voivat yhtäkkiä unohtua, tai ei saa jotain sanaa mieleensä, tai ei muista mitä olikaan aikeissa juuri tehdä tai mitä kaupasta piti tuoda. Toki tästä voi sanoa, että soittamisen sisäistäminen oli silloin puutteellista, mutta en tiedä onko se aina niin.

- Väärälle näppäimellä osumisen seuraukset vaihtelevat tilanteesta riippuen. Yksin soittaessa on ihan eri juttu kuin jos on antamassa tahtia toiselle soittajalle. Toisaalta kun yksin soittaessa ei tarvitse pysyä tahdissa, niin sitten ei siihen opikaan. Metronomi ei riitä, sen kanssa voi lipsahtaa isku tai useampi eikä tunnu missään. Nyt tein yhdestä kappaleesta harjoitustaustan jossa rummut, basso ja komppikitara. Ei siksi että ne kuuluisivat sovitukseen, vaan että on pakko pysyä mukana vaikka tekisi virheen.

Olen huomannut senkin, että oma soitto menee toisina päivinä paremmin kuin toisina päivinä.
Syytä en tiedä, vaikka mieliala on yhtä hyvä, mutta jostakin syystä sormet eivät pelaa yhtä hyvin.Myös oman soiton tallentaminen tuo sellaisen paineen, että soitto ei suju yhtä hyvin kuin ilman mikrofonia. Se on se paljon puhuttu mikrofonikammo. Sekin johtuu siitä, että ei ole tullut harjoiteltua kappaletta viimeisen päälle. Kai sitä sitten on mielialasoittaja, johon
vaikuttavat monet häiriötekijät.
Toivo

Mielialasta on soitto paljolti kiinni :)  Isäni (kohta 95v) sanoi, ettei ole aina "ansatsia" soittoon.  Tällä hän tarkoitti sitä fiilinkiä.  Termi viitannee puhallinsoittoon, mutta jostain syystä isäni oli omaksunut tämän sanonnan. :D

Tuossa Olli on kyllä oikeassa olen täysin samaa mieltä , mieliala vaikuttaa soittoon hyvin paljon sen suorastaan tuntee kun ottaa Harmonikan syliin jo ennekuin edes on soittanut mitään että nyt ei ole sellainen mieliala että soitto sujuisi , olen sen itse huomannut monesti ja tottunutkin siihen ei sitä osaa selittää jotenkin se tunne on sellainen , joskus olen "väkisellä " soittanut vaan mutta kun se fiilis puuttu niin se "maistuu  puulta" eikä edes kuulosta mukavalta . Tuo tunne kun on päällä on parempi laittaa peli samantien laukkuun takasi . Jotkut vanhat sanoi tuota olotilaa että korvat on"lummeeessa" eli se musikki ei jotenkin tsemppaa fiilis puuttu . Sitten taas kun se fiilis on päällä niin antaa mennä melkein mitä vaan niin sujuu .  ::) Poikkikulma

Kyllä nämä soittofiiliksen vaihtelut on ihan tuttu kuvio, kymmenien vuosien ajalta ja monen eri soittimen kanssa.

Mikrofonin/videokameran käyttö tuo kanssa painetta, mutta olen toisaalta miettinyt että harjoittelussakin pitää välillä ollakin lisäpainetta, sitä ajatellen että menisi sitten tarvittaessa ihmisten kuullenkin.

Sitten taas kun mä äänitän kappaleita moniraitaäänityksinä, siinä ei ole samaa painetta. Kappaleen, siis kunkin soittimen osuuden, voi soittaa tarpeeksi monta kertaa, se yleensä siinä paranee, ja valita parhaat palat sieltä. Tämä siis koskee sovituksia, missä soi useita eri soittimia, eikä kaikki välttämättä koko aikaakaan.

Tämä pohteeni sekoavista sormista taisi lähteä tässä siitä, kun yhden kaverin kanssa piti harjoitella, ja tuntui että tämän täytyy nyt mennä, kun ei tätä keritä niin paljon harjoitella. Ja sitten ei oikein mikään tahtonut sujua.

Tänä iltana soitto sujui aika hyvin omasta mielestä. Aloin miettiä sitäkin, että olen soittanut haitaria sen verran vähän, että eipä oikeastaan mitään kappaleita ole lihasmuistissa. Sitä soittaa kappaleen muutaman kerran kunnes se alkaa mennä jotenkin. Seuraava kerta on joskus, silloin taas pitää soittaa muutama että se alkaa mennä. Harmittaa kun ottaa uuden kappaleen eikä se heti mene. Mutta kun alan katsoa asiaa tarkemmin, niin vaikka nuotit menee helpon näköisesti, niin ei ne sormien kuviot niin selvät ja tutut ole. Kaipa se on vain soiteltava sävelmiä jotka antavat sormille uudenlaisia haasteita, niin siitä sormet saavat lisäoppia.

Lainaus käyttäjältä: poikkikulma - 29-05-2013, 22:06:08
Tuossa Olli on kyllä oikeassa olen täysin samaa mieltä , mieliala vaikuttaa soittoon hyvin paljon sen suorastaan tuntee kun ottaa Harmonikan syliin jo ennekuin edes on soittanut mitään että nyt ei ole sellainen mieliala että soitto sujuisi , olen sen itse huomannut monesti ja tottunutkin siihen ei sitä osaa selittää jotenkin se tunne on sellainen , joskus olen "väkisellä " soittanut vaan mutta kun se fiilis puuttu niin se "maistuu  puulta" eikä edes.....  ::) Poikkikulma

Tämä mieliala taitaakin olla monelle tuttu juttu, kun ei lähde niin ei lähde
vaikka miten yrittäis.
Toinen mielestäni vakavampi mielialatila on läheisen menettäminen. Tästä on itselläni omakohtaista kokemusta, tyttäreni menehtyi, noin kahdeksan vuotta takaperin ja vasta viime syksynä alkoi tuntua siltä, että vois ottaa hanurin esiin - silleen vaivihkaa - ettei olis tehnyt jonkinlaista kunnianloukkausta. Ainakin tuntui siltä - ja ajoittain ehkä vähän vieläkin. eikkajuhani :-\

Tuossa jo taisin sivutakin sitä tapausta että on uusi kappale soiton alla ja sen kanssa sormet sekoilevat. Huomasin että harjoittelu meni helpommaksi kun alussa yksinkertaistin soinnutusta sopivasti. Sitten kun se alkoi mennä, niin sitten enemmän soinnunvaihtoja mukaan. 

On myös kappaleita ja kappaleita.  Jotkut onnistuvat "tuosta vain", sormet löytävät oikean osoitteen samantien. ;)  Niitä on mukava soitella vaihteeksi.  Ohjaajani ehdottaa yleensä "vaikeita", joissa on haastetta. ;D  Näin motivaatio säilyy ja oppii lisää :D  Soittelen siis vaihtelevasti "helppoja" ja vähän vaikeampiakin.

Lainaus käyttäjältä: olli - 30-05-2013, 12:43:41
On myös kappaleita ja kappaleita.  Jotkut onnistuvat "tuosta vain", sormet löytävät oikean osoitteen samantien. ;)  Niitä on mukava soitella vaihteeksi.  Ohjaajani ehdottaa yleensä "vaikeita", joissa on haastetta. ;D  Näin motivaatio säilyy ja oppii lisää :D  Soittelen siis vaihtelevasti "helppoja" ja vähän vaikeampiakin.

Varmaan on ihan oikeasti vaikeita kappaleita.

Minä luulen että itse tuossa tarkoitin kuitenkin kappaleita, jotka voivat sinänsä olla helppoja, mutta niissä on esimerkiksi sävelkulkuja joista seuraa sormille uusia ja outoja liikesarjoja. Sitten kun ne saa menemään, niin sormet ovat oppineet taas jotakin uutta.

Nuo kappaleet ei siis välttämättä ole vaikeita jollekin toiselle, jolla on sormissaan valmiudet niihin.

Ja ne kappaleet jotka menevät tuosta vain, menevät hyvin siksi kun niissä on vain sormille tuttuja kuvioita ja reittejä.  

PS. Minä kun vaikka soittelen läpi kultaista laulukirjaa, niin ei siellä oikeasti vaikeita kappaleita olekaan. Vastaan tulevat vaikeudet johtuvat vain siitä että sävelkulut eivät ole tuttuja sormille, ja sointuvaihdoksetkin vaikuttavat asiaan.

Muistan vielä hyvin kun itse aikoinani nuorena opettelin keksin jokaiselle kappaleelle oman ratansa sielä näppäimistössä , sormituksista en silloin vielä tiennyt mitään , sitten yritettiin kun se kerho aloitti toimintansa niin opetella niitä sormituksia ja sehän ei sitten onnistunu kovin helposti piti katsoa koko ajan samalla kun soitti että ne sormet pysyy järjestyksessä heh . Nyt vanhana se on taas sillai sitten että jos sinne katsoo niin heti menee pasmat sekasi ei tule mitään en osaa enää soittaa kunnolla jos katson samalla sormiani ja yritän eteenpäin mennä näön avulla en tiedä mikä siinä on mutta sei tahdo onnistua enää millään , paras näppituntumalla soittaa ja kyllähän sen kuulee äänessä kun se menee vikaan. Kyllähän niitä vaikeitakin kappaleita on tietysti mutta jos tarpeeksi niitä tahkoaa uudestaan niin kyllä se viimein sitten yleensä löytyy ja jää muistiin taidoistahan se on kiinni ja omasta tahdostakin  :D Pitää osata ulkoakin soittaa ja oppiakin soittamaan ulkoa ettei aina tarvi olla paperi nenän edessä ja kappaleetkin jää paremmin muistiin kun opettelee ne niin ettei tarvi paperista katsoa.
Ihmettelen noita mestareitakin kun ne pystyy soittamaan ulkomuistista melkein mitä vaan ja ne kappaleet ei kyllä ole helppoja , sellaisiakin sitten taas on jotka ei ilman nuottia osaa soittaa juuri mitään elikkä heillä on huono kappalemuisti . No tämä on vaan harrastus ei tässä mitään virtuoosia yritetäkään olla omista kokemuksistani vaan kerron , Nuoria oli mahtava katsella ja kuunnella viimeksi sielä Ruosniemen tapahtumassa sellanen 12 ikäinen poika en muista nimeä otti siitä tasakahva Cooperativan noin vaan syliinsä ja toinen 14 ikänen minun poikkikulma viipurilaisen ja sanoin että soittakaapas Sirkkojen Tanssi niin nämähän päästeli sen tuosta vaan ja toinen vielä tasakahvalla , vaan sehän ei tahtia haitannut sitten soittivat vielä Säkkijärven polkkaa ja sekin tuli yhtä hienosti en ole itse tasakahvalla soittanut koskaan kokeillut olen mutta en osannut oli sen verran outo ,vaikka se järjestelmä on sama kuin rappukahvaisessakin niin se on kumminkin sen verran outo ettei se omille näpeille heti sovi kyllä kai silläkin oppisi kun olis millä opetella pitää sekin vielä jossain vaiheessa kokeilla . Poikkikulma

Olen nyt kokeilemassa semmoista, että keskityn yhteen sävellajiin jonkin aikaa. Olen nyt muutaman päivän soittanut pelkästään a-mollissa. Että jos sillä konstilla kuviot, liikeradat ja etäisyydet jäisivät paremmin sormimuistiin. Ainakin tuntuisi että nyt sekoamiset ovat vähentyneet. Korvakin kuulee nyt selvästi missä mennään ja se osaltaan vielä tukee näppäimistöllä suunnistamista.

Mutta kyllä tuo silti mietityttää, että pitäisikö teetättää noihin c:hen ja f:ään ne merkinnät. Kun ei se niiden puuttuminen ainakaan helpota tätä hommaa.

Sitäkin mietin, että tuntuisi että isommalla haitarilla (Juniorfisa) sekoamista on vähemmän. Siinä on toki ne c ja f merkitty, mutta onko tässä vain siitä kysymys. Isompana ja painavampana tuo Juniorfisa pysyy soitettaessa tukevasti paikoillaan. Näppäimet ja/tai niiden välit on hieman isommat.

Sitä en kuitenkaan usko, että kysymys olisi siitä että sormet on tottuneet tuon Juniorfisan näppäimiin ja siksi pienemmällä haitarilla tahtovat osua liian kauas (vaikka sitä juuri tapahtuu). Sen verran vähän olen soittanut isoa haitaria ja sen verran paljon tuota Introa. En voi uskoa että isompi näppäinväli olisi mulla lihasmuistissa.

Se voi kyllä olla, että tuon Intron näppäimistö on vähän turhan pieni aikuisen sormille silloin kun tarvitaan kolmekin sormea vierekkäisille näppäimille. Mutta kun se ongelma onkin vasta sitten kun hypätään kvintin päähän tai kauemmas. Tasaisesti etenevissä sävelkuluissa on harvoin mitään ongelmaa.

Kunhan nyt höpisen näitä juttuja, mietiskelen itsekseni.

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 25-08-2013, 11:25:46
Sitäkin mietin, että tuntuisi että isommalla haitarilla (Juniorfisa) sekoamista on vähemmän. Siinä on toki ne c ja f merkitty, mutta onko tässä vain siitä kysymys. Isompana ja painavampana tuo Juniorfisa pysyy soitettaessa tukevasti paikoillaan. Näppäimet ja/tai niiden välit on hieman isommat.

Sitä en kuitenkaan usko, että kysymys olisi siitä että sormet on tottuneet tuon Juniorfisan näppäimiin ja siksi pienemmällä haitarilla tahtovat osua liian kauas (vaikka sitä juuri tapahtuu). Sen verran vähän olen soittanut isoa haitaria ja sen verran paljon tuota Introa. En voi uskoa että isompi näppäinväli olisi mulla lihasmuistissa.

Se voi kyllä olla, että tuon Intron näppäimistö on vähän turhan pieni aikuisen sormille silloin kun tarvitaan kolmekin sormea vierekkäisille näppäimille. Mutta kun se ongelma onkin vasta sitten kun hypätään kvintin päähän tai kauemmas. Tasaisesti etenevissä sävelkuluissa on harvoin mitään ongelmaa.

Kunhan nyt höpisen näitä juttuja, mietiskelen itsekseni.

Moi
Kyllä siinä kuitenkin on loppupeleissä kiinni tuosta sormi kontrollista.Jjos soitat jonkun tutun kappaleen lihan  hitaasti, niin eri soittimilla ei ole suurtakaan väliä. Mutta jos soitat kappaleen joka ei ole täysin hallinnassa sillä soittimella joka on pääasiallisesti käytössä niin ei se kyllä onnistu virheettä.
Oli varmaan tarpeeksi epäselvästi selitetty.  :)

   Huomenta !
 Täytynee taas omaa tuntumaa retostella tähän aiheeseen ! ??? Tuosta ennenkin mainitusta Kultaisesta laulukirjasta olen kokeillut moniaitakin kappaleita, ymmärtääkseni nuo nuotit siinä on
lähinnä kitaralle - korjatkaa jos olen väärässä - ja sinänsä helpohkon oloisia. Mutta sitten jos ottaa saman kappaleen sointujen kanssa, eri nuoteista käsittelyyn, kaikkine monimutkaisine sointuineen onkin ekaluokkalainen jo sormituksen kanssa ongelmissa. Soinnut vaihtuu perättäisinä tosi (koukeroisesti) ja nopeasti, kieli keskeelä suuta saa olla hakemassa sormia eri soinnuille, haparointiahan siitä tulee. Taitureita kuunnellessa täytyykin ihmetellä miten on mahdollista, esim. noita perättäisiä kolmi - jopa nelisointuja saada soljumaan niin nopeasti ja jouhevasti. Valssin tempolla nuo ehkä vielä paremmin ymmärtää, mutta olisko otettava ihan pelkkää sointujen muodostamista harjoitteluun, siis sormitekniikkaa..lisää...ja vielä lisää, hyviä vinkkejäkin ottaisin vastaan...  :( :);)

  eikkajuhani 

Noiden kokoomakirjojen soinnutus riippuu vähän siitä kuka (ketkä) ovat tehneet sovitukset kyseisiin kappaleisiin ja mille soittimille (eniten kaiketi koskettimille ja miksei kitarallekin). Sähkösoittimissa asia on sikäli helpompaa että ns. soinnutusautomatiikan avulla voidaan yhdellä tai kahdella sormella (yleensä vasemmalla kädellä) soittaa koko sointu jolloin sointujen vaihtaminen useasti vaikka joka tahdissa onnistuu helposti. Tarvitseeko näin tehdä riippuu paljon kappaleesta ja sen luonteesta sekä siitä miltä se kuulostaa. Kyllä pianolla ja harmonikallakin soitettaessa samassa tahdissa voi ottaa useamman soinnun, pitää vain treenata enemmän.

Lainaus käyttäjältä: oki - 26-08-2013, 06:34:19
Moi
Kyllä siinä kuitenkin on loppupeleissä kiinni tuosta sormi kontrollista.Jjos soitat jonkun tutun kappaleen lihan  hitaasti, niin eri soittimilla ei ole suurtakaan väliä. Mutta jos soitat kappaleen joka ei ole täysin hallinnassa sillä soittimella joka on pääasiallisesti käytössä niin ei se kyllä onnistu virheettä.
Oli varmaan tarpeeksi epäselvästi selitetty.  :)

Kokeilin eilen sitäkin, että pudotin tempoa. Ei sillä ollut isoa vaikutusta.

Sinänsä soittelen helpohkoja kappaleita. Niitä kultaisen laulukirjan kappaleita. Diskantissa sitä melodiaa ja saatan välillä lisätä siihen jotakin. Mulla ei juurikaan taida olla kappaleita semmoisessa lihasmuistissa että ne tulevat aina oikein. Ehkä jotkut joita olen soittanut jo alusta asti.

Haitarin aloitin vasta yli viisikymppisenä. Muiden soittimien kanssa, varsinkaan kitaran ja pianon, ei ole tämmöistä ongelmaa. Sormet tietävät mistä mikäkin sävel löytyy.

Tässä taitaa olla nyt niin, että mun lähestymistapa haitariin on sen verran erilainen kuin yleensä, että voi varmaan sanoa että "siitä se johtuu". Mutta täytyy nyt katsoa, jos tämäkin tästä vielä selviää.

Nuo sekoamiset tulee vähän miten sattuu. Jos ei ole soittanut kappaletta paljon, niin pitää soitella se muutaman kerran ennenkuin se sujuu. Sitten sen jälkeen voi mennä hyvin, kunnes alkaa taas seota jossain kohtaa. Ja niissä potuttaa kun ne on sinänsä ihan yksinkertaisia juttuja. Samanlainen juttu kuin kerran suullisessa tentissä vastasin ikäänkuin automaattisesti, siis yhtään ajattelematta, ja väärin. Semmoinen virhe jota en olisi tehnyt jos olisin hetkenkään ajatellut –tai keskittynyt.

Voi olla sekin että mulla ei ole systematiikkaa sormituksissa. Pianon ja kitaran sormitukset on yksinkertaisempia.

Tällä minun systeemillä pystyn soittelemaan kyllä haitaria kun kehittelen ja äänittelen omia piisejä. Jos menee pieleen voi ottaa uusiksi. Mutta jos meinaisin vähän enemmän esiintyäkin, niin olisi toivottavaa että kappaleissa ei kauheasti sekoaisi.   

Lainaus käyttäjältä: pietrodeiro - 26-08-2013, 10:06:12
Noiden kokoomakirjojen soinnutus riippuu vähän siitä kuka (ketkä) ovat tehneet sovitukset kyseisiin kappaleisiin ja mille soittimille (eniten kaiketi koskettimille ja miksei kitarallekin). Sähkösoittimissa asia on sikäli helpompaa että ns. soinnutusautomatiikan avulla voidaan yhdellä tai kahdella sormella (yleensä vasemmalla kädellä) soittaa koko sointu jolloin sointujen vaihtaminen useasti vaikka joka tahdissa onnistuu helposti. Tarvitseeko näin tehdä riippuu paljon kappaleesta ja sen luonteesta sekä siitä miltä se kuulostaa. Kyllä pianolla ja harmonikallakin soitettaessa samassa tahdissa voi ottaa useamman soinnun, pitää vain treenata enemmän.

Kultaisessa Laulukirjassa on laulumelodia ja sointumerkit. Sointu vaihtuu välillä parikin kertaa tahdissa. Soinnut ovat yleensä peruskauraa: duuria, mollia ja seiskaa. Joskus jotakin muutakin niinkuin nyt osui kohdalle Dm6, jossa minusta se kutonen ei ole kovin oleellinen, kun se sävel tulee melodiassakin.

Mä soittelin 80-luvulla semmoisella yhden/kahden sormen soinnutusautomatiikalla. Kun soittimen vaihdon jälkeen ei ollutkaan automatiikkaa, siirryin sitten soittamaan ne soinnut vasemman käden sormilla. En soittanut niitä valmiista sovituksesta, vaan katsoin sointumerkit ja soitin ne soinnut sellaisina käännöksinä ettei tarvinnut sormia siirtää, jos mahdollista. Sillä tavalla tuli yleensä sujuvan kuuloista. Soinnusta toiseen mentiin ilman hyppäyksiä.

   

Kokeilin eilen sitäkin, että pudotin tempoa. Ei sillä ollut isoa vaikutusta.

No opettele se kohta missä sekoat kappaleessa niin hitaasti, että se menee sitten kuin itsekseen, kun soittaa sitä kappaletta. :)
t: Oki

Lainaus käyttäjältä: oki - 26-08-2013, 13:09:55

No opettele se kohta missä sekoat kappaleessa niin hitaasti, että se menee sitten kuin itsekseen, kun soittaa sitä kappaletta. :)
t: Oki

Noinhan mä olen tehnyt vuosikymmenet eri soitinten kanssa.

Kun se ei mene noin, että se olisi tietty sama kohta. Eikä mitenkään vaikea kohta. Se iskee vain jossakin kohtaa. Ja voi olla että aluksi soitto menee ihan oikein, kunnes vaikka kolmannessa säkeistössä iskee sekoaminen. Saattaa toistua muutaman kerran, mutta menee sitten taas oikein. Ja iskee jossakin toisessa kohtaa ennen pitkää.

Voi toki olla että noissa kohdissa on sormien kannalta jotakin semmoista, johon ne eivät vielä ole harjaantuneet.

PS. poistin tästä yksityiskohtia. Turha tätä taitaa olla täällä jauhaa. Täytyy treenata ja jos ei auta niin ei auta. Ja ehkä tää onkin psykologista. Sormet sekoilee, ettei tarvitse uskaltautua soittamaan ihmisten kuullen.

 
  Noista nappuloista, - en tarkoita pojannappuloita - vaan, Hanurissa (isolla muistakaa) olevia.
   Tein minäkin nappuloiden kanssa monenmoisia kokeiluja, merkkasin jopa diskantin valkeat napit
teipinpaloilla ja tussilla, nähdäkseni että varmasti oli oikea sävel... :-[ :-\.  Mutta nuo bassonäppäinten merkinnät, ne on mielestäni ihan ok. onhan ne jo uudessakin pelissä merkattu.
  Olli tuolla vuosien takaisissa keskusteluissa mainitsi f ja c näppäimet, tarkoittiko hän tuota matalaa (korotettua) f ää ?  Asiaa tuntevilta kysynkin, mitkä nuo merkittävimmät (merkittävät)
näppäimet olisivat ??  Itse merkkaisin mieluusti ainakin c ;n ja a ;n ! Tietysti tarkoitan bassoja.!
Olisiko hyvä vielä merkata nuo jo tehtaallakin merkatut korkea e, ja matala f.  ::)

eikkajuhani

Lainaus käyttäjältä: eikkajuhani - 26-08-2013, 14:44:04

 Noista nappuloista, - en tarkoita pojannappuloita - vaan, Hanurissa (isolla muistakaa) olevia.
  Tein minäkin nappuloiden kanssa monenmoisia kokeiluja, merkkasin jopa diskantin valkeat napit
teipinpaloilla ja tussilla, nähdäkseni että varmasti oli oikea sävel... :-[ :-\.  Mutta nuo bassonäppäinten merkinnät, ne on mielestäni ihan ok. onhan ne jo uudessakin pelissä merkattu.
 Olli tuolla vuosien takaisissa keskusteluissa mainitsi f ja c näppäimet, tarkoittiko hän tuota matalaa (korotettua) f ää ?  Asiaa tuntevilta kysynkin, mitkä nuo merkittävimmät (merkittävät)
näppäimet olisivat ??  Itse merkkaisin mieluusti ainakin c ;n ja a ;n ! Tietysti tarkoitan bassoja.!
Olisiko hyvä vielä merkata nuo jo tehtaallakin merkatut korkea e, ja matala f.  ::)

eikkajuhani

Mulla on bassossa merkitty as, c ja e. Eikös kaikilla ole. Se on minusta ihan selvä systeemi.

Diskantissa, olen käsittänyt, on tapana merkitä c:t ja f:t. Niin mulla tuossa isommassa pelissä on. Siitä on apua, mutta kun tuossa pienessä Introssa jolla yleensä soitan, ei ole noita merkitty.

Minä käsitän nämä merkinnät niin, että niistä saa maamerkkiä missä mennään. Ei niiden tarvitse olla juuri semmoisia säveliä mitä eniten tarvitsee.

Lisäys: Eiköhän Olli tuolla tämän ketjun alkupuolella (tämän vuoden toukokuulta) tarkoittanut ihan noita normaaleja diskantin c:tä ja f:ää.  

En ihan hahmota mitä meinaat noilla korkealla e:llä ja matalalla f:llä. Yleensä korkealla ja matalalla viitataan siihen että sävelet ovat eri oktaaveissa. Alennukset ja korotukset taas ilmaistaan liitteillä -es/-s ja -is.

Otanpa osaa, vaikka toistoa tulisikin ;)  Mulla on diskantin c:t ja f:t merkittynä, ne auttavat kun täytyy hyppiä oktaavien välillä.  Opettajani sanoi kuitenkin, että otetaanhan ne apupyörät nassikoiltakin ennen pitkää pois, kun on oppinut ajamaan polkupyörällä. :D  No minä olen antanut merkittyjen nappuloiden olla paikallaan.  Bassossa on vakiomerkit, vanhemmissa pelkkä c, uudemmissa jo sitten e ja as.  Joissain giulieteissa on vielä gis.  Kravatissani oli alun alkaen vain c merkittynä bassossa.  Huollon yhteydessä lisättiin sitten tuntoja c:n lisäksi as, e ja vielä se gis.  On helppo hypellä bassossa ;D

ps. Kravatin diskantissa ei ole lainkaan tuntoja - hyvin tuntuvat nappulat silti löytyvän!

Lainaus käyttäjältä: olli - 26-08-2013, 15:37:32
ps. Kravatin diskantissa ei ole lainkaan tuntoja - hyvin tuntuvat nappulat silti löytyvän!

En minäkään usko että nuo tunnot noita minun ongelmia ratkaisisi kokonaan. Lähinnä niistä olisi apua silloin, kun edessä on pitkä hyppy ja sopivan sormen voi siirtää valmiiksi sinne näppäimelle. 

No, tämmöistä jäin vielä tutkiskelemaan, että josko tuon viisikiloisen Intron kanssa tekee kiusaa se että soitin ei pysy paikallaan. Yhdeksänkiloinen Bugari seisoo reiden päällä kuin vuori paikoillaan. Siinä mielessä sillä on hyvä soitella. Intron kanssa yritin oikein keskittyä siihen että soitin pysyisi paikallaan, ja sitten tuntuikin helpommalta soittaa. Voikin olla, ettei se olekaan vain käden asento, mikä aiheuttaa eksymistä näppäimissä, vaan myös haitarin asento.

No, kaksirivinen painaa vain kolme kiloa, ja eipä sillä paljon sormet eksy, mutta eipä siinä olekaan paljon minne eksyä.

Lisäys: säädin hihnoja, nyt tuo pienikin pysyy paremmin paikoillaan. Heti toisenlainen tuntuma.

Kyllä nyt tuntuu ihan toisenlaiselta soitella. Kun soitin ja sitä kautta näppäimet pysyvät paikallaan, niin mikäs sormien on siinä suunnistaa. Mielenkiintoista on se, etten ollut tiedostanut sitä ettei soitin pysy paikallaan.

Soittoasentoahan korjailin jo alkukesästä. Haitari oli jotenkin siirtynyt oikean reiden päälle, ja arvelin että käsi joutui sen takia huonoon asentoon ja ongelmat johtuivat siitä. Nyt vaikuttaa että varsinainen ongelma on ollut jalan asennon vaihteleminen tiedostamatta. Sen lisäksi säädin hihnoja vähän pidemmiksi, että haitari tulee paremmin reiden päälle ilman että jalkaa tarvitsee nostaa ylöspäin. Kun haitari on pieni, pitää hihnat säätää aika pitkiksi. Mahtaakohan samoilla säädöillä enää olla kätevä soittaa seisten?

Voi olla että tuohon huonon soittimen asennon syntymiseen on vaikuttanut kaksirivisen soitto. Olen alkanut käsitellä tuota pientä viisirivistäkin vähän samalla tavalla. Mutta kromaattisella viiden rivin näppäimistöllä on oleellisesti vaikeampi pysyä kartalla kuin parilla lyhyellä rivillä.

Tulee tässä virheitä vieläkin. Mutta ne on nyt selvästi semmoisia kohtia joissa pitää kiinnittää huomiota sormitukseen, tai sitten tapauksia joissa keskittyminen on herpaantunut ja olen alkanut miettiä muita asioita.

Soittoasento ja hihnojen oikea säätäminen on oleellinen osa haitarin soittoa.  Itse hankin Bugariini "PasiPro"-lantioremmit.  Haitari tuli välittömästi oikeaan asentoon.  Myös seisaaltaan soittaminen alkoi ihmeesti luonnistua, haitari lepää lantioilla eikä rasita olkapäitä! ;) Aiemmin vierastin seisaaltaan soittoa, kun haitari heilui "miten sattuu" :D

Lainaus käyttäjältä: olli - 27-08-2013, 12:04:38
Soittoasento ja hihnojen oikea säätäminen on oleellinen osa haitarin soittoa.  Itse hankin Bugariini "PasiPro"-lantioremmit.  Haitari tuli välittömästi oikeaan asentoon.  Myös seisaaltaan soittaminen alkoi ihmeesti luonnistua, haitari lepää lantioilla eikä rasita olkapäitä! ;) Aiemmin vierastin seisaaltaan soittoa, kun haitari heilui "miten sattuu" :D

Totta kai, mutta eiköhän isompi ja painavampi soitin väkisinkin pysy paremmin paikoillaan. Siinä mielessä mulle tuli yllätyksenä tämä juttu tämän pienen ja kevyen haitarin kanssa. Ei mulle ole vieläkään aivan selvää miten sen saaparhaiten pysymään paikallaan. Hihnoja pitää varmaan vieläkin säätää pidemmiksi että haitari on kunnolla reiden päällä istuessa. Mutta pitkä hihna toisaalta tarkoittanee enemmän liikkumavaraa? Mutta jo nyt toimii paremmin, kun tiedostaa sen että haitari pitää pitää paikallaan.

Enkä ole vakuuttunut että nuo hihnat on tässä pääroolissa. Enemmänkin se että jalka pitää pitää tiukasti paikoillaan. Painavamman haitarin kanssa kun se pysyy luonnostaan siellä painon alla.

En ole opettaja, joten en pysty Hannua neuvomaan sekoavissa sormissa.

Kokemusta on itselläni niin sekoavista sormista kuin jaloistakin. Aikoinaan tanssien opettelussa tuntui siltä, että mahanalus on jalkoja täynnä ja kaiken lisäksi ne tuntuivat olevan toistensa tiellä. Myöhemmin opettaessani senioritansseja huomasin, että samasta koordinaatio-ongelmasta kärsiviä oli paljon muitakin.
Itse pääsin eteenpäin ajattelemalla kuvioita esim. kaupan kassajonossa jne., en siis samaan aikaan tanssinut. Tällaisen mielikuvaharjoittelun avulla asiat kummasti selkiintyivät.

Samoin kävi aloittaessani maniskan soittelun. Tietysti sitä tormuutti joka paikkaan etu- ja keskisormea, ja eihän sellainen sähellys tyydyttänyt itseänikään. Nettisivustoilta löytyi hyviä vinkkejä mm. pinkie'n (pikkurillin) käyttämiseen. Se sormihan on normaalisti aika työtön ja voimattomantuntuinen, mutta ajan myötä sen avulla saa 7. nauhalta ihan kelvollisen sävelen. Ted Eschlimanin FFcP-systeemi (Four Finger closed Patterns) on yksinkertaisuudessaan nerokas. Kaikki duuri-asteikot voi soittaa opettelemalla vain neljä kuviota, siis aloittamalla skaalan joko etu- tai keskisormella, nimettömällä tai pikkurillillä. Löytyykö jotain vastaavaa säännönmukaisuutta harmonikasta?

Lainaus: "Olen nyt kokeilemassa semmoista, että keskityn yhteen sävellajiin jonkin aikaa. Olen nyt muutaman päivän soittanut pelkästään a-mollissa. Että jos sillä konstilla kuviot, liikeradat ja etäisyydet jäisivät paremmin sormimuistiin."

Varmaankaan ei ole paljoa haittaa, jos esim. a-mollikipaleiden lämmittelynä muutamaan kertaan soittaa pari oktaavia a-molliasteikkoa ylös ja alas, aluksi rauhallisella tempolla ja sitten vähän keulien. Luulisin jotain jäävän lihasmuistiin.

  Tulipa tuosta hauska mielleyhtymä, onkohan niin, että musiikin taitajat olisivat - vähintäänkin
auttavasti - tanssitaitoisia ?! Tuolla tanssilavoilla on monet esiintyvät (laulajat) ottaneet tavaksi mennä tanssimaan yleisön mukaan !!  Anne Mattila ihan upea tanssitettava,  :-* näin olen antanut itselleni kertoa !! Huokaus... kyllä on tanssiminen jäänyt viime vuosina vähiin, viime kesänä 1 kerta, tänä kesänä .... ei niin ... !!
   Meni taas asian vierestä, mutta kylläkin tempo on kohdillaan ! 
Oletteko muuten noissa musiikin käänteissä törmänneet, sellaisiin eräänlaisiin värinuotti/apukuvioihin - itse en tunne tarkemmin,  niitä ainakin lapsille laittelevat, helpottamaan soiton alkeita ?!  :-\ ;)

eikkajuhni

Lainaus käyttäjältä: Maniskamies - 27-08-2013, 13:20:16
Lainaus: "Olen nyt kokeilemassa semmoista, että keskityn yhteen sävellajiin jonkin aikaa. Olen nyt muutaman päivän soittanut pelkästään a-mollissa. Että jos sillä konstilla kuviot, liikeradat ja etäisyydet jäisivät paremmin sormimuistiin."

Varmaankaan ei ole paljoa haittaa, jos esim. a-mollikipaleiden lämmittelynä muutamaan kertaan soittaa pari oktaavia a-molliasteikkoa ylös ja alas, aluksi rauhallisella tempolla ja sitten vähän keulien. Luulisin jotain jäävän lihasmuistiin.

Kyllä asteikkoja on tullut kelattua edestakaisin. Mutta asteikkoa soittamalla oppii soittamaan asteikkoja. Ne ongelmat tulevat sitten kun sävelet onkin ihan muussa järjestyksessä kuin mihin on parhaiten tottunut tai jos on pitkiä hyppyjä.

Sama juttu oli klarinetin kanssa kyllä. Asteikkojen lisäksi piti soitella erilaisia arpeggioita. Eikä nekään riittänyt. Harjoituskirjoissa oli erilaisia neljän tahdin harjoituksia joissa sitten oli erilaisia ei-kaavamaisia sävelkulkuja. Tässä voisin, jos ongelmat vielä jatkuvat kehitellä itselle semmoisia.

Mutta nythän näyttää siltä että soittoon tulee selvästi lisää varmuutta kunhan vain saan pidettyä tuon haitarin paikallaan.

PS. Tuossa pikkuhaitarissa ei olekaan kuin pari säveltä päälle kaksi oktaavia, f:stä g:hen, joten a-mollia ei sillä kahta oktaavia vedellä.

PS2: Klarinetin kanssa ongelma oli kyllä ihan eri tasoa. Kahden sävelen välillä siirtyminen vaatii usein useamman sormen liikkeen lähes samanaikaisesti, mutta vielä oikeassa järjestyksessä, ja usein vielä puhalluspaineen muutoksen kun putken pituus muuttuu yms juttuja.

Kuvasinpas videolle sormien käyttäytymistä nyt. Näette samalla millaisesta pelistä on kysymys. Tässä ei nyt sormet varsinaisesti sekoa missään, mutta soitinkin pysyy aika hyvin paikallaan, vaikka se väkisinkin jonkin verran liikkuu palkeen takia ja muutenkin.

http://www.youtube.com/watch?v=9dVJuSL8OA0

Pari ensimmäistä kappaletta on tarkoitus laulettavaksi mukana, kunhan kerkiää. Tempoa pitää siihen tiputtaa. Tuo kolmas kappale, Pennitön uneksija, on mukana siksi että sen kanssa olen viime päivinä tutkiskellut siinä sekoamistapauksia. Tuossa ei nyt ole sellaisia sekoamisia, vaikka se nyt muuten hyvin menekään. Enpäs näitä nyt esityksinä kuvannutkaan.

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 27-08-2013, 20:00:27
Kuvasinpas videolle sormien käyttäytymistä nyt. Näette samalla millaisesta pelistä on kysymys. Tässä ei nyt sormet varsinaisesti sekoa missään, mutta soitinkin pysyy aika hyvin paikallaan, vaikka se väkisinkin jonkin verran liikkuu palkeen takia ja muutenkin.

http://www.youtube.com/watch?v=9dVJuSL8OA0

Pari ensimmäistä kappaletta on tarkoitus laulettavaksi mukana, kunhan kerkiää. Tempoa pitää siihen tiputtaa. Tuo kolmas kappale, Pennitön uneksija, on mukana siksi että sen kanssa olen viime päivinä tutkiskellut siinä sekoamistapauksia. Tuossa ei nyt ole sellaisia sekoamisia, vaikka se nyt muuten hyvin menekään. Enpäs näitä nyt esityksinä kuvannutkaan.

Koitappa hannu koukistaa nemmän sormia. Niin ei tule noita sivuttais liikkeitä, jotka automaattisesti sotkee sormitusta
t: Oki

Lainaus käyttäjältä: oki - 27-08-2013, 21:14:22

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 27-08-2013, 20:00:27
Kuvasinpas videolle sormien käyttäytymistä nyt. Näette samalla millaisesta pelistä on kysymys. Tässä ei nyt sormet varsinaisesti sekoa missään, mutta soitinkin pysyy aika hyvin paikallaan, vaikka se väkisinkin jonkin verran liikkuu palkeen takia ja muutenkin.

http://www.youtube.com/watch?v=9dVJuSL8OA0

Pari ensimmäistä kappaletta on tarkoitus laulettavaksi mukana, kunhan kerkiää. Tempoa pitää siihen tiputtaa. Tuo kolmas kappale, Pennitön uneksija, on mukana siksi että sen kanssa olen viime päivinä tutkiskellut siinä sekoamistapauksia. Tuossa ei nyt ole sellaisia sekoamisia, vaikka se nyt muuten hyvin menekään. Enpäs näitä nyt esityksinä kuvannutkaan.

Koitappa hannu koukistaa nemmän sormia. Niin ei tule noita sivuttais liikkeitä, jotka automaattisesti sotkee sormitusta
t: Oki

Aha, joo, taisin tajuta mitä meinaat. Mulla on tässä sekin sotkemassa, kun soitan kitaraa kanssa, että oikeassa kädessä ei mielellään pitäisi kynsiä ihan lyhyinä. Mutta täytyypäs kiinnittää tähän huomiota. 

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 27-08-2013, 21:24:37

Lainaus käyttäjältä: oki - 27-08-2013, 21:14:22
Koitappa hannu koukistaa nemmän sormia. Niin ei tule noita sivuttais liikkeitä, jotka automaattisesti sotkee sormitusta
t: Oki

Aha, joo, taisin tajuta mitä meinaat. Mulla on tässä sekin sotkemassa, kun soitan kitaraa kanssa, että oikeassa kädessä ei mielellään pitäisi kynsiä ihan lyhyinä. Mutta täytyypäs kiinnittää tähän huomiota. 

Kokeilin. Ainakin tuntuu että soiton saa rytmisesti tarkemmaksi kun sormet on enemmän koukussa. Ihan hyvä neuvo siis jo siinäkin mielessä.

Kokeilin. Ainakin tuntuu että soiton saa rytmisesti tarkemmaksi kun sormet on enemmän koukussa. Ihan hyvä neuvo siis jo siinäkin mielessä.
[/quote]
Ok
hyvä että oli apua
T: Oki

Sormet koukussa on tosiaan tehnyt hyvää.

Mutta taitaa tässä hahmottua että iso syy noihin sekoamisiin on että ajatukset ja huomio kohdistuu johonkin muuhun. Mieleen tulee jotain muuta, tai sitten ihan huoli siitä että sujuuko soitto. Sekin jo riittää ettei keskity soittamiseen vaan siihen että sujuuko soitto.

Lainaus Hannulta:  "Kyllä asteikkoja on tullut kelattua edestakaisin. Mutta asteikkoa soittamalla oppii soittamaan asteikkoja. Ne ongelmat tulevat sitten kun sävelet onkin ihan muussa järjestyksessä kuin mihin on parhaiten tottunut tai jos on pitkiä hyppyjä."

Aika monessa sävelmässä on 'vakiosävelkulkuja'. Ja jos ne jäävät sormien lihasmuistiin päällimmäisiksi, niin kyllähän ne koukuttavat.
Asteikkojen soittamisesta olen tuuminut sitä, että jos asteikkoa soittaessa soitetaan esim. g pikkurillillä, niin samassa sävellajissa olevan melodian g soitettaisiin samalla sormella. Ja sama voisi olla sormien duuni myös muiden sävelien kohdalla. Onko ajatuskulkuni lepikossa?

Lainaus käyttäjältä: Maniskamies - 11-09-2013, 14:06:23
Lainaus Hannulta:  "Kyllä asteikkoja on tullut kelattua edestakaisin. Mutta asteikkoa soittamalla oppii soittamaan asteikkoja. Ne ongelmat tulevat sitten kun sävelet onkin ihan muussa järjestyksessä kuin mihin on parhaiten tottunut tai jos on pitkiä hyppyjä."

Aika monessa sävelmässä on 'vakiosävelkulkuja'. Ja jos ne jäävät sormien lihasmuistiin päällimmäisiksi, niin kyllähän ne koukuttavat.

Mun soitossa on tuommoisia, ja senkin takia annan mennä ulos kolmelta riviltä, kun tietyt kuviot on hyvä soittaa niinkuin sormet ne osaavat.

Mutta voi myös olla, että uutta kappaletta opetellessa sormet tahtovat mennä harhaan jos kappale ei menekään niin kuin sormet ovat tottuneet menemään.

Lainaa
Asteikkojen soittamisesta olen tuuminut sitä, että jos asteikkoa soittaessa soitetaan esim. g pikkurillillä, niin samassa sävellajissa olevan melodian g soitettaisiin samalla sormella. Ja sama voisi olla sormien duuni myös muiden sävelien kohdalla. Onko ajatuskulkuni lepikossa?

Kyllä minä näen ette se sävelkulku (ja sen kautta käden ja sormien asento ennen tiettyä nuottia) vaikuttaa siihen mitä sormea käytetään, ei se että mitä nappia painetaan.

Mä luulen että mulle on nyt aika hyvin hahmottunut nämä mun soiton ongelmat ja syyt. Käden ja sormien asento, kuvioiden ja kappaleen riittävä harjoittelu ja sitten ehkä tärkeimpänä se että soittoon pitää keskittyä. Huomio ei saa siirtyä mihinkään, ei edes miettimään sitä sujuuko se soitto. Sekin riittää sekoamiseen, jos alkaa ajatella että nythän tämä sujuu.

Näin minulla, kun myöhään haitarin aloittaneena ja kun en keskity vain haitariin, ei näytä pääsevän siihen että kokonaiset kappaleet tulisivat lihasmuistista ja selkärangasta.

Olen ruvennut vanhemmiten palaamaan entiseen eli kappaleiden harjoittelemiseen sormimuistiin - eli ulkomuistiin.  Kun kappale on sormissa, voi sitten tunnelmoida ;)  Nyt alkaa tuo "Sininen huivi" olla sormissa.  Samoin "maniskamiehen" aikoinaan lähettämät Tynnilän foxit "Kevätlinnut" ja "Ansarikukka" :D  Olen niitä soittanut viikkotolkulla - Kevätlinnuissa on kylläkin vielä tekemistä parissa kolmessa tahdissa - Ansarikukassa yksi tahti tökkii vielä ;D.  Ehkäpä kevään kuluessa laitan kappaleet youtuubiinkin :P

Mielestäni kappale kannattaa opetella hyvin - silloin nauttii soitostaan itse ja jopa kuulijatkin 8)  Toisaalta joskus mieleen tulee pelkästään "soitella" lapuista, osaa sitten tai ei :P

Lainaus käyttäjältä: Maniskamies - 11-09-2013, 14:06:23
Asteikkojen soittamisesta olen tuuminut sitä, että jos asteikkoa soittaessa soitetaan esim. g pikkurillillä, niin samassa sävellajissa olevan melodian g soitettaisiin samalla sormella. Ja sama voisi olla sormien duuni myös muiden sävelien kohdalla. Onko ajatuskulkuni lepikossa?

Mietin vielä sitä, kun sinä olet maniskamies, ja itse olen todennut että ei mulla sormet kitaran kaulalla eksy, jos kohta eivät ole muuten tarpeeksi vikkeliä. Että onkos sulla mielessä että kielisoittimen sormituksissa oikeasti sävelet soitetaan sillä asteikon mukaisella sormella. Ensin tuntui että joo.

Mutta sitten hoksasin että kyllähän kitarassa, ja eikös mandoliinissakin, sävelet soiteta eri sormella kun käsi vaihdetaan toiseen asemaan.

Ja sitten hoksasin, että jos mä soitan mandoliinilla g-duuriasteikon sieltä alimmalta kieleltä alkaen, niin a otetaan etusormella ja e myös etusormella. Asteikkoa soittaessa menee hyvin. Mutta jos pitääkin siirtyä aasta eehen, niin ei niitä voi molempia soittaa etusormella.

Samahan se on haitarissa. Peräkkäisiä erillisiä säveliä ei soiteta samalla sormella. Se jo tekee ettei oikean kappaleen sormitukset voi olla kaavamaisesti asteikon mukaiset.

Lainaus: "Mutta sitten hoksasin että kyllähän kitarassa, ja eikös mandoliinissakin, sävelet soiteta eri sormella kun käsi vaihdetaan toiseen asemaan.

Ja sitten hoksasin, että jos mä soitan mandoliinilla g-duuriasteikon sieltä alimmalta kieleltä alkaen, niin a otetaan etusormella ja e myös etusormella. Asteikkoa soittaessa menee hyvin. Mutta jos pitääkin siirtyä aasta eehen, niin ei niitä voi molempia soittaa etusormella."

Miksi ei?
Mandoliini on viritetty g-d-a-e, siis puhdasta kvinttiä. Jos haluaa siirtyä melodiaa soittaessa alimman kielen aasta kvintin ylös seuraavan kielen eehen, joka on siis samalla nauhalla, niin pläjäytetään pieni kahden kielen barre, ja down-up-pikkauksella ne soivat peräkkäin.

Toinen vaihtoehto lienee kitaristien käyttämä 'rullaus': sormen päällä otetaan a, ja sitten sormea rullataan nauhan suunnassa siten, että voidaan näppäillä e. Onnistuuko?

Alkuun sitä tuskailin ja ihmettelin, miten ihmeessä sitä oppii tietämään kaikkien nauhojen ja eri kielien sävelet, mutta sitten löytyi pelastus. Ei niitä kannatakaan päntätä, vaan soveltaa FFcP-sormituksia. Kannattaa googlettaa "ffcp mandolin", sillä sitä kautta maniskan eri sävellajien soittamiseen saa hyvät ja helpottavat kuviot.

Kitaristien rullauksesta lisää googlettamalla "guitar rolling technique".


Lainaus: "Samahan se on haitarissa. Peräkkäisiä erillisiä säveliä ei soiteta samalla sormella. Se jo tekee ettei oikean kappaleen sormitukset voi olla kaavamaisesti asteikon mukaiset."

Olet oikeassa! Esim. pianoharmonikalla skaalan sormitus 1-2-3-1-2-3-4-5 ja viitosesta alas ei päde, jos pitää soittaa kaksi oktaavia, vaan 4:n jälkeen aloitetaan uusi peukulla alkava jakso ylöspäin.

Olisiko niin, että pääsääntöisesti kaavan mukaan, ja poikkeukset vahvistavat säännön?

Lainaus käyttäjältä: Maniskamies - 12-09-2013, 00:00:48
Lainaus: "Mutta sitten hoksasin että kyllähän kitarassa, ja eikös mandoliinissakin, sävelet soiteta eri sormella kun käsi vaihdetaan toiseen asemaan.

Ja sitten hoksasin, että jos mä soitan mandoliinilla g-duuriasteikon sieltä alimmalta kieleltä alkaen, niin a otetaan etusormella ja e myös etusormella. Asteikkoa soittaessa menee hyvin. Mutta jos pitääkin siirtyä aasta eehen, niin ei niitä voi molempia soittaa etusormella."

Miksi ei?
Mandoliini on viritetty g-d-a-e, siis puhdasta kvinttiä. Jos haluaa siirtyä melodiaa soittaessa alimman kielen aasta kvintin ylös seuraavan kielen eehen, joka on siis samalla nauhalla, niin pläjäytetään pieni kahden kielen barre, ja down-up-pikkauksella ne soivat peräkkäin.

Toinen vaihtoehto lienee kitaristien käyttämä 'rullaus': sormen päällä otetaan a, ja sitten sormea rullataan nauhan suunnassa siten, että voidaan näppäillä e. Onnistuuko?

Alkuun sitä tuskailin ja ihmettelin, miten ihmeessä sitä oppii tietämään kaikkien nauhojen ja eri kielien sävelet, mutta sitten löytyi pelastus. Ei niitä kannatakaan päntätä, vaan soveltaa FFcP-sormituksia. Kannattaa googlettaa "ffcp mandolin", sillä sitä kautta maniskan eri sävellajien soittamiseen saa hyvät ja helpottavat kuviot.

Mulle tuli itselle mieleen tuon barre myös. Mutta maniskaahan en soita, mitä nyt 40 vuotta sitten sain siitä vähän vauhtia soittohommiin, ja tänä keväänä kokeilin sen verran mitä tässä soi http://freygish.com/htoyryla/music/ylikulkupaikka-ht.mp3

Enkä maniskaa aiokaan opetella, eri soittimien määrä häiritsee nyt jo. Meinasin alkaa myydä pois ainakin puhaltimia. Kitaran kaulalla mä kyllä tiedän missä sävelet on, vaikkei soitto olekaan kummoista muuten.

Kitaraa mä kyllä soitan niin että seuraavan sävelen otan vapaalla sormella, kaavoista riippumatta, ja niin soitan kyllä haitariakin. Kyllähän sormen pystyy haitarissa hyppäyttämään viereiselle näppäimelle, ja sitä joskus sattuu epähuomiossa, mutta olin ymmärtänyt ettei niin pidä tehdä.

PS. Huomasin että kyllä minäkin kitaralla saatan ottaa seuraavan sävelen viereiseltä kieleltä samalla sormella, jos se on sujuvin ratkaisu. Mutta entä jos seuraava sävel onkin kauempana tai eri nauhanvälissä, mutta asteikon sormituksessa silti samalla sormella. Ehkä on parempi pysytellä haitarin sormituksissa tässä keskustelussa :)

Lainaus käyttäjältä: Maniskamies - 12-09-2013, 00:58:42
Kitaristien rullauksesta lisää googlettamalla "guitar rolling technique".


Lainaus: "Samahan se on haitarissa. Peräkkäisiä erillisiä säveliä ei soiteta samalla sormella. Se jo tekee ettei oikean kappaleen sormitukset voi olla kaavamaisesti asteikon mukaiset."

Olet oikeassa! Esim. pianoharmonikalla skaalan sormitus 1-2-3-1-2-3-4-5 ja viitosesta alas ei päde, jos pitää soittaa kaksi oktaavia, vaan 4:n jälkeen aloitetaan uusi peukulla alkava jakso ylöspäin.

Olisiko niin, että pääsääntöisesti kaavan mukaan, ja poikkeukset vahvistavat säännön?

No, ei minusta kyllä kaavan mukaan muutenkaan, vaan seuraava sävel sopivalla vapaalla sormella ja niin ettei jatkossakaan joudu umpikujaan.

(Lisäys jälkikäteen: Nyt mä alan epäillä että puhutaanko me samasta asiasta. Kyllä mä sen tietysti ymmärrän että soitossa on toistuvia kuvioita/kaavoja niin asteikoissa kuin muutenkin. Se mitä tässä ihmettelen on ehdottamasi "jos asteikkoa soittaessa soitetaan esim. g pikkurillillä, niin samassa sävellajissa olevan melodian g soitettaisiin samalla sormella")

En mä ymmärrä edelleenkään tuota. Jos pianopelissä skaalan sormitus menee 1-2-3-1... eli c ja f vaikka molemmat peukalolla, niin miten soitat sillä peukalolla peräkkäin c:n ja f:n. Ja miksi edes pitäisi yrittää?

PS. soitatko pianopeliä, näppäinpeliä vai molempia. Tämä koko keskustelu koskee viisirivistä näppäinpeliä. En ole soittanut pianohaitaria, piano on kyllä tuttu, ja on minusta aika eri juttu. Siinä ei ainakaan voi erehtyä väärälle riville. Ja muutenkin pianokoskettimisto on niin erilainen ettei siinä voi samalla lailla harhautua. Tosin en ole sitä soittanut pystysuunnassa.

PPS. Huomaan että tässä sä puhut kaavan käyttämisestä. Kyllähän minun soitto perustuu paljolti siihen että käytän malleja joihin sormet ovat tottuneet. Mutta se on ihan eri asia kuin soittaa sama sävel aina samalla sormella (joka oli se kohta kirjoituksessasi josta lähdin keskustelemaan). Mallia siirrettäessä sormet siirtyvät eri sävelille kuin mallin alkuperäisessä asemassa. Niinkuin Helismaan Ilta Tukkikämpällä välisoitossa toistuu sama sävelkulku kaksi kertaa, mutta eri korkeudelta. Näppäinpelissä sormet siirtyvät viereisillä näppäimille mutta soittavat saman liikesarjan.

Olenkohan ymmärtänyt väärin mitä ajat takaa?

Lainaus käyttäjältä: Johan - 12-09-2013, 11:39:50
Jokainen voi sitten itse päättää, että mikä on oikein. Huomionarvoista kuitenkin on, että meillä jokaisella on omat rajoituksemme, peli ehkä väärässä paikassa käteen nähden,  käsi on anatomisesti erilalinen, löytyy lyhyitä ja paksuja sormia ja käden koko on erilainen samoin sen liikkuvuus, saattaapa olla vammojakin ja soittaa kuitenkin pitää.

Ohjeista kanattaa ottaa opiksi se minkä pystyy, mutta ei kuitenkaan hakata päätä seinään vaan tehdä niin kuin soitto paarhaiten sujuu sillä jokainen itse kuitenkin tuntee ne erikoisolosuhteesa parhaiten.
Suurin osa meistä on harrastelijoita, joista ei tarvitse tulla maailmanmestreita, riittää kun soitto on sujuvaa.
En ole koskaaan soitellut skaaloja vaan edennyt siten, että kun jokin kohta ei suju tarkennan sormitusta tökkivässä kohdassa ja usein olen havainnut, että noita ohjeita vilkaisemalla apu yleensä löytyy.

Liitteenä eilaisia ohjeita C duurisakaaln sormituksiksi.

Johan

Enimmäkseen samaa mieltä. Ja sekoaviin sormiini on jo löytynyt konsteja. Pitämällä sormia vähän koukussa pysyy tarkemmin kartalla eikä eksy riviltä toiselle. Pianopelissähän tämmöistä vaaraa ei edes ole. Ja jos pystyy keskittymään soittoon sekoamista tapahtuu hyvin vähän.

Uuden kappaleen opettelussa joutuu aina sormituksia vähän hakemaan. Mutta ratkaisut löytyy kyllä muualtakin kuin asteikoiden sormituksista. Mutta siis jos löytyy sormituksia asteikoiden lisäksi myös semmoisille sävelkuluille joissa mennään joka toinen/kolmas/neljäs sävel ja sen lisäksi vielä näistä semmoisia sovelluksia joissa vaihdetaan suuntaa kesken kaiken, niin uskjon että ne ovat hyödyllisiä. Ainakin klarinetin kanssa ne olivat todella tarpeellisia, koska asteikkoa soittamalla ei oppinut niitä siirtymiä joissa mennään muualle kuin seuraavan säveleen. Vaikka puhaltimien haasteet ovatkin erilaisia.

En ollut tässä kyseenalaistamassa valmiiden sormitusten tutkimista, vaikka en itse sitä paljon teekään, vaan kummastelemassa semmoista periaatetta että "jos asteikkoa soittaessa soitetaan esim. g pikkurillillä, niin samassa sävellajissa olevan melodian g soitettaisiin samalla sormella".

Katsoin Johanin postaaman pdf:n ja siinäkin asteikossa f soitetaan peukalolla, mutta kuviossa c - d - e - f  g - f - e - d nimettömällä. Saati sitten jos pitäisi soittaa c - f - c' - f - c niin tuskin soitettaisiin kaikki peukalolla.

Jotain mieltä lienee siinäkin, että esimerkiksi e-molli soitetaan pääosin kolmelta sisimmäiseltä riviltä, c-molli kolmelta keskimmäiseltä riviltä.  Luonnollisesti täytyy olla poikkeuksiakin sormituksiin - "lähin vapaa sormi seuraavalle nappulalle" :D

Ja lisää maustetta soppaan..

.. Itse soitan kaikki kappaleet (muutamaa poikkeus kohtaa tietysti lukuun ottamatta) kolmella rivillä.
C ja A-mollit soitan sisäriviltä (kuten myös Duurit) keskiriveiltä menee mm D ja H mollit ja duurit ulkoo taas soittelen mm G ja E molli ja duuri kappaleet..
Soitin on näppäin suomalaisella järjestelmällä..

Miettikääpä sitä   ;)

t. PaRisto

Lainaus käyttäjältä: PaRisto - 12-09-2013, 15:39:20
Ja lisää maustetta soppaan..
.. Itse soitan kaikki kappaleet (muutamaa poikkeus kohtaa tietysti lukuun ottamatta) kolmella rivillä.
C ja A-mollit soitan sisäriviltä (kuten myös Duurit) keskiriveiltä menee mm D ja H mollit ja duurit ulkoo taas soittelen mm G ja E molli ja duuri kappaleet..
Soitin on näppäin suomalaisella järjestelmällä..
Miettikääpä sitä   ;)
t. PaRisto

Mausteita ja makuasioitakin - varmaan... ;)
Juuri tänään opettajani kanssa kävimme läpi foxia "Ansarikukka", e-molli.  Olin tehnyt siihen omanlaiseni sormitukset.  No hän ensimmäiseksi kommentoi aloitusta - peukalolla h keskiriviltä - no hän antoikin läksyksi miettiä h etusormella sisäriviltä!  Ja siitä sitten eteenpäin.  Hän soitti kappaleen kokonaan kolmelta sisäriviltä.  Hänen mielestään tämä on "helpoin" sormitus.  Riippuu luonnollisesti kappaleesta, mikä on sitten se helpoin.  Mulla on ollut nyt näitä e-mollikappaleita putkeen, joten se on eniten mielessä. :D
Uusin humppa on "Lähde lappiin" a-mollissa (Erik Lindströmin sovitus).  Kokeilin sitä lämpimikseni, ei ollut huono - keskiriveiltä mentiin ;)

No, tässä ketjussa on ollut aiheena sormien sekoaminen kesken soiton. Yleiset sormitusjutut, ja moneltako riviltä ja miltä riveiltä, niitä voi jauhaa tietysti loputtomiin. Ja on jo jauhettukin. Ja niissä asioissa useimmat lienevät jo kantansa valinneet.

Sormien sekoamisesta. Tänään harjoituksissa sekosi vasta sitten, kun piti laulaa soittaessa ja kaikkien säkeistöjen sanat eivät olleet vielä kunnolla mielessä. Eikä saa myöskään alkaa liikaa kuunnella mitä viulu soittaa siinä vieressä. Meno ei kuitenkaan pysähtynyt, viulu jatkoi, ja sain kiinni.

Kiitokset Johanille pdf-tiedostosta.

Kiitokset Hannulle hyvästä aiheesta ja kommenteista.

Lainaus: "Katsoin Johanin postaaman pdf:n ja siinäkin asteikossa f soitetaan peukalolla, mutta kuviossa c - d - e - f  g - f - e - d nimettömällä. Saati sitten jos pitäisi soittaa c - f - c' - f - c niin tuskin soitettaisiin kaikki peukalolla."

Tarkoitat varmaan 2. ylintä, joka on Huuskosen. Ylempi nuottiviivasto on 2 oktaavin asteikkoharjoitus ja alempi on mielestäni vain peukalonsiirto-harjoitus, ei sormitus"kaava".

Tietysti vaikkapa F-duurinsoinnun kvinttikäännöksessä murtosointuna on sormet leväytettävä leviälle, c -f - a - c'  saattaisi onnistua 1-2-4-5 pianopelillä. Näitä arpeggioitahan esiintyy usein sävelmissä.

Joten ei ole siis kiveenhakattuja sääntöjä, vaan eri tilanteissa näyttäisi eri sormitukset tarjoavat 'sopivan' vaihtoehdon.

Meikäläisellä myös bassopuolella sormet sanoo so-so-soo.
Niinpä kysynkin, mikä mielestänne on paras sormitus bassossa?  3/2 vai 4/3 duurisoinnulle, ja 3/2 vai 4/2 molli-, 7- ja dimisoinnuille?

Entä terssibassolla ja kvinttibassolla ko. soinnut?

(Ahvenaisen Harmonikkaoppaan mukaan duuri-, molli- ja septimisoinnuissa käytetään jokaisessa kolmea eri sormitusta.)

Lainaus Hannulta: "PS. soitatko pianopeliä, näppäinpeliä vai molempia. Tämä koko keskustelu koskee viisirivistä näppäinpeliä."

Anteeksi Hannu, etten ymmärtänyt keskustelun koskavan vain viisirivisiä näppäinpelejä.

(Kyllä tuo pianopelikin on aika romanttinen peli, varsinkin jos harjoittelee vaikka Kummisetä-valssia  :-*   

Lainaus käyttäjältä: Maniskamies - 12-09-2013, 22:19:19
Kiitokset Johanille pdf-tiedostosta.

Kiitokset Hannulle hyvästä aiheesta ja kommenteista.

Lainaus: "Katsoin Johanin postaaman pdf:n ja siinäkin asteikossa f soitetaan peukalolla, mutta kuviossa c - d - e - f  g - f - e - d nimettömällä. Saati sitten jos pitäisi soittaa c - f - c' - f - c niin tuskin soitettaisiin kaikki peukalolla."

Tarkoitat varmaan 2. ylintä, joka on Huuskosen. Ylempi nuottiviivasto on 2 oktaavin asteikkoharjoitus ja alempi on mielestäni vain peukalonsiirto-harjoitus, ei sormitus"kaava".

Tietysti vaikkapa F-duurinsoinnun kvinttikäännöksessä murtosointuna on sormet leväytettävä leviälle, c -f - a - c'  saattaisi onnistua 1-2-4-5 pianopelillä. Näitä arpeggioitahan esiintyy usein sävelmissä.

Mä en nyt mitenkään näe miten tämä liittyy siihen, mitä kirjoitit:

"että jos asteikkoa soittaessa soitetaan esim. g pikkurillillä, niin samassa sävellajissa olevan melodian g soitettaisiin samalla sormella."

ja jota minä olen tässä viimeisen sivun verran kyseenalaistanut. Siksi juuri vertasin asteikon sormitusta perässä tulevan harjoituksen sormitukseen.

Ja jos melodian sävel pitäisi soittaa asteikon sormituksen mukaisella sormella, niin sävelkulussa c f c' f c pitäisi soittaa kaikki sävelet peukalolla. Alkaa tuntua että oletkohan tarkoittanut jotain muuta kuin mitä kirjoitit. Kun tuossa nyt lainaamassani teet itsekin eron asteikon sormituksen ja harjoituksen sormituksen välillä.  Eikö harjoitus ole melodia? Ja tuo itse esittämäsi arpeggion sormitus myös osoittaa ettei tuo yllä siteeraamani periaate toimi.

Mun täytyy todeta etten mä enää tiedä mistä me keskustellaan.

Lainaus käyttäjältä: Maniskamies - 12-09-2013, 22:25:58
Lainaus Hannulta: "PS. soitatko pianopeliä, näppäinpeliä vai molempia. Tämä koko keskustelu koskee viisirivistä näppäinpeliä."

Anteeksi Hannu, etten ymmärtänyt keskustelun koskavan vain viisirivisiä näppäinpelejä.

Niin, aloitin tämän keskustelun toukokuussa, kun sormet alkoivat sekoilla viisirivistä soitettaessa. Kaksirivisellä ei tule samanlaista. Varsinaisista sormitusongelmista ei ole kysymys vaan siitä että helppokin juttu yhtäkkiä alkoi seota. Tässä on löytynyt hommaan jo sekä ratkaisuja että syitä.

Pianohaitaria en kyllä ala soittaa. Nyt mulla on jo kolmen systeemin haitareita, siinäkin on yksi liikaa. Viisirivistä pidän hyvänä systeeminä, vaikka siinä onkin selvästi isompi tuo sekoamisen riski. Käsi on vähän väärässä asennossa ja eksyy viereiselle riville. Mutta käden ja sormien asentoon huomiota, ja muutenkin keskittyminen soittoon näyttäisi olevan ne tekijät joilla asia ratkeaa. Laulun sanat pitää osata, ei saa kiinnittää vieressä soivaan toiseen soittimeen yhtään enempää huomiota kuin on välttämätöntä. Ei saa alkaa miettiä että soiton on nyt pakko sujua. Ei saa alkaa miettiä että soittohan sujuu nyt hyvin. Ei saa alkaa kummastella että laseilla näkee taas huonosti.

Sormitusasiat on vähän eri juttu. Tää keskustelu taisi olla tässä. Mutta jos tuossa esimerkiksi g:n soittamisessa melodiassa aina samalla sormella oli jokin idea, jota en onnistunut tavoittamaan, niin kertokaa ihmeessä.

Mutta siis, jatkakaa vain kaikin mokomin sormituksista, parempi sekin kuin ei mitään elämää täällä.

Mulla vain meni siinä jonkin hahmottaa, että miten tuoreimmat neuvot auttaisi tai edes liittyisi mun ongelmiin. Ilmeisesti ei paljon mitenkään  :)

Jaahah, tänään taas sormet eksyy eikä löydä perille. Voi olla että tuo minun otsikko "sekoavat sormet" oli jo alkujaankin harhaanjohtava. Sormet enemmänkin eksyy, väärille näppäimille, väärille teille ja sitten saattaa koko näppäimistö tuntua oudolta. Silloin taas kun homma sujuu, niin väärän sävelenkin tullessa osaa sen samantien korjata.

Lieneekö jo toistoa - pitkä ketju :)  Kun kappaleen opettelee viimeisen päälle "sormimuistiin" - eivät sormet sekoile ;)  Mielentila saattaa kuitenkin tehdä joskus stopin - ei suju :D  Kannattaa siis harjoitella sormiin - sekoamisia sattuu vähemmän - luulisin ;D

PS Itse sekoan, kun joku alkaa laulamaan!  Se laulaja laulaa useimmiten "väärin"! >:(

Lainaus käyttäjältä: olli - 17-09-2013, 16:08:36
Lieneekö jo toistoa - pitkä ketju :)  Kun kappaleen opettelee viimeisen päälle "sormimuistiin" - eivät sormet sekoile ;)  Mielentila saattaa kuitenkin tehdä joskus stopin - ei suju :D  Kannattaa siis harjoitella sormiin - sekoamisia sattuu vähemmän - luulisin ;D

PS Itse sekoan, kun joku alkaa laulamaan!  Se laulaja laulaa useimmiten "väärin"! >:(

En tiedä tuosta sormimuistista, miten sinne harjoitellaan. Hyvin harva kappale tulee mulla suoraan muistista, eikä juuri mikään aina ja varmasti.

Ja nämä mun sormien eksymiset alkoivat keväällä kun aloin soitella kaverin kanssa, kaveri soittaa viulua. Ja itse pitäisi vielä laulaa.

Eikä tässä touhussa sormimuistikaan auttaisi, kun lopulta pitää hakea semmoista sovitusta joka sopii yhteen viulun kanssa. Homma kyllä sujuu silloin kun sormet eivät eksy.

Mutta eksymisiä tulee kyllä yksinäänkin harjoitellessa. Eilen kaikki sujui kuin rasvattu. Tänään sormet tahtoivat eksyä samoissa kappaleissa. Vähän niinkuin eksyisi tutussa maastossa, jokin ei täsmää. Täytyy nyt vain jatkaa kappaleiden treenaamista, yksin ja kaverin kanssa. Tavoitteena kohtuullinen soittovalmius tämmöisessä touhussa.

Pianohaitarilla tuskin näin pystyy eksymäänkään, kun käytännössä sävelet on yhdessä rivissä. Mustat toki vähän erillään, mutta nekin vain helpottavat hahmottamaan missä mennään, ainakin luulisi. Mutta enpä kuitenkaan käy vaihtamaan pianopeliin enää tässä vaiheessa.

PS. Mikä sitten on sekoamista ja mikä eksymistä? No, jos mulla sormet tekevät oikeita liikkeitä mutta väärässä paikassa, niin se on eksymistä. Toki siinä jo soittajakin sitten sekoaa, jos ei heti onnistu löytämään sormille oikeaa paikkaa.

Joo, mietin tässä vielä mitä mä omalta soitoltani odotan. Semmoista että näitä helpohkoja perusjuttuja voisi soittaa tutuissa sävellajeissa pienellä harjoittelulla, jos nyt ei ihan prima vista. Ja siinä soittaessa kehitellä sovitusta samalla. Mähän teen myös omia kappaleita, ei niitäkään kehitellessä voi lähteä siitä että kaikki on sormimuistissa. Enemmänkin pitää olla näppäimistö tuttuna hallussa niin että ne perusjutut löytyvät.

Tämänpäiväisissä eksymisissä voisi olla syynä, että diskanttikäden kynnet olivat taas kasvaneet liikaa. Silloin tulee soitettua haitaria sormet suorina, ja silloin taitaa olla vaikeampi hallita missä mennään. Niille kynsillekin kuitenkin on tarvetta, kun soitan kitaraa sormilla. Tässä taannoin, kun leikkasin kynnet lyhyeksi, tuli sitten ongelmia kitaran näppäilyn kanssa.  

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 17-09-2013, 18:14:38
Tämänpäiväisissä eksymisissä voisi olla syynä, että diskanttikäden kynnet olivat taas kasvaneet liikaa. Silloin tulee soitettua haitaria sormet suorina, ja silloin taitaa olla vaikeampi hallita missä mennään. Niille kynsillekin kuitenkin on tarvetta, kun soitan kitaraa sormilla.  

Tulipa mieleen noista kynsistä.  Kulkiessani takavuosien kesiä mökillä kalassa tarvittiin sekä pitkiä että lyhyitä kynsiä.  Lyhyet olivat tarpeen haitarin soitossa, pitkiä taas tarvittiin muikkuja verkosta päästellessä ;D  Sopivan mittaisia kynsiä ei meinannut osua viikonlopulle :P

Sitä tulin miettineeksi, että mihin htoyryla perustat sen, että sormet eivät sekoaisi? Ymmärsin, ettet perusta sormimuistiin, mikä yksinkertaistettuna  tarkoittanee sitä, että kappale on yleensä ensin harjoiteltu nuotista ja pitkälti lukuisten toistojen ansiosta sormet menevät oikeilla nappuloille. Onko sinulla mahdollisesti tarkka korva, sekä intervallit että soinnut hyvin hallussa ja haitarin näppäimistö niin tuttu, että tältä pohjalta sormien pitäisi mennä oikeille nappuloille?

Lainaus käyttäjältä: mlut - 18-09-2013, 16:10:50
Sitä tulin miettineeksi, että mihin htoyryla perustat sen, että sormet eivät sekoaisi? Ymmärsin, ettet perusta sormimuistiin, mikä yksinkertaistettuna  tarkoittanee sitä, että kappale on yleensä ensin harjoiteltu nuotista ja pitkälti lukuisten toistojen ansiosta sormet menevät oikeilla nappuloille. Onko sinulla mahdollisesti tarkka korva, sekä intervallit että soinnut hyvin hallussa ja haitarin näppäimistö niin tuttu, että tältä pohjalta sormien pitäisi mennä oikeille nappuloille?

Niin, kappaleita on soitettu nuoteista jokaista ainakin kymmeniä kertoja. Viisirivistä soitettu nelisen vuotta. Sitä olen hakemassa juuri, että sävelten paikat näppäimistöllä ja intervallit pitäisi olla hallussa niin että sormet eivät pahasti eksyisi. Nuotit on aina edessä kun soitan. Vaikka sävelmä olisikin muistissa, niin kokonaisuus, sointuineen ja sanoineen, voi silti seota mielessä jos ei ole jonkinlaista nuottia edessä.

Sormien sekoamisella ymmärrän sitä, että vaikeassa tai oudossa kuviossa sormet eivät pysty vielä suoriutumaan niiltä vaadittavasta liikesarjasta. Silloin pitää hidastaa tempoa ja harjoitella ne kuviot. Tuo on minusta normaalia ja siitä selviää harjoittelemalla. Kuvioita saa sormimuistiin, jos asian haluaa niin sanoa.

Tämä eksyminen taas on sellaista, että kappale jo menee hyvin, eikä ole edes mitenkään vaikea, ja sitten taas sormet alkavat eksyä kun siirrytään näppäimistöllä vähänkään pidemmälle. Tuon ilmiön kanssa olen nyt tapellut tässä joitakin kuukausia. Tilanne voi olla sekin että seuraavaa säveltä varten on sormi vapaana ja aikaa on ihan riittävästi mutta kun ei tiedä onko tuo vai tuo se oikea näppäin. Tai huomaa vasta sävelen soidessa että pieleen meni.

Sillä, että mulla ei ole kappaleet sormimuistissa, meinaan sitä että vaikka olisin soittanut jotain kappaletta paljonkin, niin tauon jälkeen se ei mene niin että sormet löytäisivät tiensä automaattisesti. Enkä mä tiedä olenko mä sellaista hakemassakaan. Vaan enemmänkin suurempaa varmuutta pysyä kartalla tuolla viisirivisen näppäimistöllä. Kun se on muillakin soittimilla onnistunut. Ja mä en usko että yksittäisten kokonaisten kappaleitten harjoittelu sormimuistiin on se ratkaisu, näihin mun tarpeisiin.

Kuulostaa tutulta. Sinulla lienee aika samanlaiset tarpeet kontrolloida soittotapahtumaa kuin minullakin. Omien kokemusteni mukaan avaisana on kuitenkin harjoittelu ja sitä tarvitaankin tosi paljon. Luulenpa, että kontrolliin halukkaalle yhteissoitto ja varsinkin yksin muille esittäminen on vaativampaa kuin hyvän keskittymiskyvyn omaavalle henkilölle, joka kykenee päästämään harjoitellun kappaleen kuin tykinsuusta. Sen kummemmin kontrolloimatta, missä milloinkin mennään.
Mitenkähän yleistä tämmöinen 'kontrollihalukas soittaminen' muuten on? Onko tavallista, että pystyy
iltasella sängyssä selällään käymään mielessään läpi sellaisen kappaleen, jonka osaa soittaa?

Lainaus käyttäjältä: mlut - 19-09-2013, 10:17:17
Kuulostaa tutulta. Sinulla lienee aika samanlaiset tarpeet kontrolloida soittotapahtumaa kuin minullakin. Omien kokemusteni mukaan avaisana on kuitenkin harjoittelu ja sitä tarvitaankin tosi paljon. Luulenpa, että kontrolliin halukkaalle yhteissoitto ja varsinkin yksin muille esittäminen on vaativampaa kuin hyvän keskittymiskyvyn omaavalle henkilölle, joka kykenee päästämään harjoitellun kappaleen kuin tykinsuusta. Sen kummemmin kontrolloimatta, missä milloinkin mennään.
Mitenkähän yleistä tämmöinen 'kontrollihalukas soittaminen' muuten on? Onko tavallista, että pystyy
iltasella sängyssä selällään käymään mielessään läpi sellaisen kappaleen, jonka osaa soittaa?

No, en ole täysin varma siitä haluanko nimenomaan kontrolloida soittotapahtumaa. Ihanne on että se vain menee itsestään, vaikkei välttämättä niinkään kuin se oli harjoiteltu. Sellaistakin tapahtuu, joten sekin on mahdollista.

Kirjoitin tuossa vähän aikaisemmin että

"ja muutenkin keskittyminen soittoon näyttäisi olevan ne tekijät joilla asia ratkeaa. Laulun sanat pitää osata, ei saa kiinnittää vieressä soivaan toiseen soittimeen yhtään enempää huomiota kuin on välttämätöntä. Ei saa alkaa miettiä että soiton on nyt pakko sujua. Ei saa alkaa miettiä että soittohan sujuu nyt hyvin. Ei saa alkaa kummastella että laseilla näkee taas huonosti."


Ei mulla ole mielessä kuvaa miten kappale menee näppäimistöllä. Tarkoitus on että sormet löytävät tarvittavat sävelet. Lisään melodian täytteeksi sointusäveliäkin toisinaan sen kummemmin ajattelematta. Niin olen tehnyt muillakin soittimilla. Muilla soittimilla sujuu jonkinlainen improvisointikin sointutaustan päälle. Eikä niissäkään tilanteissa ole varsinaista kontrollia soitossa, se vain tulee jostain, tajunnasta, alitajunnasta ja sormista?

Yhteissoittokin mulla on semmoinen tilanne, jossa yhdessä kehitellään sovitus. Siinä tietysti pitää saada sellainen kontrolli soittamiseen että sitä pystyy muuttamaan. "Jos soitatkin tuossa vain noin ja noin". Enimmäkseen se sujuukin. Kontrollia tarvitaan siihen, että pystyy muuttamaan soittoa, mutta ei se tarkoita että soittotilanteessa on tietoinen kontrolli päällä. Tai siis, ei saisi olla, jos on niin se haittaa, niinkuin tuossa oman tekstini lainauksessakin viittaan. Pitää voida vaikuttaa siihen, mitä soittaa, mutta sen miten soittaa, pitäisi ihannetapauksessa tulla kuin itsestään.

Olen miettinyt, että pitää ehkä itse laatia itselle harjoituksia, jotka kehittävät juuri sitä että sormet tottuvat paremmin löytämään sävelet eri tilanteissa. Kun huomaa missä tilanteissa sormilla on taipumusta eksyä, kehittää harjoituksia vastaaville.

Kontrollihalukkaasta soittamisesta vielä. Länsimainen kaksirivinen on siitä virkistävä soitin että sitä on vaikea tietoisesti kontrolloida. On helpompi hakea ne sävelet ja melodiat kuin miettiä mistä ne löytyvät. Käyttäisin enemmän kaksirivistä noissa mun yhteissoittoharjoituksissa, mutta kun se mokoma soi vain yhdessä sävellajissa.

Voin hyvin kompata tuota sinun monipuolisempaa kontrollointianalyysiäsi. Esitettäessä ihanne olotila on aika jakomielinen: tulee soittaa uppoutuneena esitettävään asiaan kuin yleisöä ei olisikaan, mutta samalla tiedostaa yleisön läsnäolon. Että, revitään siitä.
Kontrolloimattomuus on mielestäni sitä, että kappale 'tulee ulos' aina samalla tavalla. Voihan tuon tietty kontrolloidenkin tehdä.http://www.vapaalehdykka.net/forum/Smileys/default/huh.gif

Lainaus käyttäjältä: mlut - 19-09-2013, 12:29:46
Kontrolloimattomuus on mielestäni sitä, että kappale 'tulee ulos' aina samalla tavalla. Voihan tuon tietty kontrolloidenkin tehdä.http://www.vapaalehdykka.net/forum/Smileys/default/huh.gif

Tätä mä en allekirjoita. Mulla on itselläkin kokemuksia siitä kuinka soitto parhaimmillaan syntyy kuin itsestään, ilman tietoista kontrollia. Ei minkään toistona vaan jotenkin luonnollisesti syntyen ja kehittyen. Kaikki jazz jo todistaa siitä että soiton ei tarvitse olla tarkkaa toistoa eikä se silti ole kontrolloitua vaan spontaania. Loppujen lopuksi, tarkka toisto on vain yksi kontrollin laji, jossa se kontrolli tehdään etukäteen, opeteltaessa.

Ja mä näen eron soittimen hallinnan (kontrollin) ja musikaalisen kontrollin välillä. Oletko koskaan hyräillyt jotain melodiaa jonka keksit siinä samalla hetkellä. On eri asia keksiä se melodia kuin se että osaa hyräillä sen nuotilleen. Mä soittelen välillä valsseja jotka keksin siinä soitellessa. Päähän tulee ideoita miten melodia jatkuu seuraavaksi. Ne voi tulla spontaanistikin, että siinä mielessä sana "kontrolli" on harhaanjohtava. Sitten on toinen asia osaanko mä soittaa sen, löytääkö sormet ne sävelet. Yleensä kyllä osaa. Ja soittimen hallinnassa tavoite on että se tulee automaattiseksi.   

Ja tuota soittimen hallintaa mä haluan haitarin kanssa kehittää. Siitä tämä ketju lähti. Ratkaisu ei mulle ole se että alan soittaa toistaen valmiita juttuja. Jos tää siihen menee mä voin ihan yhtä hyvin lopettaa.

Lainaus käyttäjältä: mlut - 19-09-2013, 12:29:46
tulee soittaa uppoutuneena esitettävään asiaan kuin yleisöä ei olisikaan, mutta samalla tiedostaa yleisön läsnäolon.

Täytyy nyt vielä tarkentaa että mulla tässä ei nyt päällimmäisenä ole kysymyksessä yleisölle soittotilanne. Vaan harjoitustilanteet niin itse kuin kaverin kanssa (joka soittaa viulua, kitaraa, mandoliinia).

En vieläkään katso olevani erimieltä kanssasi siitä, mistä puhutaan. Sinä erittelet taitavammin ongelmallista käsitettä 'soiton kontrollointi', mikä voi olla tiedostettua tai enemmän tai vähemmän tiedostamatonta, mutta pohjautuu kuitenkin soittajan osaamiseen/tunteisiin. Kontrolloimattomuus voisi olla lähellä vanhaa hokemaa: hauki on kala, hauki on kala jne... Ainakin lapsisoittajien kohdalla tulle minulle välillä kontrolloimattomuuden, mutta hyvin harjoitellun vaikutelma.
Saa nähdä, miten mielenkiintoisen aiheen käsittely etenee. Lähden nyt viikon lapinreissulle.

Lainaus käyttäjältä: mlut - 19-09-2013, 15:41:59
En vieläkään katso olevani erimieltä kanssasi siitä, mistä puhutaan. Sinä erittelet taitavammin ongelmallista käsitettä 'soiton kontrollointi', mikä voi olla tiedostettua tai enemmän tai vähemmän tiedostamatonta, mutta pohjautuu kuitenkin soittajan osaamiseen/tunteisiin. Kontrolloimattomuus voisi olla lähellä vanhaa hokemaa: hauki on kala, hauki on kala jne... Ainakin lapsisoittajien kohdalla tulle minulle välillä kontrolloimattomuuden, mutta hyvin harjoitellun vaikutelma.
Saa nähdä, miten mielenkiintoisen aiheen käsittely etenee. Lähden nyt viikon lapinreissulle.

No, erimielisyys tässä on kai lähinnä siinä että mä en näe yksittäisen kappaleen tarkan toistamisen "hyvällä harjoittelulla saavutettua kontrolloimattomuutta" mitenkään tavoittelemisen arvoisena. Vaan enemmänkin sitä että soittimen hallinnan saa sille tasolle että pystyy sillä toteuttamaan niitä musikaalisia juttuja joita haluaa tai tarvitsee, tulivat ne sitten kontrollin kautta tai spontaanisti. Mä pysyttelen mieluummin yksinkertaisten juttujen parissa kuin pyrin virtuoosiksi matkimalla.

Mulla on kyllä jo käsitystä siitäkin mistä noita sormien eksymisiä tulee. Suunnistamistuntuma  siinä näppäimistöllä jotenkin muuttuu riippuen siitä miten sormet ovat siinä ennestään ja mikä sormi on seuraavaksi vuorossa. Ja havaintoa on siitäkin millaiset tilanteet aiheuttavat helpommin eksymistä. Täytyy harjoitella, mutta ei vain valmiita kappaleita vaan myös sitä soittimen hallintaa. Ehkä mä kaivan vaikka klarinetin harjoituskirjan esille ja alan soittaa siitä kuvioita.

Nyt kun olen jauhanut loputtomiin semmoista kahdeksan kappaleen valikoimaa, hahmottui semmoinen huomio että tietyt eksymiset liittyvät pikkusormen käyttöön. Kun miettii sormitukset noissa kohdissa uusiksi niin että välttää niissä pikkusormen käytön, niin tuntuu heti pysyvän paremmin kartalla.

Toinen huomio on ollut, että tuossa Introssa tulee joissakin kohdissa ahdasta sormien kanssa. Se ei aiheuta eksymistä, mutta sekoamista kyllä. Bugarissa kun on vähän isommat näppäimet, sama kohta on helppo soittaa.

Lainaus Hannulta: "Nyt kun olen jauhanut loputtomiin semmoista kahdeksan kappaleen valikoimaa, hahmottui semmoinen huomio että tietyt eksymiset liittyvät pikkusormen käyttöön. Kun miettii sormitukset noissa kohdissa uusiksi niin että välttää niissä pikkusormen käytön, niin tuntuu heti pysyvän paremmin kartalla."

Niin no jaa, ehkä kenties. Tai sitten on vaihtoehtona pikkurillin 'harjoittaminen'.
- - - -
Nyt jatkuu juttu sitten aivan minun sormiani koskevana, joten niistä ei liene apua kenellekään.
Mainitsin jo aiemmin ketjussa maniskan FFcP-jutusta. Siis neljän sormen käyttöä, ilman vapaita kieliä. Etusormi toimii tavallaan satulana (kitaristit käyttävät mekaanista laitetta (capo) siirtyessään samoja sointuotteita käyttäen esim. G-duurista A-duuriin, 2 nauhaväliä 'ylöspäin'). Keskisormi, nimetön ja pikkurilli hoitelevat tuossa maniskahommassa asteikon muut sävelet. Kyllä siinä pinkie epäilystäni huolimatta treenautui.

Mitä hyötyä tuosta tiedosta on harmonikansoitossa?
Hyvä haltiatar Olli laittoi Vesterisen ja Godzinskyn Jokamiehen harmonikkakoulun. Sen 8. oppitunnilla selvitetään kolmen ulommaisen ns. perusrivin tärkeys vasta-alkajalle.
Kohta 4. oheisessa liitteessä kertoo peruslähtökohdan.
Harmonikalla ei kai voine käyttää barre-otteita, mutta harjoitusmielessä voitaisiin kehittää pikkurilliä tämän kolmisormi-asteikon avulla käyttämällä keskisormea, nimetöntä ja pikkurilliä näiden kolmen rivin soittamisessa.

Lasse Pihlajamaa ei tietääkseni osannut soittaa hanuria käsinseisonnassa, mutta muissa asennoissa hän oli ilmiömäinen virtuoosi. Homma taisi olla hanskassa? Liitteen alaosassa oleva Sormitus-kappale on hänen kirjastaan. Teksti lienee asiaa.

Näyttää eri harmonikkaoppaissa olevan erilaisia sormituksia siihen malliin, että sormien sekoamisen sijaan sekoaa meikäläiseltä pää.   ???

Lainaus käyttäjältä: Maniskamies - 22-09-2013, 12:50:00
Lainaus Hannulta: "Nyt kun olen jauhanut loputtomiin semmoista kahdeksan kappaleen valikoimaa, hahmottui semmoinen huomio että tietyt eksymiset liittyvät pikkusormen käyttöön. Kun miettii sormitukset noissa kohdissa uusiksi niin että välttää niissä pikkusormen käytön, niin tuntuu heti pysyvän paremmin kartalla."

Niin no jaa, ehkä kenties. Tai sitten on vaihtoehtona pikkurillin 'harjoittaminen'.

No, tiedä häntä. En nyt tarkoita pikkurillin käytön lopettamista, vaan välttämistä tietyissä vaikeissa paikoissa. Ja toinen juttu on että ainakin osassa tilanteista, kun jäljellä on enää pikkurilli jonka pitäisi osua hankalaan paikkaan, sormitus alkaa muutenkin olla, jos ei nyt umpikujassa, niin aika rajoilla. Olen silloin pyrkinyt ehkä liian pitkään pitämään kättä samassa asemassa. Peukalo ja pikkurilli eri oktaavissa. Se kun näppäinhaitarilla onnistuu pitempään kuin pianopelillä.

Minun sormituksethan ei ole minkään mallin mukaisia. Ehkä on syynsäkin että pikkurilliä yleensä käytetään vähemmän. Että se ei ehkä sovi joka paikkaan. Minähän taannoin hämmästelin kun selvisi että muut käyttävät pikkurilliä selvästi vähemmän kuin minä.

Toinen juttu on, että tämmöisessä tilanteessa, kun on kappaleiden treenausvaihe kaverin kanssa menossa, en lähde semmoisiin muutoksiin jotka tilapäisesti haittaavat soittoa. Nyt pitää saada lisää varmuutta soittoon. Jos sormitusten muutos auttaa, niin se riittää nyt mulle. Tietysti ihan erikseen voi kokeilla jotain harjoituksia, niinkuin olen tehnytkin.

PS. Mä olin jonkin aikaa soittanut klarinettia ja aloin ottaa tuntejakin, ja opettaja pani mulla soittosetupin uusiksi: vaikeampi suukappale ja vahvempi lehdykkä. Jouduin samoihin aikoihin soittamaan, vielä yksinään, tutun karonkassa. Pieni jännitys siinä päällä, niin eihän se peli suostunut alimmilla nuoteilla soimaan. Ei siinä auttanut muuta kuin alkaa jutella mukavia ja kokeilla uudestaan. Toinen, helpompi, kappale sujuikin paremmin. Joten nyt just tässä tilanteessa, jos homma paranee sormituksia muuttamalla, en pane kaikkea uusiksi.

PS2. Kyllä noissa näyttää edelleen jäävän kohtuullisesti käyttöä pikkusormelle edelleen. Ja ne "vaikeat paikatkin" näyttäisi voivan edelleen soittaa pikkusormella, eli ratkaisevaa saattaakin olla se käden aseman siirtäminen (silloin kun sen voi tehdä, joskushan seuraava nuotti on luokkaa oktaavin päässä... silloin voi mulla olla että nimetön löytää oikean sävelen pikkusormea luotettavammin, voi johtua siitäkin että mun pikkusormi ei ole kovin pitkä)

Lainaus Hannulta: "nimetön löytää oikean sävelen pikkusormea luotettavammin, voi johtua siitäkin että mun pikkusormi ei ole kovin pitkä)"

Ei voi meikäläinenkään kehua, sillä pikkurilli on tuuman lyhempi nimettömään verrattuna.

Ja Akuutissakin olivat huolissaan vain huru-ukkojen nimettömän pituudesta!  :)

http://ohjelmat.yle.fi/akuutti/keho_terveyden_ennustajana

Moi Hannu
Oletkos huomioinu,t miten palkeen suunta vaikuttaa noihin sormi sekoiluihin.
Minulla oli todella vaikeuksia saada Karjalan poikien kertosäkeen g-kiertoa alaspäin onnistumaan, aina kun pääsin lopuu että olisin alkanut c:stä kappaleen kertosäkeen uudestaan, niin en osunut oikealle nuotille.Syyksi paljastui että paljesuunta oli aina kiinnipäin ja tuli siten liian kiire, ennen kuin palkeet meni kiinni kokonaan.
Paljesuunnan muutoksella kappale alkoi mennä, ei tosin ollut helppo muuttaa tuota totuttua tapaa. ;D
Oki

Lainaus käyttäjältä: oki - 23-09-2013, 06:42:04
Moi Hannu
Oletkos huomioinu,t miten palkeen suunta vaikuttaa noihin sormi sekoiluihin.
Minulla oli todella vaikeuksia saada Karjalan poikien kertosäkeen g-kiertoa alaspäin onnistumaan, aina kun pääsin lopuu että olisin alkanut c:stä kappaleen kertosäkeen uudestaan, niin en osunut oikealle nuotille.Syyksi paljastui että paljesuunta oli aina kiinnipäin ja tuli siten liian kiire, ennen kuin palkeet meni kiinni kokonaan.
Paljesuunnan muutoksella kappale alkoi mennä, ei tosin ollut helppo muuttaa tuota totuttua tapaa. ;D
Oki

Hyvä tietää tuokin, vaikka nyt ei näyttäisi olevan tuosta kysymys.

Taitaa olla mulla välillä lihakset aika kireinä, jännittyneinä, sekin huonontaa. Mutta saman kappalesarjan jatkuva soittaminen tuntuu vievän hommaa eteenpäin. Laulun ottaminen mukaan lisää heti sotkeutumisen riskiä, mutta eiköhän sekin siitä. Joudun nyt laulamaan aika korkealta, sekin on mulle uutta ja vie huomiota.

Tämä on ollut pitkä keskustelu, välillä tuntunut turhalta, mutta kyllähän tämä on vienyt asioita eteenpäin. Neuvojen lisäksi siitä on apua kun joutuu samalla miettimään itse noita juttuja. 

Lainaus käyttäjältä: oki - 23-09-2013, 06:42:04
Syyksi paljastui että paljesuunta oli aina kiinnipäin ja tuli siten liian kiire, ennen kuin palkeet meni kiinni kokonaan.

Vähän samanlainen juttu saattaa kyllä olla, huomasin, kun vähän joudun siirtämään kättä, ja jostain syystä tulee kiire soittaa seuraava nuotti, niin osuu väärään. Täytyy näitäkin tarkkailla.

Huomio :D  Tauon kohdalla voi nostaa kättä, asettaa se uuteen asemaan ja jopa vilkaista näppäimiin ;D

Lainaus käyttäjältä: olli - 23-09-2013, 17:27:30
Huomio :D  Tauon kohdalla voi nostaa kättä, asettaa se uuteen asemaan ja jopa vilkaista näppäimiin ;D

Joo, mutta taukoja ei voi pitää missä vain kohdassa. Ja tässä tapauksessa ei ollut oikeastaan aseman vaihdostakaan kysymys. Peukalo siirtyy siinä a:sta d:hen.

Näppäimiin katsomista vältän kuin pirua. Kaikki tuommoinen ylimääräinenhän mulla just häiritsee soittamista ja aiheuttaa sekoamista. Ja kävellessäkin, jos mä joudun vilkaisemaan taakseni, niin meinaan horjahtaa.

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 23-09-2013, 18:17:09
Joo, mutta taukoja ei voi pitää missä vain kohdassa. Ja tässä tapauksessa ei ollut oikeastaan aseman vaihdostakaan kysymys. Peukalo siirtyy siinä a:sta d:hen.

Tuli vain mieleen se, että kun nuottiin on merkitty fraasin jälkeen tauko, niin siinä voi sitten vaihtaa "asemaa"!

Lainaus käyttäjältä: olli - 23-09-2013, 19:41:37

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 23-09-2013, 18:17:09
Joo, mutta taukoja ei voi pitää missä vain kohdassa. Ja tässä tapauksessa ei ollut oikeastaan aseman vaihdostakaan kysymys. Peukalo siirtyy siinä a:sta d:hen.

Tuli vain mieleen se, että kun nuottiin on merkitty fraasin jälkeen tauko, niin siinä voi sitten vaihtaa "asemaa"!

Sekään ei ole sanottu, että jos nuoteissa on tauko, että mulla on soittaessa siinä tauko. Kun mä soitan laulunuoteista. Kyllä mulla asemat vaihtuu, pitää sitten vain aina ongelmien tullen vähän tarkistaa. Jos kerran kymmenestä toistosta sormi tietyssä kohtaa eksyy väärälle näppäimelle, niin ei se tarkoita että mulla on kaikki pielessä. Pitää vain viilata kuntoon ja karsia häiritseviä tekijöitä.

PS. Joo, tauon aikana voisi peukalon siirtää aalta deelle. Mutta minusta menee paljon sujuvammin kun sormet liikkuvat niinkuin hämähäkki, pienin askelin, ettei kättä tarvitse siirtää kokonaisuudessaan. Silloin sormet pysyvät varmasti kartalla. Jos alan joka paikassa siirtää koko kättä niin siitähän tulee uusi ja pahempi virhelähde. Tässähän ei nyt ollut ongelmana se käden siirtyminen, vaan se että jos sen aikana vähän liian aikaisin sitten kurkotan sormea jonnekin g:lle, a:lle, bb:lle, kun käsi on vielä liikkeessä.

Ja 2-oktaavisella näppäimistöllä tulee harvemmin tilanteita missä on pakko siirtää koko kättä kerralla :)

Noista tauoista... kun mä nyt treenaan sitä varten että soitan sitten näitä yhdessä viulun/mandoliinin kanssa, niin eiköhän mun homma haitaristina ole huolehtia siitä ettei missään kohtaa ole täysin hiljaista. Paitsi sitten joskus tehokeinona tietysti.

    Tässä on, lajin alokkaana tunnustettava, että tuo sormitushomma se varsin vaikeaa onkin.
Varsinkin nuo `bassohypyt`ovat peijakkaan vaikeita ja siinähän ei juuri kurkistelut auta - eikä edes peilin edessä soittelu -, siinähän menet ihan varmasti sekaisin jos alat peilikuvan mukaan hakemaan sormiasentoja. Jotenkin tuntuu jopa ranne niin tahmaiselta tuota bassopäätä vasten, ei liiku ylös ei alas.  En tiedä monetko farkut pitää kuluttaa, ennenkuin tuo bassopuoli lähtisi oikeasti sujumaan.  Tuskin oikotietä on olemassa. Onko muuten venäläistä metodia siinä, että esim. diskantin näppäimet peitettäisiin katseelta pahvinpalalla ?  Lieneekö suomalaisessa musiikkiopetuksessa käytössä ?? ??? :-\

  eikkajuhani

Lainaus käyttäjältä: eikkajuhani - 23-09-2013, 21:48:00

    Tässä on, lajin alokkaana tunnustettava, että tuo sormitushomma se varsin vaikeaa onkin.
Varsinkin nuo `bassohypyt`ovat peijakkaan vaikeita ja siinähän ei juuri kurkistelut auta - eikä edes peilin edessä soittelu -, siinähän menet ihan varmasti sekaisin jos alat peilikuvan mukaan hakemaan sormiasentoja. Jotenkin tuntuu jopa ranne niin tahmaiselta tuota bassopäätä vasten, ei liiku ylös ei alas. 

Joo, bassopuolella ei ole helppoa. Siellä kun seuraava sointu on kaukana niin se on kaukana ja sinne on mentävä kerralla. Ei voi mennä hämähäkkinä säveleltä toiselle niinkuin diskantissa enimmäkseen.

Minun kun ei ole pakko soittaa mitään tiettyä sovitusta, katson toivelaulukirjan tms. mukaiset soinnut, mutta jos pitäisi käydä puolen tahdin ajan toisessa päässä näppäimistöä, niin oikaisen siinä jos kappale ei siitä oleellisesti kärsi. Käytän semmoista soinnutusta jollaisen itse olisin tehnyt.

Mutta toisaalta pitää siellä bassopuolellakin pitää hommat riittävän haastavina, että taidot kehittyy sielläkin.

Lainaus Eikkajuhanilta: "Onko muuten venäläistä metodia siinä, että esim. diskantin näppäimet peitettäisiin katseelta pahvinpalalla ?"

Venäläinen tapa soittaa harmonikkaa? Tässä eräs parhaista, sopisi varmaan Härmalandiaankin:

https://www.youtube.com/watch?v=V3-diqR41yo

Kyllä alkaisi harmonikkakurssit tällä metodilla täyttyä innokkaista!


спасибо

Spasibo!

Tämä venäläinen pätkä on tosi hyvä.
Toivo

Lainaus käyttäjältä: eikkajuhani - 23-09-2013, 21:48:00
Varsinkin nuo `bassohypyt`ovat peijakkaan vaikeita ja siinähän ei juuri kurkistelut auta - eikä edes peilin edessä soittelu -, siinähän menet ihan varmasti sekaisin jos alat peilikuvan mukaan hakemaan sormiasentoja. Jotenkin tuntuu jopa ranne niin tahmaiselta tuota bassopäätä vasten, ei liiku ylös ei alas.

Minun opettajani on korostanut sitä, että käsi laitetaan bassopuolella siihen perusasemaan (sävellajin mukaan).  Kun tulee niitä "hyppyjä", pyritään ranne pitämään paikallaan ja kääntämään rannetta, jotta sormi osuu siihen "hyppybassoon".  Näin käsi pysyy aina siinä "perusasemassa"!  Joskus on kuitenkin "pakko opetella" joku harvinaisempi hyppy - rankasti harjoittelemalla :D

Lainaus käyttäjältä: olli - 24-09-2013, 11:05:11
Minun opettajani on korostanut sitä, että käsi laitetaan bassopuolella siihen perusasemaan (sävellajin mukaan).  Kun tulee niitä "hyppyjä", pyritään ranne pitämään paikallaan ja kääntämään rannetta, jotta sormi osuu siihen "hyppybassoon".  Näin käsi pysyy aina siinä "perusasemassa"!  Joskus on kuitenkin "pakko opetella" joku harvinaisempi hyppy - rankasti harjoittelemalla :D

No, enpä minäkään bassopuolella huvikseni sitä kättä liikuta. Tuossa mulla juuri esillä olevassa kappaleessa bassot hoituu kyllä F:stä E7:een asti, mutta Eb7 on liian kaukana. Noissa toivelaulu/kultainenlaulukirja -nuoteissa näkyy tuota Eb:tä d-mollikappaleissa. Sehän on pianolla ihan näppärä soittaa siinä ja miksei kitarallakin kompatessa. Haitarilla mä taidan vetää siihen C7:n, ainakin nyt harjoitusten tässä vaiheessa.

Lainaus Hannulta: " Tuossa mulla juuri esillä olevassa kappaleessa bassot hoituu kyllä F:stä E7:een asti, mutta Eb7 on liian kaukana. Noissa toivelaulu/kultainenlaulukirja -nuoteissa näkyy tuota Eb:tä d-mollikappaleissa. Sehän on pianolla ihan näppärä soittaa siinä ja miksei kitarallakin kompatessa. Haitarilla mä taidan vetää siihen C7:n, ainakin nyt harjoitusten tässä vaiheessa."

Miksi niin? Sävellaji on siis dm. Mielestäni d-mollikipaleissa Eb7 on A-seiskan tritonuskorvaus, joka purkautuu Dm-sointuun. Eb7:n tilalla voit mielestäni soittaa siis A7-soinnun. Jollain on varmaan parempiakin ehdotuksia.

Lainaus käyttäjältä: Maniskamies - 24-09-2013, 16:04:31

Lainaus Hannulta: " Tuossa mulla juuri esillä olevassa kappaleessa bassot hoituu kyllä F:stä E7:een asti, mutta Eb7 on liian kaukana. Noissa toivelaulu/kultainenlaulukirja -nuoteissa näkyy tuota Eb:tä d-mollikappaleissa. Sehän on pianolla ihan näppärä soittaa siinä ja miksei kitarallakin kompatessa. Haitarilla mä taidan vetää siihen C7:n, ainakin nyt harjoitusten tässä vaiheessa."

Miksi niin? Sävellaji on siis dm. Mielestäni d-mollikipaleissa Eb7 on A-seiskan tritonuskorvaus, joka purkautuu Dm-sointuun. Eb7:n tilalla voit mielestäni soittaa siis A7-soinnun. Jollain on varmaan parempiakin ehdotuksia.

Joo, mä en ajatellut sitä tuota kautta, vaan katsoin ihan vain sitä melodian kulkua ja ympäröiviä sointuja. Ja se kulku on F - Eb7 - D7  - Gm - A7 (muistin ensin väärin, nyt on korjattu). Melodiassa soi koko tahdin mittainen g. Tarkkakorvainen viulistikaverikaan ei ole valittanut C7:sta tuossa F:n jälkeen.

Pitää kokeilla tuota A7:aakin.

PS. Kokeilin. A7 toimii, mutta silti C - C7 - F - C7 - D7 - Gm - A7 muodostaa jotenkin tasaisesti nousevan jännitteen. Jos soittaa C - C7 - F - A7 - D7 - Gm - A7 niin tuo ensimmäinen A7 korostuu liikaa (kun koko homma on lopulta kulkemassa kohti rivin lopussa odottavaa A7:aa jossa melodiassa soi cis). Koko rivillä ei siis vielä päästä siihen Dm-sointuun, se tulee vasta seuraavan rivin alussa. Mustanmeren valssi on kyseessä. Mulle varsin vieras kappale, mutta viulunsoittajan suosikki.

Lainaus:
"PS. Kokeilin. A7 toimii, mutta silti C - C7 - F - C7 - D7 - Gm - A7 muodostaa jotenkin tasaisesti nousevan jännitteen. Jos soittaa C - C7 - F - A7 - D7 - Gm - A7 niin tuo ensimmäinen A7 korostuu liikaa..."

C7 - F - C7 -soinnuilla ollaan siis rinnakkaisduurissa, joten lienee OK.

Jos alemman soittaa C - C7 - F - Am7 - D7 - Gm - A7, niin kohtaan
Am7 - D7 - Gm tulee sointukulkuun " IIm7 - V7 - Im -pienoismodulaatio". Jännitys säilyy säkeen loppuun A7-sointuun. Näin ei ainakaan tarvitsisi hakea bassoa kuin 'naapurista'.
Ja voit kokeilla myös Am7-soinnun kvinttikäännöstä, jolloin laskeva bassokulku F - E - D miellyttää ainakin meitä 'kävelevän basson' ystäviä.

Lainaus käyttäjältä: Maniskamies - 24-09-2013, 21:03:38

Jos alemman soittaa C - C7 - F - Am7 - D7 - Gm - A7, niin kohtaan
Am7 - D7 - Gm tulee sointukulkuun " IIm7 - V7 - Im -pienoismodulaatio". Jännitys säilyy säkeen loppuun A7-sointuun. Näin ei ainakaan tarvitsisi hakea bassoa kuin 'naapurista'.
Ja voit kokeilla myös Am7-soinnun kvinttikäännöstä, jolloin laskeva bassokulku F - E - D miellyttää ainakin meitä 'kävelevän basson' ystäviä.

En toistaiseksi ole ollut kiinnostunut opettelemaan perussointuja enempää tuolta haitarin bassopuolelta, mutta tuo Am7 toki tulee jos siitä että ottaa vasemmalla kädellä Am ja diskantista sen g:n (jota viulukin samaan aikaan soittaa). Pitää kokeilla.

Sama juttu koskee noita käveleviä bassoja. Kun mennään niihin niin sitten mä mieluummin soitan ne bassolla :) Vaikken sitä osaa senkään vertaa, niin sillä ne tulevat luontevammin. Tai sitten jos teen kotistudioäänityksiä, soitan bassoa myös koskettimilla.

Toki homman on tarkoitus toimia myös livenä duo-pohjalta. Mutta siinä mun pitää edetä pala palalta, siinä on totuttelemista, kun on 45 vuotta soittanut yksinään.

Lainaus käyttäjältä: Maniskamies - 24-09-2013, 21:03:38
Jos alemman soittaa C - C7 - F - Am7 - D7 - Gm - A7, niin kohtaan
Am7 - D7 - Gm tulee sointukulkuun " IIm7 - V7 - Im -pienoismodulaatio". Jännitys säilyy säkeen loppuun A7-sointuun. Näin ei ainakaan tarvitsisi hakea bassoa kuin 'naapurista'.
Ja voit kokeilla myös Am7-soinnun kvinttikäännöstä, jolloin laskeva bassokulku F - E - D miellyttää ainakin meitä 'kävelevän basson' ystäviä.

Am7 on kyllä juuri sopivantuntuinen teholtaan tuohon, mutta F - Am siirtymänä suoraan haitarista vähän töksähtää. Se kaipaisi siihen sen käännöksen, pianolla toimii F - Am(7)/E oikein hyvin.

En tiedä... C C7 F C7 D7 ... on siitä hyvä että mikään ei hypi silmille, tai siis korville.

"En tiedä... C C7 F C7 D7 ... on siitä hyvä että mikään ei hypi silmille, tai siis korville."

Hyvä juttu. Jälkimmäinen C7 voinee olla tavallinen C-sointukin sen g-sävelen aikana???

Nyt aamulla kirkkain silmin löysin e-mollissa olevan Mustanmeren valssin. Laitan sen sähköpostilla. Siinä on muutamia pieniä eroavaisuuksia sekä melodiassa että soinnuissa.

Mustanmeren valssi on tuttu jo lapsuusajan Lauantain toivotuista. Sen sävelmässä on muutama 'koukku', jotka tekevät siitä viehättävän ja tavanomaista mielenkiintoisemman.

Lainaus käyttäjältä: Maniskamies - 25-09-2013, 10:07:22
"En tiedä... C C7 F C7 D7 ... on siitä hyvä että mikään ei hypi silmille, tai siis korville."

Hyvä juttu. Jälkimmäinen C7 voinee olla tavallinen C-sointukin sen g-sävelen aikana???

Nyt aamulla kirkkain silmin löysin e-mollissa olevan Mustanmeren valssin. Laitan sen sähköpostilla. Siinä on muutamia pieniä eroavaisuuksia sekä melodiassa että soinnuissa.

Mustanmeren valssi on tuttu jo lapsuusajan Lauantain toivotuista. Sen sävelmässä on muutama 'koukku', jotka tekevät siitä viehättävän ja tavanomaista mielenkiintoisemman.

Nuotti tuli perille, kiitos. Siinähän tuo kohta menee  D7 - G - D - E7 eli käytännössä sama ratkaisu kuin minulla. Täytyy vertailla, ja katsoa millaiseksi meillä muotoutuu.

Suoraan nuoteista soitettuna, tietysti alkujännityksen vähetessä kaveri soittaa paremmin:

http://www.youtube.com/watch?v=vGvD43j9UCc

Lainaus käyttäjältä: Maniskamies - 25-09-2013, 12:00:34
Suoraan nuoteista soitettuna, tietysti alkujännityksen vähetessä kaveri soittaa paremmin

Tämä "maxituska" on laittanut runsaasti omia soittojaan youtuubiin.  Kaikki on soitettu "samalla tyylillä"!  Soittaja on, mutta tyylinsä kullakin ;)

Lainaus käyttäjältä: Maniskamies - 25-09-2013, 12:00:34
Suoraan nuoteista soitettuna, tietysti alkujännityksen vähetessä kaveri soittaa paremmin:

http://www.youtube.com/watch?v=vGvD43j9UCc

Mulla on ollut vähän sen suuntaista ajatusta, että hakisin säestyksessä semmoista tasaista, pitkää aaltoilua, tulee semmoisia mielikuvia tuosta tekstistä.

Aloittelevana soittajana on ollut mukava huomata, miten nerokkaasti harmonikan näppöimistöt on rakennettu. Hyvässä opetuksessa sormet on aina jotensakkin löytäneet oikean sijansa ja diskanttipuolellahan sitä on helppo seurata.

Bassopuolella taas aloittelijasoittajasta tuntuu monesti siltä, että varsinkin jos joutuu pitkän matkan hyppäämään (esim Dm -> Eb7) niin se sormien laskeutuminen oikeaan kohtaan on ihan tuuripeliä. Sitten jos soiton toistaa miljoona kertaa niin kyllähän ne sormeta alkaa löytää ne napit ja usein sattuu tuurillakin kohdalleen, mutta juttu pitää opetella heti uudestaan alusta jos bassohihnaa löysää tai kiristää.

Lisäksi itsellä tuntuu monesti bassopuolella olevan pikkurilli liian lyhyt. Tahtoo aina painua perusrivin lisäksi duuririvin bassonäpykkään. En tiedä onko vika liian lyhkäsessä pikkusormessa vai voisiko olla käsi väärin bassolla.

Lainaus käyttäjältä: Jonska - 26-09-2013, 12:52:30
Aloittelevana soittajana on ollut mukava huomata, miten nerokkaasti harmonikan näppöimistöt on rakennettu. Hyvässä opetuksessa sormet on aina jotensakkin löytäneet oikean sijansa ja diskanttipuolellahan sitä on helppo seurata.

Noin minäkin ajattelin ensimmäiset kolme vuotta. Sitten kun alkoi tulla tilanteita, joissa mielellään ei tekisi yhtään virhettä, niin sormet alkoivat joko eksyä, tai sitten ne olivat aina tehneet sitä mutta nyt sen vasta huomasi.

Otin taas kerran videolle soittoani ja siitä olikin hyvä katsoa mitä tapahtuu kun sormi eksyy. Esimerkiksi kun peukalolla soittaa a:ta ja seuraava sävel olisi a oktaavia korkeammalta. Jos käsi on esimerkiksi aavistuksen vinossa, niin sormi saattaakin osua riviä alemmas gis:siin. Ja pikkusormella muita lyhyempänä on tähän vielä erityistä taipumusta.

Pitää varmaan opetella hakemaan tämmöisissä paikoissa seuraava sävel liu'uttamalla sormea riviä pitkin. Ja samalla laskea näppäimiä, kun joskus tuntuu osuvan oikealle riville mutta pykälää liian kauas.

Nämäkin tapaukset on semmoisia, että kun pari kertaa soittaa, niin alkaa sujua. Kunnes taas iskee uudestaan. Lihasmuisti on hyvä mutta lyhyt?

Joka tapauksessa, vaikea uskoa että oikeat sormitukset ratkaisisivat tämmöiset eksymiset. Mutta siinä eksymistilanteessa taitaa olla jotakin semmoista, että tulee kiire tai jotakin, vähän niinkuin jollakin kun meinasi palkeesta ilma loppua.

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 02-10-2013, 13:24:04
Joka tapauksessa, vaikea uskoa että oikeat sormitukset ratkaisisivat tämmöiset eksymiset. Mutta siinä eksymistilanteessa taitaa olla jotakin semmoista, että tulee kiire tai jotakin, vähän niinkuin jollakin kun meinasi palkeesta ilma loppua.

Kyllä minä olen vahvasti sitä mieltä, että alun alkaen itselle sopivat, kappalekohtaiset sormitukset ulkoa oppimalla (siis sinne lihasmuistiin jämäkästi) vähentävät sekoilua :D

Lainaus käyttäjältä: olli - 02-10-2013, 17:53:05

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 02-10-2013, 13:24:04
Joka tapauksessa, vaikea uskoa että oikeat sormitukset ratkaisisivat tämmöiset eksymiset. Mutta siinä eksymistilanteessa taitaa olla jotakin semmoista, että tulee kiire tai jotakin, vähän niinkuin jollakin kun meinasi palkeesta ilma loppua.

Kyllä minä olen vahvasti sitä mieltä, että alun alkaen itselle sopivat, kappalekohtaiset sormitukset ulkoa oppimalla (siis sinne lihasmuistiin jämäkästi) vähentävät sekoilua :D

No, sulla se sitten toimii niin. Kyllä mullakin eksyminenkin vähenee kun samaa kappaletta soittaa joka päivä viikosta toiseen, mutta aina niitä vain sattuu. Voi toki johtua siitä että mä en vain voi pitää kiinni mistään valmiista sovituksesta, vaan se esitys kehittyy ja sitä kehitellään. Toisin nuo tietyt paikat joissa sitä esiintyy on tullut kyllä jo toistettua loputtomiin.

Se kun mä sanon ettei sormitus vielä riitä, meinaa sitä että kyllähän mulla on lihasmuistissa mikä sormi seuraavan nuotin soittaa, mutta kun se nuotti on kaukana niin sormi välillä osuu väärälle riville tai muuten viereiselle näppäimelle.

Kuvasin taas videolle soittoa ja hidastin sitä. Siitä on jo aika hyvä katsoa mitä siinä tapahtuu. Tosin tuo pätkä meni ilman virheitä. Mutta senkin huomaa että aika pieni virhe riittää että pidemmässä hypyssä osuu väärälle näppäimelle.

PS. Joku tuttu oli ollut kuuntelemassa kun joku oli selostanut väitöskirjatutkimusta ammattimuusikoiden "oikosuluista" esiintymistapahtuman aikana. Että kyllä sitä tuntuu tapahtuvan kaikille.

Mutta alkaa tuntua turhalta enempää kirjoitella tästä. Välillä on tuntunut, että tämän keskustelun myötä itse huomaa asioita ja keksii ratkaisuja. Mutta jos ainoa täällä tunnettu ratkaisu on koko kappaleen harjoittelu lihasmuistiin niin antaa olla. Joustavampiakin tapoja täytyy olla. Tuo soitto kuitenkin muodostuu aika toistuvista pienemmistä kuvioista. Niinkuin nyt tuo että peukalo soittaa sävelen ja sitten pitäisi perään soittaa sama oktaavia ylempää. Sen kun saisi lihasmuistiin.

Tulee sekin mieleen, että ehkä teillä muilla nuo peruskuviot on opittu jo nuorena lihasmuistiin, ja sitten se kappale rakentuu niistä. Mähän olin yli viidenkymmenen kun aloitin haitarin kanssa.

Tuossa on nyt sitä soittoa hidastettuna että näkee miten ne sormet siinä liikkuvat. Paikoitellen on kyllä aika mutkalla taas tuo ranne. Tulee ehkä siitä että käytän samaa sormitusta noilla alun kuvioille vaikka aloituspaikka siirtyy a:sta bb:hen. Ja sitten kynnet on taas kasvaneet, mikä vaikuttaa sormien asentoon. Se on kyllä riesa. Jos ne leikkaa lyhyiksi, niin kitaransoitosta häviää tuntuma, kun kielen näppääminen pyöreällä sormenpäällä on epätäsmällisempää kuin kynnellä.

http://www.youtube.com/watch?v=isIJ3XbVy8k

Taitaa sormissa olla pientä vapinaakin. Ei kyllä johdu iästä, mulla on semmoista ollut nuoresta asti.

Lainaus käyttäjältä: Johan - 02-10-2013, 21:20:05
Ei tuo ranteesi asento minusta pahalta näytä, huomioi kuitenkin, että olen pianokahvamiehenä hieman jäävi esittämään asiasta näkemyksiä. Oma käteni on aina väärässä asennossa kahvalla sormet liian koukussa, mutta siillä pärjätään, koska tavoite ei ole olla maailmanmestari;-)

Olisi milenkiintoista kuulla tuo esityksesi normaali tempolla hidastamatta ja nähdä miten käytät paljetta.
Tuosta sai sen kuvan, että paljetekniikkaan paneutumalla saisit sujuvuutta meininkiin, mutta saattaa olla, että tuo hidastus ja pelin osittainen näkyminen videolla aiheuttavat tulkintavaikeuksia
paljetekniikkasi osalta.

Johan

Tuossa kuvatessa tuli liikaakin keskityttyä noihin sormihommiin. Kokonaisuus ei sitten ollut paras mahdollinen muuten. Täytyy jossain vaiheessa kuvata uusiksi siinä mielessä. Nyt on päällimmäisenä mielessä nämä eksymiset.

Pirullisilta tuntuu vain nämä eksymiset. Kun homma tänään sujui oikeinkin hyvin, iski semmoinen eksyminen mistä jo luulin päässeeni eroon. Kun tuossa mustameren valssissa noustaan cis:ään, ja seuraavana tulee d, niin välillä ei meinaa millään hahmottaa mikä niistä näppäimistä on se d. Siis keskisormi tai nimetön soittaa cis:n ja pikkusormen pitäisi soittaa se d joka on siinä kaksi riviä ulompana samassa kohtaa. Luulin jo ratkaisseeni tuon, mutta nyt se iski taas kun muuten sujui hyvin.

Lainaus käyttäjältä: Johan - 02-10-2013, 22:42:19
Se tuppaa olemaan niin, että äänitys tai videointi saa aikaan pientä hermoilua, joka sotkee ajoittain normaalin rutiinin.

Johan

Se on totta, mutta kun siihen hermoiluunkin on opittava, niin videointi simuloi mukavasti yleisöä. Yksinsoittaminen kun ei kuitenkaan ole loputtomiin se tavoite (ja toisaalta jos vain soittaa yksin niin silloin ne eksymisetkään ei ole niin iso ongelma).

Toisaalta... eksymisiä ja sekoamisia voi tulla silloinkin, kun soitto menee jo niinkuin itsestään. Se soitto ei enää vaadi huomiota, ja mielessä alkaa liikkua muutakin, mikä sitten lopulta häiritsee soittoa.

Lainaus käyttäjältä: Johan - 02-10-2013, 21:20:05
Olisi milenkiintoista kuulla tuo esityksesi normaali tempolla hidastamatta ja nähdä miten käytät paljetta.
Tuosta sai sen kuvan, että paljetekniikkaan paneutumalla saisit sujuvuutta meininkiin, mutta saattaa olla, että tuo hidastus ja pelin osittainen näkyminen videolla aiheuttavat tulkintavaikeuksia
paljetekniikkasi osalta.

Kuvasin nyt normaalinopeudella ja kokokuvana http://www.youtube.com/watch?v=VKUNAcobkW0

Tänään on taas sujunut soitto hyvin, oli taas "treenitkin".

Mustalla merellä palkeet
keinuvat loputtomiin.
Kunhan ei vain halkee
haitari pienoinen niin.
Ehtona mulla on ollut
surkea musiikkipää.
Eksyvät kankeat sormet
aina uudestaan, kunnes
kappaleen loppuvan nään.

Hieno kappalehan tuo on ;)   Johanin mainitsemasta paljetekniikasta; vaikuttaa vähärivisen oloiselta.  Sulla on se karmoska-menneisyys, josta varmaan johtuu tuo palkeiden käyttö.  Onhan tuo viisrivinenkin suunnilleen tavanomaisten vähärivisten kokoa.  Isommalla haitarilla tuo ongelma poistuu ;D

Lainaus käyttäjältä: olli - 03-10-2013, 21:27:48
Hieno kappalehan tuo on ;)   Johanin mainitsemasta paljetekniikasta; vaikuttaa vähärivisen oloiselta.  Sulla on se karmoska-menneisyys, josta varmaan johtuu tuo palkeiden käyttö.  Onhan tuo viisrivinenkin suunnilleen tavanomaisten vähärivisten kokoa.  Isommalla haitarilla tuo ongelma poistuu ;D

Tiiä nyt mistä ongelmastakaan on puhe. Karmoskoissa on tähän verrattuna kamalan raskas palje, en tiedä miksi. Tämä on kevyen oloinen soittaa, vaikka kiloja on saman verran kuin karmoskassa, viisi. Yksi tosi haitaristi kokeili tätä, pohjoisessa, ja piti hyvänä soittimena mutta paljetta sai olla kääntämässä koko ajan. Pieni palje ja ilma loppui. Mutta se soittikin paljon kovempaa kuin minä.

Huomaan kanssa että tässä tahtoo tuo diskanttinäppäimistö mennä väkisin vinoon. Eikä soitin muutenkaan pysy samalla lailla tukevasti paikallaan kuin isompi peli. Karmoskakin istuu tukevammin paikallaan.

Länsimaiseen kaksiriviseen verrattuna tämä on sentään tuplakokoinen ja -painoinen.

Ja mikä sitten on vähärivisen paljetekniikka. Karmoska on ihan eri peli kuin länsimainen kaksirivinen, ja vaativat erilaisen palkeen käytön. Karmoska kun ei ole vaihtoääninen.

Katsoin nyt itse vielä tuon. Olli taitaa kiinnittää huomiota tuohon palkeen keinumiseen, joka näyttää vähän samalta kuin kaksirivisen nytkäyttäminen. Karmoskallahan semmoista ei tehdä eikä oikein pystykään. Eikä se palkeen suunta tuossakaan mulla vaihdu, kunhan vain vähän heiluu kun bassopää välillä nousee.

En ole varma mistä se tuossa tulee. Epäilen että kevyt bassopää heiluu kun vaihdan sointua? Vai haenko vain keinuvaa tunnelmaa ihan fyysisesti?

Lainaus käyttäjältä: Johan - 03-10-2013, 22:15:43
Sujuvasti se käy, palkeen liikkeisiin ei oikien kyllä saatolkkua, kun Flas pleyer ei tahdo toimia tämän selaimeni kanssa.
Se mitä ajoin takaa paljetekniikalla oli lähinnä siitä, että kääntö ei saisi tapahtua kesken äänen koska se kuuluu soitossa, epäilin sitä siinä hidastuksessa.
Ongelmana täällä minulla on se, että Flas pleyerin toiminnasta johtuen ääni ja liike eivät ole synkroonissa, joten eipä sen perusteella asiaa pääse kiinni videolta ja ilmeisesti tuo kääntöjuttu on Sinulle  entuudestaan jo tuttu.

Johan

Joo, tuosta palkeenkääntöhetkestä olen saanut kommenttia jo aikaisemmin. Voi sitä silti sattua edelleenkin, täytyy pitää mielessä.

Siinä eilisellä videolla, kun se oli hidastettu puoleen nopeuteen, ja sitten ääni käsitelty jollain efektillä (sävelkorkeutta nostettu keinotekoisesti) niin että sävelkulku oli edelleen tunnistettava (missä kohtaa mennään), niin siitä äänestä ei enää voi päätelläkään tuommoisia hienouksia.  

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 03-10-2013, 21:48:58
Katsoin nyt itse vielä tuon. Olli taitaa kiinnittää huomiota tuohon palkeen keinumiseen, joka näyttää vähän samalta kuin kaksirivisen nytkäyttäminen. Karmoskallahan semmoista ei tehdä eikä oikein pystykään. Eikä se palkeen suunta tuossakaan mulla vaihdu, kunhan vain vähän heiluu kun bassopää välillä nousee.

En ole varma mistä se tuossa tulee. Epäilen että kevyt bassopää heiluu kun vaihdan sointua? Vai haenko vain keinuvaa tunnelmaa ihan fyysisesti?

Tarkkailin tätä nyt samalla kun tapailin haitarista Juhannuspolkkaa Paksulassa. Haitari on pieni ja bassoa käsittelevä käsi on siksi aika matalalla. Haitarin bassopää on kevyt. Siinä tahtoo väkisinkin työnnön aikana kääntyä ylöspäin se bassopää, kun käsi on siinä keskivaiheilla missä se nyt yleensä on. Tuntuu että sen estäminen vaatisi erityistä ponnistusta. 

Tuli mieleen, että käytätkö "selkäremmiä"?  (Veikko Ahvenainenhan kieltää tuon selkäremmin käytön ;))  Minulla oli jonkin aikaa isälleni hankkima Bugarin Juniorfisa eli siis nuorisohaitari.  Siihen laitettiin aikuisten remmit selkäremmillä.  Selkäremmiä käyttäessäni pikkuhaitari pysyi vakaana sekä istuallaan että seistessä soittaessa.  Palkeitten kontrolli oli helppoa.

PS. Mulla on Bugari Silverissä (nykyinen perussoittimeni) ns. lantioremmit (Hankin Viljolta joku aika sitten) sekä lisäksi selkäremmi.  On mahtava soitella, ei väsy olkapäät eivätkä remmit lipsu olkapäiltä!  Myös Kravattiin hankin uudet remmit selkäremmillä varustettuna.  Olen vankkumaton selkäremmin kannattaja ;D

Lainaus käyttäjältä: olli - 04-10-2013, 12:53:09
Tuli mieleen, että käytätkö "selkäremmiä"?  (Veikko Ahvenainenhan kieltää tuon selkäremmin käytön ;))  Minulla oli jonkin aikaa isälleni hankkima Bugarin Juniorfisa eli siis nuorisohaitari.  Siihen laitettiin aikuisten remmit selkäremmillä.  Selkäremmiä käyttäessäni pikkuhaitari pysyi vakaana sekä istuallaan että seistessä soittaessa.  Palkeitten kontrolli oli helppoa.

PS. Mulla on Bugari Silverissä (nykyinen perussoittimeni) ns. lantioremmit (Hankin Viljolta joku aika sitten) sekä lisäksi selkäremmi.  On mahtava soitella, ei väsy olkapäät eivätkä remmit lipsu olkapäiltä!  Myös Kravattiin hankin uudet remmit selkäremmillä varustettuna.  Olen vankkumaton selkäremmin kannattaja ;D

Onko se selkäremmi semmoinen poikittainen remminpätkä jossa on semmoinen pikaklipsu. En mä tajua miten mä ylettyisin laittamaan sen kiinni ja auki. Ja haitaria pitää saada yhtä mittaa pois ja takaisin.

Enköhän mä tuon soittimen pienen heilumisen kanssa pärjää. Se on kyllä totta, että kun olen säätänyt remmin niin pitkiksi että haitari ulottuu olemaan vasemman reiden päällä, niin vasemmanpuolinen hihna on alkanut lipsua. Pitää ehkä lyhentää hihnoja takaisin ja ottaa jokin koroke vasemman jalan alle, niinkuin klassisen kitaran soittajilla.

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 04-10-2013, 13:16:29

Lainaus käyttäjältä: olli - 04-10-2013, 12:53:09

Onko se selkäremmi semmoinen poikittainen remminpätkä jossa on semmoinen pikaklipsu. En mä tajua miten mä ylettyisin laittamaan sen kiinni ja auki. Ja haitaria pitää saada yhtä mittaa pois ja takaisin.

Remminpätkä on ;)  Kyllä sen kanssa pärjää, pientä harjoittelua vain :D  Minä harjoittelen noin varttitunnin pätkissä, joten pikaklipsua tulee käsiteltyä aika tiheään - toisaalta kun haitari on sylissä selkäremmin kanssa, niin voi pikkujuttuja tehdä (kynähommia nuottien kanssa tms.) ottamatta haitaria pois lainkaan ;D  Nämä nyt on minun kokemuksiani. :P
PS.  Juuri tein Kravatti sylissä harjoittelun lomassa merkintöjä nuottiin.  Lyijytäytekynän korkki aukesi ja lyijyt levisivät lattialle.  No poimin ne ylös haitari kiinni vartalossa.  Tämä nyt oli hiukan vaikea harjoitus, mutta kun tapahtui peräti kolme kertaa :D  Onnistuihan tuokin ;D

Lainaus käyttäjältä: olli - 04-10-2013, 14:58:49

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 04-10-2013, 13:16:29

Lainaus käyttäjältä: olli - 04-10-2013, 12:53:09

Onko se selkäremmi semmoinen poikittainen remminpätkä jossa on semmoinen pikaklipsu. En mä tajua miten mä ylettyisin laittamaan sen kiinni ja auki. Ja haitaria pitää saada yhtä mittaa pois ja takaisin.

Remminpätkä on ;)  Kyllä sen kanssa pärjää, pientä harjoittelua vain :D  Minä harjoittelen noin varttitunnin pätkissä, joten pikaklipsua tulee käsiteltyä aika tiheään - toisaalta kun haitari on sylissä selkäremmin kanssa, niin voi pikkujuttuja tehdä (kynähommia nuottien kanssa tms.) ottamatta haitaria pois lainkaan ;D  Nämä nyt on minun kokemuksiani. :P
PS.  Juuri tein Kravatti sylissä harjoittelun lomassa merkintöjä nuottiin.  Lyijytäytekynän korkki aukesi ja lyijyt levisivät lattialle.  No poimin ne ylös haitari kiinni vartalossa.  Tämä nyt oli hiukan vaikea harjoitus, mutta kun tapahtui peräti kolme kertaa :D  Onnistuihan tuokin ;D

No joo. Mulla on tapana napata haitari syliin ja vetää yksi kappale aina kun on sopiva parin minuutin rako, sen lisäksi että sitten on niitä varttitunnin harjoitteluhetkiä. Ja kun treenaan kaverin kanssa, pitää vaihdella haitaria ja kitaraa. Ja puhelin soi ja muuta. Siksi juuri pidän tuosta pikkuhaitarista, että sen kanssa on niin vaivatonta. Enpä usko että alan sitä pikkuremmiä edes kokeilla. Venäytän vain jotain yläselässä tai käsivarsissa ja siinähän sitten menen ojasta allikkoon. Tai ratkeaa soitto-ongelmat kun tulee isompia vaivoja :)

Olen nyt eilen ja tänään soitellut tuolla Bugarin Juniorfisalla, 9-kiloisella. Huomaan että sen kanssa on monta tekijää jotka tekevät soitosta varmempaa. Soitin pysyy tukevasti paikallaan, näppäimet ja niiden välit on isommat ja eksymistä estää sekin että c:n ja f:n tuntee sormella. Siirryttäessä helpompi huomata missä ollaan.

Harmi. Nimittäin tästä huolimatta tuo Pikku-Serenellini miellyttää enemmän, niin keveyden kuin pehmeän äänen takia. Ehkä pitäisi hakea itselle sopivaa peliä näiden välimaastosta. Tosin reissupeliksi tuo Pikku-Serenellini on mainio, siitä en helposti luovu. 

Ilmeisesti kuitenkin tuohon pikkuhaitariin kannattaisi hankkia ne c- ja f-merkinnät, vaikka täällä tunnuttiin olevan sitä mieltä että ilman niitäkin pitää pystyä soittamaan. Tuon pienen pelin kanssa kun on kuitenkin muitakin sotkevia tekijöitä, pelin heiluminen, asento ja pienemmät näppäimet. Olisi sitten edes ne merkit apuna. Viljon piti ne kerran mulle tehdäkin, kun kävi muissa asioissa täällä, mutta ei kuitenkaan tullut se työkalu matkaan.

PS. Ihan kuin tuo sointi alkaisi pehmenemään, tai sitten korvat tottuu siihen. Eihän sen nyt luulisi muutaman tunnin soittamisella aukeavan, enempää kuin mitä tähän asti viidessä vuodessa. Vai vaatiiko haitari lämmittelyä seistyään pitkään vähällä soitolla.

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 14-02-2014, 20:12:48
PS. Ihan kuin tuo sointi alkaisi pehmenemään, tai sitten korvat tottuu siihen. Eihän sen nyt luulisi muutaman tunnin soittamisella aukeavan, enempää kuin mitä tähän asti viidessä vuodessa. Vai vaatiiko haitari lämmittelyä seistyään pitkään vähällä soitolla.

Kyllä se vain nyt on auennut tuo peli soimaan. Nyt kun aamuntuoreilla korvillakin kuulostaa aivan eri peliltä ja hienolta soitella. Olishan mun toki pitänyt tietää että puu menee seisoessa tukkoon, mutta kun tuo peli ei kuulostanut tukkoiselta vaan metallisen räikeältä joskin loisteliaalta. Jotenkin pidin sitä tuon pelin ominaissoundina, joka ei vain itseä miellyttänyt. Nyt siihen on tullut pehmeyttä.

Kyllä se vain nyt on auennut tuo peli soimaan. Nyt kun aamuntuoreilla korvillakin kuulostaa aivan eri peliltä ja hienolta soitella. Olishan mun toki pitänyt tietää että puu menee seisoessa tukkoon, mutta kun tuo peli ei kuulostanut tukkoiselta vaan metallisen räikeältä joskin loisteliaalta. Jotenkin pidin sitä tuon pelin ominaissoundina, joka ei vain itseä miellyttänyt. Nyt siihen on tullut pehmeyttä.
[/quote]

Tuosta pelin tukkoisuudesta kuulee puhuttavan usein, mutta harvemmin kukaan on selvittänyt perusteita ja syitä ilmiöille joista se joutuisi.
Tässä nyt oli selkeä viittaus pitkään "levänneeseen" puuhun.
Olen tavannut myös henkilöitä, jotka ovat sitä mieltä, että kysymys on pelkästään korvan tottumisesta uuteen instrunmettiin. Hannun kokemuset poikkevat selkeästi tuosta edellisestä.

Jotta elämä ei olisi pelkästään TV:n tuijottamista kisojen aikana, tästä aiheesta olisi meilenkiintoista tietää hieman laajemminkin, mitkä siis ovat ne tekniset seikat jotka
aiheuttavat harmonikan "tukkoisuudeksi" kutsutun ilmiön, kun kysymystä lähestytään muutenkin kuin "mutu" tuntumalla?

Johan

Lainaus käyttäjältä: Johan - 16-02-2014, 17:15:38
Tuosta pelin tukkoisuudesta kuulee puhuttavan usein, mutta harvemmin kukaan on selvittänyt perusteita ja syitä ilmiöille joista se joutuisi.
Tässä nyt oli selkeä viittaus pitkään "levänneeseen" puuhun.
Olen tavannut myös henkilöitä, jotka ovat sitä mieltä, että kysymys on pelkästään korvan tottumisesta uuteen instrunmettiin. Hannun kokemuset poikkevat selkeästi tuosta edellisestä.

Jotta elämä ei olisi pelkästään TV:n tuijottamista kisojen aikana, tästä aiheesta olisi meilenkiintoista tietää hieman laajemminkin, mitkä siis ovat ne tekniset seikat jotka
aiheuttavat harmonikan "tukkoisuudeksi" kutsutun ilmiön, kun kysymystä lähestytään muutenkin kuin "mutu" tuntumalla?

Johan

Tästä aiheesta on juuri ollut paljonkin keskustelua kitaristien kesken toisella foorumilla. Yleensä tunnustetaan kyllä että akustisen soittimen puun pitää saada "aueta", että se värähtelee kunnolla ja soittimen sointi paranee. Mutta sähkökitaristeilla tuntuu olevan eri näkemyksiä siitä koskeeko se myös sähkökitaraa. Oma näkemykseni on että sähkökitarassakin se puinen runko on osa värähtelevää kokonaisuutta, vaikkei kenties aivan samalla tavalla kuin akustisessa soittimessa. Onpa ilmaantunut jopa täristin, jolla simuloidaan pitkää käyttöä ja saadaan soitin avautumaan nopeammin. Sepä sitten jakaakin mielipiteet aika rajusti. Tuntuu kuitenkin olevan ihan asiantuntevien tahojen suosittelema. Ihmisillä on hyviä kokemuksia, mutta vaikeutena on se että on vaikea verrata soundia nyt ja viikko sitten.

Samaa voi tietysti sanoa tästä minun tapauksesta. Tosiasia on kuitenkin se, että viime vuosina olen vältellyt tuon pelin soittamista, ottanut sen esille vain kun todella on ollut tarvetta. En ole tykännyt sen äänestä ja olen ajatellut että myyn sen pois kunhan saan siihen inspiraation. Nyt sitä soittaa mielikseen.

Tukkoinen ei kuitenkaan kuvaa sitä miltä se kuulosti. Peltinen ehkä enemmänkin :)

     Tässä tuli mieleen jo aiemminkin aistimani `onkelma` Hanurin suhteen !
Olen jo ennekin havainnut tällaisen seikan, kun hengittelen tuon Hanurini `uloshengittämää` ilmaa, alan yskähdellä!? Kumma juttu ! Ajattelin josko jollakulla muulla olisi samantapaisia kokemuksia ? Siis `hengittääkö` Hanuri ulos jotakin hiukkasia, tms. jotka tekevät tuon yskänkohtauksen ?  Hanurini on mielestäni lähes pölytön ja täysin kuivassa huoneilmassa jatkuvasti säilytetty, mikä se  voisi olla joka siinä yskitää - (paitsi tietysti kappalevalinnat liian vaikeat.)   :( ???

  eikkajuhani
   

Minulle tuli herkkä kurkku, kun olin Meilahdessa hengityskoneessa ison leikkauksen takia 1987.Äänikin meni yli kuukaudeksi.Sen jälkeen sain lähes tukehtumiskohtauksia voimakkaista hajuista tai ruuista.Onneksi vika on vuosien varrella korjaantunut lähes normaaliksi, mutta
kauan siinä meni. Tätä tapahtui myös haitaria soitellessa, sillä jotenkin vain jännitin kurkun
päällä ja alkoi yskittää. Juominen (ei alkoholin) pienessä määrin helpotti asiaa. Nykyään
ei tätä ongelmaa enää ole.Terveystarkastuksissa ei ole todettu allergiaa tai astmaa. Minulla
tämä johtui varmasti tuosta leikkauksesta, mutta toisilla voi olla muitakin syitä yskimiseen.
Herkempi kurkkuisella jännittäminen riittää laukaisemaan yskimisen.
Toivo

     Tästä yskimisasiastani vielä sen verran että olenkin huomannut, esimerkiksi joissain kauppaliikkeissä asioidessani tuon yskimisen alkavan joittenkin muovituotteiden ja eräiden voimakastuoksuisten tavaroiden lähellä.  Jospa tämä onkin sitten jonkinlaista `herkkäkurkkuisuutta`!  Toisaalta kyllä vielä ihmetyttää tuo mahdollinen Hanurista tuleva tuoksu, sehän nyt ei todellakaan ole mitenkään erityisen voimakas ja en sitä muutenkaan koe mitenkään epämiellyttävänä.  Toinen asia on sitten tuon Hanurini laukku, sillä sehän on kuin uusi ja sen tuoksu on kyllä vahva, ihan kuin juuri tehtaasta tullut.  Hanurini ei tosin ole ehtinyt tuossa laukussa olemaan sen hankittuani.  Jospa kevään tultua taas ulkoilmasoitto raikastaisi tuon pelin `keuhkoja`!  Kesällä ja ulkona soitellessa en todellakaan ole tuota samaa köhää kokenut.  Toivon kertomus vähän helpotti omaa mielikuvaani.  Ehkä tämä tästä paranee, ajan kanssa... :) :)

  eikkajuhani 

Ehkä peliä voisi pitää pitkäänkin ulkosalla loppukeväästä ja alkukesästä, jolloin on kuivat ja
lämpimät ilmat.Tämä tietysti sillä edellytyksellä, että se ei ole pitkäkyntisten ulottuvilla.
Mikäli se ei ole ainoa haitari, niin sen voisi avata paljeruuveista ja tuulettaa sisältäkin.
Toivo

    Tämäpä juuri onkin ihmettelyni ydin, koska olen nuo molemmatkin päädyt irroittanut palkeesta ja mielestäni putsannut kaiken - ainakin näkyvän - pölyn !  Voineeko tuolta jotain vielä hönkiä sellaista hiukkasta, tai tuoksua joka sitten ärsyttäisi kurkunpäätä... Taitaa mennä juttu nyt hieman otsikosta pois, lieneekö vaarallista..... :( :)

   eikajuhani

Mystinen juttu.Voisikohan ärsytys tulla käytetyistä liimoista? Muutenhan soitin on neutraalia
materiaalia puuta, metallia, pahvia,kangasta, pegamoidinauhaa ja selluloidia. Niissä ei pitäi-
si olla mitään herkistävää.
Toivo

Vähän ääninäytettä tuosta mun bugarista http://freygish.com/htoyryla/music/nikkeli0214.mp3 ja http://freygish.com/htoyryla/music/leskenlempi.mp3. Rupesin nyt tämmöisiä soittamaan tuon pelin äänien innostamana. Pikkuhaitarissa kun ei ole kuin valssiääni.

Saa sormet samalla hyppimisharjoitusta.

Hyvä,
Tykkään, että nikkelimarkka soitetaan silleen vienosti, nöyrästi ja rauhallisesti ei liian mahtipontisesti painottamalla sanaa Kyllä vaan ajatuksella että EHKÄ minä maksan sen nikkelimarkan .... Jos soittajapojasta on kyse, niin lieneekö se velan takaisinmaksu niin varmaa. Mitä tuota rehvastelemaan liikoja, jos se markka vielä lainassa on.

Lainaus käyttäjältä: C Griff - 20-02-2014, 08:56:34
Hyvä,
Tykkään, että nikkelimarkka soitetaan silleen vienosti, nöyrästi ja rauhallisesti ei liian mahtipontisesti painottamalla sanaa Kyllä vaan ajatuksella että EHKÄ minä maksan sen nikkelimarkan .... Jos soittajapojasta on kyse, niin lieneekö se velan takaisinmaksu niin varmaa. Mitä tuota rehvastelemaan liikoja, jos se markka vielä lainassa on.

Hyvä näkökohta. Mulla oli tässä nyt päällimmäisenä tutustua tähän haitariin (joka mulla on ollut viisi vuotta) ja sen mahdollisuuksiin nimenomaan mun käsissä. Nikkelimarkassa mulla oli mielessä varmaan se kun viulisti soitti tämän syksyllä enkä pysynyt kylmiltään perässä. Soittelin kyllä myös aivan muulla tahdilla ja fiiliksellä, semmoisella josta sanottaisiin ettei tuo ole Nikkelimarkka, mutta melodiassa on jotain samaa :)

Lisäys. Varmaan minä maksan ... http://freygish.com/htoyryla/music/varmaan.mp3

 Mystinen juttu.Voisikohan ärsytys tulla käytetyistä liimoista? Muutenhan soitin on neutraalia
materiaalia puuta, metallia, pahvia,kangasta, pegamoidinauhaa ja selluloidia. Niissä ei pitäi-
si olla mitään herkistävää.
Toivo
 
  Nyt olenkin tästä yskimistohinastani vielä enemmän ymmälläni !  Kaivoin tuon Barcarole Hanurini,  tuolta Casottoni voimakastuoksuisesta laatikosta, se on ollut siellä pidemmän tovin ja soittelin sillä puolisen tuntia. Yllätys, ei mitään köhimistä,röhkimistä !  Nyt sitten on joku asia tuon Kouvolalaisen keuhkossa joka tekee sen ärsytyksen.... on kummallista... elämä on..
:) :( :-\

  eikkajuhani
 
 

Kouvolalaisen keuhkot vaativat enemmän ilimaa, oiskos sitten niitä pöpöjäkin kertynyt sinne palkeitten poimuihin muita pelejä enemmän :D  Humooria ;)

Kyllä nyt haitarinsoitto maistuu, kun pitäisi vielä kerran lukea käsikirjoitus läpi vaikka siihen on jo täysin kyllästynyt. Silloin syntyy vaikka tämmöistä http://freygish.com/htoyryla/music/temporary.mp3

Tuntuuhan tuosta Bugarista irtoavan...
...mutta onko tämä haitarinsoittoa? Mutta mä en olekaan haitarinsoittaja, tajusin tässä vähän aikaa sitten, vaikka soitan haitaria.

Nyt kun olen viikon verran kai soittanut tuota isompaa peliä (vaikka nuorisomallihan sekin on), niin äsken otin kokeeksi tuon pikku-Serenellin syliin. Pienempi näppäimistö tuntui jonkin aikaa vaikealta. Ei niin, että sormet olisivat eksyneet, vaan jotenkin tuntui vaikealta osua näppäimille, kun ne ovat pienempiä ja tuntuu että niiden välit ovat turhan isot. Että sormet ei tunnu osuvan tukevasti siihen näppäimelle, vaan jotenkin meinaavat liukua sinne reunalle ja väliin. Pitää erityisesti jännittää sormia tämän takia. Tässä on osaksi varmaan kysymys siitä kun tuon isomman pelin kanssa opin nyt soittamaan ronskimmin, niin että sormet eivät lepää näppäimillä vaan hyppivät. Kyllä se sitten alkoi sujua, mutta jotenkin tuntuu että pitää olla tarkkana että sormet pysyvät näppäimillä. Hmmm.

Pikkurillin kanssa välillä ihan pulassa!  :(
Eli jos on pitempi harppaus bassossa niin sormi ei meinaa riittää kunnolla, helposti tulee painettua viereistäkin nappulaa. Muutenkin pikkurilli on aina se heikoin. Osaisko joku sanoa, voiko sormi jotenkin treenautua vahvemmaksi fyysisesti?  :D

Lainaus käyttäjältä: kultakala - 19-08-2014, 16:36:50
Pikkurillin kanssa välillä ihan pulassa!

Pidä käsi siinä sävellajin osoittamassa paikassa (tiukasti, sopiva bassoremmin kireys).  Johan pikkurillikin osuus kohdalleen.  Eli kättä ei saa siirrellä :D
"Hypyt ovat sitten asia erikseen!"  Ne hypyt on sitten treenattava erikseen, harjoittelulla sekin alkaa sujua. ;)

Moro,

Jos pikkurilli on heikko, niin voihan sitä yrittää osuu myös nimettömällä.....

t. PaRisto

Kyllä heikkoa sormea voi kokemustenikin mukaan vahvistaa. Esimerkiksi laittamalla sen kevyeen koukkuun ja painamalla pöydänpintaa vasten vaikkapa 20 sekuntia, rentouttaa sormi ja sitten sama uudestaa muutamia kertoja.
Sitten voi painella/naputella pontevasti vaikkapa 4- ja 5-sormia vuorotellen pöydän pintaan. Voi vetää sormikoukkua vasemman ja oikean käden välillä jne..  Erilaisia toistoharjoituksia heikolla sormella voi ja pitää tehdä tietty soittopelilläkin. Heikkoa sormea on 'kiusattava' aktiivisesti soittoharjoituksissa. Mutta, kyllä vahvistaminen aikaa vie.
Ammattilaisilla saattaisi olla parempiakin neuvoja?

Lainaus käyttäjältä: kultakala - 13-09-2014, 20:07:53
Miten tuon discantti käden saa pysymään suorassa ns. sivuittain ettei koko kämmen taivu alaviistoon. Vaikka miten "haluan" että se on suorassa niin eipä pysy. Onko se vaan jotenkin kappaleen sormituksesta kiinni sitten että miten päin se käsi sitten menee.

Mullahan taitaa olla juuri tuota ilmiötä, kämmen menee alaviistoon ja sormet eksyvät pitemmissä hypyissä väärille riveille. Joku siitä taisi jo tuolla ylempänä kommentoida, olikohan niin että mulla oli sormet liian suorana. Sormet koukussa, niin käsi pysyy paremmin suorassa? Joku voi korjata jos meni väärin.

Mulla vain on usein diskanttikädessä kitaran soiton takia vähän pitemmät kynnet, ja sen takia tulee haitaria soitettua suorilla sormilla.

Liikuttamalla tarpeen mukaan kyynärniveltä ja hivenen myös olkaniveltä voi diskanttipuolella operoida missäpäin vaan vääntelemättä rannetta. Sen voi vaikka 'kuivaharjoitteluna' todeta.
Vapaalehdykän sivustolla on hyvää tekstiä aiheesta 'käden oikea asento' polulla vapaalehdykkä-musiikkikoulu-soittoasento.

Lainaus käyttäjältä: mlut - 14-09-2014, 13:02:45
Liikuttamalla tarpeen mukaan kyynärniveltä ja hivenen myös olkaniveltä voi diskanttipuolella operoida missäpäin vaan vääntelemättä rannetta. Sen voi vaikka 'kuivaharjoitteluna' todeta.
Vapaalehdykän sivustolla on hyvää tekstiä aiheesta 'käden oikea asento' polulla vapaalehdykkä-musiikkikoulu-soittoasento.

Minä kun soitan lähinnä tuota pikkuhaitaria, just vähän yli kaksi oktaavia, niin eihän sen kanssa ole mitään ongelmaa pitää rannetta suorassa, jos vain sormet on koukussa. Ja jos sormet on suorana, niin eihän siihen kyynär- ja olkanivelet auta.

Isomman haitarin kanssa, millä te oikeat soittajat soitatte, on toki ihan eri asia. Ja mulla taas tämä soittaminen... pitää priorisoida ja hakea kompromissiä. Haitari ei ole niin viimeisen päälle tärkeä että sen takia pitäisi kynnet lyhyenä ja menettäisin sitten tietyn täsmällisyyden kitaran kanssa. Ja harjoittelu sitten... jos sitä harjoittelisi haitaria kolme tuntia päivässä, kitaraa kolme tuntia päivässä, mandoliinia kolme tuntia päivässä, pianoa kolme tuntia päivässä, viulua kolme tuntia päivässä... ja sitten vielä nuo puhaltimet. No, viime aikoina viulun kanssa on tullutkin se kolme tuntia päivässä, mutta vähenee sitten kun pääsee sen kanssa vähän tutummaksi. Ja sisuskalut ei oikein tunnu tykkäävän noiden puhaltiemien soitosta.

Varmaan sormitus on sitten väärin jos käsikin. Helppo ruveta soittamaan vaan "jotenkin" mutta paremmin menee kun laittaa sormia ristiin/yli ja ali niinkuin pianollakin tehdään. Kai.  ;D

Sitäpäs en ihan heti keksi miten neljällä sormella soitetaan vaikka säkkijärven polkka. Ahvenainenhan ei peukalosta pidä, miksi?

Lainaus käyttäjältä: kultakala - 14-09-2014, 16:29:11
Varmaan sormitus on sitten väärin jos käsikin. Helppo ruveta soittamaan vaan "jotenkin" mutta paremmin menee kun laittaa sormia ristiin/yli ja ali niinkuin pianollakin tehdään. Kai.  ;D

Itse en ilman muuta hyväksy että käden kääntyminen johtuisi väärästä sormituksesta. Mutta mä olenkin auttamattomasti vääräoppinen.

Mulla on itsellä semmoista tapaa että jätän peukalon ankkuriksi samalla kun muut sormet soittavat jonnekin runsaan oktaavin päähän siitä. Ei ole vaikeuksia palata takaisin sinne lähtöpisteeseen. Peukalo lähtee liikkeelle kyllä kun sitä tarvitaan. Mutta kuten sanottu, soitan enimmäkseen pientä haitaria ja yksinkertaisia sovituksia, jotka kumpuavat lähinnä omasta päästäni.

Voi toki olla että tuokin mulla kääntää kättä, ja sitten kun pitäisi hypätä pitemmälle ylöspäin, menee väärälle riville. Mutta toisaalta tuo toimii niin monessa kappaleessa aivan hyvin.

   Olenpa minäkin tuon ominaisuuden havainnut, nimenomaan Veikon opetuksista.
  Vieläpä joissain Veikon esityksissä olen ihmetellyt miksi hän avittaa - siis työntää kämmenellä diskanttipäädyn reunasta.... ?  Joittenkin mestareitten soitto on niin helpon näköistä, vaivatonta ilman minkäänlaista väkisin työntöä !  Hanuri vain on vapaasti remmien varassa ja sormet vain lentävät näppäimillä, vain vasen käsi tekee nuo kaikki tarvittavat työntö/vetoliikkeet !  Paljon näkee noilla tuubin videoilla tuota samaa, soitetaan lähes pelkästään neljällä sormella ja tuupataan diskantin reunasta oikein tukevasti,  - sitten vielä monesti tuo hanuriteline apuna....!  Joistakin sormituksista myös olen vastakarvaan, eivät mene mielestäni oikein -` lutmikkaasti `...  :) :) :( ;)

   Eikkajuhani

Katsokaa Youtubesta Onni Laihasen soittamaa Ukko Nooa muunnelmia.Kyllä
hänelläkin kääntyy käsi kromaattisisissa juoksututuksissa ja silti nelinkertaisen
Suomen mestarin soitto on vaivattoman näköistä.Hän kyllä loistavana useamman soittimen muusikkona tiesi, miten pitää soittaa. Joku yksinkertaisempi
mestari on jälkeenpäin sitten saanut päähänssä, että kättä ei saisi ollenkaan
kääntää.Se vasta luonnotonta on vaikeammissa kohdissa.Sormitukset eivät
ole herran sanaa, mutta niistä on apua, kun omaa sormitusta hakee.Se löytyy
ajan kanssa useita oppaita kokeilemalla.
Toivo

Missään soitto-oppaassa tai harmonikkakoulussa mihin itse olen tutustunut, ei kielletä kääntämästä kättä esim. soittaessa juoksutuksia. Sen sijaan hyvää soittotekniikkaa on vaikea saavuttaa jos kämmen on kyynärvarteen nähden alaspäin taivutettuna. Silloin 4 ja 5 sormi ovat vaikeammin kontrolloitavissa, puhumattakaan siitä miten epäesteettisen näköistä tuollainen soitto on.

Minäpäs opettelen nyt kerralla uusiksi soittamaan, vaikka käsi "vinossa" onnistuikin vaikka minkälaiset jutut. Ainakin viimeiset sormet on sitten tosiaan paremmin hallittavissa ja hommasta tulee sulavampaa.

Nyt on siis hyvä syy hakea kirjastosta oppaita ja ruveta opettelemaan, kun kantapään kautta tietää että soitto paranee.  ;)

Ollin videoketjussa syntyi jokunen päivä sitten sormituskeskustelua. Voisipa sitä jatkaa vaikka tässä.

Videoketjussa sain suosituksia kahteen tapaukseen. Toista tapani mukaan vierastin jonkun aikaa, kunnes sen idea loksahti paikoilleen. Toinen ei istu edelleenkään ajatusmalleihini. Johtuu ehkä siitä että ettei yksittäinen melodiakulku kuvaa välttämättä sitä mitä todellisuudessa soitan tai haluan soittaa, ja se sitten vaikuttaa sormituksiin.

Tänä iltana aloin soitella yhtä melodiaa, ja otinkin videolle mitä siitä alkoi muodostua. Tuosta ehkä näkee miten ainakin toisinaan käytän peukaloa. Peukalon ja muidenkin sormien paikat eivät mene pelkästään melodian ehdoilla vaan jotenkin kuvastavat myös kulloinkin soivaa sointua. Se että mulla on pyrkimys soittaa omalla tavallani eikä valmiita sovituksia, selittää ehkä miksi valmiit sormitusehdotukset voivat tuntua välillä omituisilta.

Peukalon käyttö tuossa tahtoo hieman kääntää rannetta (josta tässä ketjussa on ollut jo puhetta), mutta niinkuin  toisessa kohtaa näkyy, sen voi myös välttää. Jos tuo nyt edes oli niin pahasti vinossa.

Se mihin tuossa kiinnitän huomiota on että paikoitellen etusormi on aika joutilaana. Saman huomasin "omat hanurit"-ketjuun laittamassani videossa kun soitan kaksirivisiä. Kaksirivisten kanssa näyttää että etusormi on joutilaana, kun niitä näppäimiä joiden kohdalla se on, ei tarvita. Siihen tapaan niinkuin mandoliinissa ja viulussa on kullekin sormelle alueet jotka se hoitaa, kun käsi on tietyssä asemassa. Mun täytyy tätä tarkkailla, onko mulla siinä jokin idea vai voisiko etusormi noissa kohdissa tehdä enemmän.

Tämä ei nyt ole mikään esitys, vaan tallenne tilanteesta jossa soitto hakee muotoaan tietyn melodian pohjalta.

Nopeasti videon katsomalla käden asento on tuossa melko hyvä, ranne ei ole kääntyneenä mihinkään suuntaan vaan on hyvin luonnollisessa asennossa suurimman osan aikaa.

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 21-01-2015, 23:46:47
Nopeasti videon katsomalla käden asento on tuossa melko hyvä, ranne ei ole kääntyneenä mihinkään suuntaan vaan on hyvin luonnollisessa asennossa suurimman osan aikaa.

Totta... katsoin vain tuota kämmenen asentoa alussa. Joskus vain jäi mieleen, että jos ranne on vinossa, niin eksyy väärille riveille, ja semmoista ongelmaa mulla on joskus ollut. Jo sekin että kämmen on vinossa riveihin nähden voisi tehdä sitä. Muttei mulla nyt ole sitä ongelmaa ollut.

Tuossa videossa näkyy sitä peukalon käyttöä, että peukalo ottaa sävelen etusormen alapuolelta*, kun se sinne hyvin pääsee muiden sormien asentoa muuttamatta. Olen nyt kokeilemassa sille vaihtoehtoja, en siksi että näkisin tuossa ongelmaa, vaan siksi että tulisi harjoitettua sormia monipuolisemmin jotta olisi enemmän toimivia vaihtoehtoja joista rakentaa sormituksia.


*) Rupesin katsomaan miten Kimmo Mattilan Harmonikan ABC:ssa on sormia merkitty. Useammassa kohtaa löytyy tuontapaista peukalon käyttöä.

Katsokaapa Erkin sormituksia ja käden asentoa. https://www.youtube.com/watch?v=ImlsoGGdnxQ
Tällainen soitto palauttaa monen "haitarinsoittajan" maan pinnalle.

Lainaus käyttäjältä: Rokka - 23-01-2015, 13:07:47
Katsokaapa Erkin sormituksia ja käden asentoa. https://www.youtube.com/watch?v=ImlsoGGdnxQ
Tällainen soitto palauttaa monen "haitarinsoittajan" maan pinnalle.

Vaivattoman näköistä ja sujuvaa. Muttei välttämättä minulle mikään ihanne. Mun ajatus musiikista lähtee varmaan semmoisesta minkä pystyy laulamaan. Koristelua voi olla mutta hyvin kohtuudella. Siis kun mä ajattelen että mitä itse haluan soittaa.

Tämän itse puolitoista vuotta sitten aloittamani ketjun nimellä tarkoitin ongelmaa, että sormet eksyvät viisivirisen näppäimillä väärään paikkaan, vaikkei ole edes kiire vaan olisi ihan hyvin aikaa hakea sormi kohdalleen. Jatkuvia sarjoja 16- tai 32-osanuotteja en edes ole kiinnostunut opettelemaan.

Tuota eksymisongelmaa ei nyt ole viime aikoina tullut vastaan. Voi olla ettei sillä ole edes haitarinsoiton kanssa tekemistä. Ajatukset sekoavat muutenkin varsinkin stressaavissa tilanteissa. Nyt ei ole ollut soitossa paineita.

Hieman sivuaa aihetta, mutta tuosta käden asennosta ja peukalon käytöstä. Tuossa videossa tytöllä käsi kauniissa asennossa, peukaloa tarvitsee tosi vähän.
https://www.youtube.com/watch?v=9O1tnKEpoKY

Lainaus käyttäjältä: Rokka - 23-01-2015, 13:32:03
Hieman sivuaa aihetta, mutta tuosta käden asennosta ja peukalon käytöstä. Tuossa videossa tytöllä käsi kauniissa asennossa, peukaloa tarvitsee tosi vähän.
https://www.youtube.com/watch?v=9O1tnKEpoKY

Kappalekin tuntuu semmoiselta ettei niin peukalolle olekaan tarvetta? Kyllä se sitten ottaa sen peukalon sinne etusormen kaveriksi aina välillä kun semmoinen kohta tulee.

Minua on nyt turha suostutella välttämään peukaloa. Mutta yritän nyt kyllä harjoittaa muita sormia enemmän.

Mikä vimma on poistaa peukalo käytöstä? Ihmettelen vaan! Jotkut täällä ihannoi sen käyttämättä jättämistä. Mestari Toivo Manninen otti sen yhtenä ensimmäisistä suomalaisista soittajista käyttöön. Samoin Amerikassa Deirot ja Frosini. Kyseiset herrat soittivat nerokkaasti kahta melodiaa diskantilla. Jos siitä ei olisi hyötyä, niin vieläkin kaikki soittaisivat nelisormisesti.
Toivo

Lainaus käyttäjältä: ftamt - 23-01-2015, 15:12:35
Mikä vimma on poistaa peukalo käytöstä? Ihmettelen vaan! Jotkut täällä ihannoi sen käyttämättä jättämistä. Mestari Toivo Manninen otti sen yhtenä ensimmäisistä suomalaisista soittajista käyttöön. Samoin Amerikassa Deirot ja Frosini. Kyseiset herrat soittivat nerokkaasti kahta melodiaa diskantilla. Jos siitä ei olisi hyötyä, niin vieläkin kaikki soittaisivat nelisormisesti.
Toivo

No, keskustelu on kuitenkin hyödyllistä. Terveellistä välillä että joku kyseenalaistaa. Varmaankin olen käyttänyt peukaloa turhissa paikoissa kun on tullut tavaksi.

Peukalo eroaa muista sormista ihan selvästi. Se liikkuu paremmin sivusuunnassa, sillä on helppo mennä muita sormia alempiin ääniin, mutta kovin ketterä se ei ole ja se toimii paremmin ulommilla riveillä. Näin itse sen hahmotan. Ja tosiaan, kun aletaan soittaa harmonioita diskantissa niin peukalolle löytyy käyttöä.

Katselin suomalaisen haitarimestarin Viljo Vesterisen soittoa sota-ajalta Youtubessa. Hän soittaa La Maripositan paremmin kuin itse Frosini. Terävästi ja tarkasti. Katsokaa hänen kättään, sillä hän ei käytä juuri koskaan pikkusormea, vaan se on elegantisti ylhäällä kuin kahvikuppia pidellessä. Kolme
sormea tekee lähes kaiken työn ja peukalo kulkee näppäimien päällä aina valmiina ottamaan jonkun
kohdan. Pikkusormea hän käyttää vain soinnuissa. Vilin soitto on näyttävää ja viimeisen päälle hiottua, johon meistä kukaan vapaalehdykkäläisistä ei pysty. Koska pikkusormi näyttää olevan Vililläkin lyhyt, niin hän on kehittänyt itselleen sopivan sormituksen. Niin nopeaa polkkaa Vilillä ei olekaan, etteikö jokainen nuotti erottuisi, kuunteli levyä etu tai takaperin. On kuin tiputtelisi rakeita peltikatolle. Hänen soittonsa ei puuroudu missään muussakaan kappaleessa, joten hänen sormituksensa on erittäin toimiva.
Toivo   

Lainaus käyttäjältä: ftamt - 23-01-2015, 15:12:35
Mikä vimma on poistaa peukalo käytöstä? Ihmettelen vaan! Jotkut täällä ihannoi sen käyttämättä jättämistä. Mestari Toivo Manninen otti sen yhtenä ensimmäisistä suomalaisista soittajista käyttöön. Samoin Amerikassa Deirot ja Frosini. Kyseiset herrat soittivat nerokkaasti kahta melodiaa diskantilla. Jos siitä ei olisi hyötyä, niin vieläkin kaikki soittaisivat nelisormisesti.
Toivo

En tiedä onko tällä palstalla ketään, kuka ihannoisi peukalon käyttämättömyyttä, itse kuitenkin toteutan soittotapaa jossa peukaloa käytetää mahdollisimman vähän, tällöin saavutetaan hyvä sormitekniikka ja käden asento. Peukalo kun on kyllä ulottuva sormi, mutta koska sen liike eroaa muista sormista se on myös kömpelöin. Kaksiäänistä melodiaa soitettaessa diskantilla, peukaloa luonnollisesti tarvitaan paljon enemmän. Tätä peukalon vähäistä käyttöä toteutti myös Viljo Vesterinen. Deirot ovat tässä asiassa aika huono vertaus koska he soittivat pianoharmonikkaa jota soittaessa peukalo on täysin välttämätön, jo sormituksissa peukalon merkitys on aivan toisenlainen, tiedän tämän vuosia pianoharmonikkaa ja pianoa soittaneena. Pikkusormea taas kannattaa harjoituttaa jotta sen saa mukaan noihin sormituksiin,sen käyttämättömyydestä ei ole kuin haittaa.

Se käyttäköön pikkusormea, joka siihen pystyy. Meikäläisellä se on 3,5 lyhyempi verrattuna viereisen
sormeen ja se antaa periksi taaksepäin aika paljon. Soittotyyli pitäisi muuttaa ihmeelliseen nyrkkiasentoon, joka ei ole hyvä. Niinpä soitan Vilin tavoin peukalo lähellä etusormea. Meillä on sukuvikana vialliset pikkusormet ja meikäläinen on viallinen koekappale muutenkin, kun oli syntymävikana sydämestä lähtevän aortan tukkeutuma. Saatiin kyllä aikanaan kuntoon laittamalla pätkä muoviputkea rintakehän sisään. Sormia ei voi näin hyvin operoida. On tuosta sydänleikkausesta jäänyt sellainen haitta, että paljetremoloa en voi soittaa, koska se sattuu hirveästi ja voi olla jopa vaarallista. Onneksi muita soittokappaleita riittää pilvin pimein.
Toivo

Minun diskanttikäden pikkusormeni vaurioitui parikymmentä vuotta sitten polkupyöräonnettomuudessa.  Sisemmän nivelen jänne katkesi ja se solmittiin, joten se lyheni.  Sormi jäi ikuisesti pieneen "koukkuun" ;)  Lääkäri kyllä aikoinaan kysyi, että yritetäänkö vielä, vai annetaanko olla.  No annettiin olla.  Kyllä sormella vielä painelee nappuloita, mutta joskus treenatessa väsyy yllättävästi ;D

Elämä kolhii, mutta onneksi pystymme kuitenkin haitarinsoittoa harrastamaan.
Toivo

Tässäkin kappaleessa on käsi melkein koko ajan alaviistossa. Eikä taida olla ihan aloittelijakaan.
https://www.youtube.com/watch?v=lGdcDwG6jbw
Sormitus on sitten hyvä, kun kappaleen voi vetää vähän nopeamminkin ilman että sormet menee solmuun ja tulee katkoksia  ;)

Lainaus käyttäjältä: kultakala - 20-03-2015, 13:45:33
Tässäkin kappaleessa on käsi melkein koko ajan alaviistossa. Eikä taida olla ihan aloittelijakaan.
https://www.youtube.com/watch?v=lGdcDwG6jbw
Sormitus on sitten hyvä, kun kappaleen voi vetää vähän nopeamminkin ilman että sormet menee solmuun ja tulee katkoksia  ;)

Kannattaa huomioida, että kyseisessä videossa soittajalla on käytössä b-järjestelmän soitin joka aiheuttaa ranteen taipumisen alaviistoon, onhan klaviatuurin muoto sellainen. Neuvostoliittolaisessa harmonikan soiton opetuksessa niin sanottuna normaalina käden asentona pidettiin ranteen taipumista alaviistoon. Jokainen voi kuitenkin kokeilla ilman soitintakin, ettei tuollainen asento ole ranteelle luonnollinen ellei kärsi jonkinasteisesta lapsihalvauksesta. Jos suomalaisella järjestelmällä soittaa ranne noin taipuneena siitä ei taatusti hyödy mitään, saa vain jännitystiloja ranteeseen ja tekniikka kärsii siitä että 4 ja 5 sormi eivät tuolloin ole niin helposti käytettävissä johtuen jännitystilasta. Puhumattakaan soiton epäesteettisyydestä.

Onhan niitä venäläisiä mestarisoittajia ;) Käden esteettisyydestä viis.  En tähän hätään löytänyt livenä Vili Vesterisen soittoa, siitäkin saattaisi saada käsityksen tuohon venäläiseen käden asentoon 8)

Lainaus käyttäjältä: olli - 20-03-2015, 16:40:28
Onhan niitä venäläisiä mestarisoittajia ;) Käden esteettisyydestä viis.  En tähän hätään löytänyt livenä Vili Vesterisen soittoa, siitäkin saattaisi saada käsityksen tuohon venäläiseen käden asentoon 8)

Niin on, jos luit viestini, totesin siinä että jo Neuvostoliitossa oli eri käsitys käden asennosta mitä tuli harmonikan soiton opetukseen. Jokainen voi kuitenkin kokeilla mikä on käden ja ranteen luonnollinen asento, kun käden asettaa esim. pöydälle. Tuskimpa kenenkään ranne kääntyy luonnollisesti mutkalle ja jos tuollaista käden asentoa totetuttaa suomalaisella järjestelmällä on lopputulos käden jännitystilojen takia melkoisen huono. Puhumattakaan epäesteettisyydestä.