sekoavat sormet

[htoyryla]

Olen tässä alkanut kiinnittää huomiota sormien ja soiton sekoamiseen. Sormi osuukin väärälle näppäimelle, varsinkin pitemmässä siirroksessa. Jos on tarkkana, saattaa silmänräpäyksessä korjata, mutta välillä onkin sitten täysin hukassa. Soittotilanne toki vaikuttaa tähän myös.

Välillä käy niin että jo ennen kuin painaa näppäintä, alkaa epäilyttää että onko se oikea, mutta siinä kohtaa ei ole paljon tehtävissä. Tuossa pienessä viisirivisessä jota nyt käytän ei ole karhennuksiakaan c:ssä ja f:ssä.

Videolta katselin, että mulla menee käsi välillä aika outoon asentoon. Ranne kääntyy niin että sormet osoittavat alaviistoon. Se voisi selittää että sormet eksyvät näppäimistä ja väärille riveillekin.

Tietysti voi olla vain harjoituksen puutteesta tai yksipuolisuudesta kysymys. Mutta välillä sitä sekoaa ihan tutuissakin kappaleissa.

Niissä taas voi olla kysymys, olen miettinyt, siitä että kappale on niin tuttu, että siinä alkaa soittaessa ajatella jotakin muuta ja tulee ajatuskatkos, että missä nyt mennään ja ollaan. Siinä tuntuu auttavan että on nuotti jota seuraa. Ja vaikka yleensä pystyn soittamaan eri sävellajista kuin missä nuotit on kirjoitettu, niin sekoamisen tuntuu välttävän parhaiten kun on lappu joka menee juuri niin kuin soitonkin pitää mennä. Lapun seuraaminen auttaa keskittymään siihen miten se kappale menee ja missä nyt mennään.

[olli]

Olen vanhemmiten palannut aiempaan eli lappu pitää olla.  Ensin soitan "kylmiltään".  Sitten alan tutkia mihin ne sormet menevät, laitan "sormituksia" lapulle.  Pyrin välttämään niitä "vääriä käden asentoja" eli kun merkitsee sormitukset ja opettelee sitten niin käsi on koko ajan oikeassa asennossa

Aiemmin - nuorempana 1980-luvulla opettelin kappaleet lapuista ulkoa.  Olihan se jotenkin "hienompaa" osata soittaa ilman lappua.  Nyttemmin en edes pyri ulkoaoppimiseen - lappu aina mukana.  Toisaalta kun paljon treenaa samaa kappaletta, jää se väkisinkin "sormimuistiin"

Kun soittaa liian varovaisesti, sormet tahtovat "eksyä" väärille nappuloille.  Niinpä pyrin soittamaan jopa liian rohkeasti, välittämättä sormien osumisesta oikein.  Näin kappale yleensä onnistuukin.  Riippuu luonnollisesti fiilingistäkin

Vaihdoin Bugariini "tuntonappulat" c- ja f-nappuloille (ovat ruuvattavaa sorttia, joten vaihto kävi helposti).  Nämä tunnot auttavat, kun joutuu hyppäämään oktaavien välillä.   Joku on toisaalta sanonut, että otetaanhan ne apupyörätkin ennen pitkää pois naperon polkupyörästä!

[htoyryla]

Vaihdoin Bugariini "tuntonappulat" c- ja f-nappuloille (ovat ruuvattavaa sorttia, joten vaihto kävi helposti).  Nämä tunnot auttavat, kun joutuu hyppäämään oktaavien välillä.   Joku on toisaalta sanonut, että otetaanhan ne apupyörätkin ennen pitkää pois naperon polkupyörästä!

Hassua tässä on se että tuo pikkuhaitari, jolla pääasiassa soitan, on lasten haitari ja siinä ei ole näitä apupyöriä. Isommassa Bugarissa, tosin nuorisomalli sekin, olisi nämä tuntonapit. Se on vain liian iso haitari mulle kuljetella mukana. Noissa on vähän eri kokoiset näppäimet/näppäinvälit, että senkin takia pitäydyn nyt jonkin aikaa tuossa pienessä pelissä.

[olli]

Kyllä ne apupyörät voi olla poiskin.  Mulla on toi "vintagehaitari"  Kouvolan Kravatti, jolla myös soittelen - jopa aika paljon.  Siinä ei ole tuntoja.  Kevytkin kuin mikä - 8,5 kiloa   Alkaa jo nappulat olla selvillä, kun aktiivisesti soittelee.  Nyt on pidettävä jonkin aikaa - ehkä viikko - taukoa, kun olkapää vihoittelee.   En tiedä, onko se soittoasennosta, jännityksestä vai mistä peräisin, mutta "kolottaa".   Voihan se olla sitä vanhuuttakin - ikää tosin vasta 67 v.

[htoyryla]

Onhan mulla ollut tuo haitari pari vuotta jatkuvassa käytössä. Julkisestikin olen sitä soittanut, tosin tilanteissa joissa en ole ollut suoraan huomion kohteena. Sormien ja muukin sekoilu alkoi häiritä vasta tässä äskettäin. Ehkä en aikaisemmin vain välittänyt siitä, ehkä tässä on tullut uusia paineita soittoon.

En nyt kuitenkaan meinaa hankkia niitä tuntonäppäimiä. Silloin kun tuo haitari oli uusi ja jouduin soittamaan sitä julkisesti, laitoin palan laastaria yhteen c-näppäimeen varmuuden vuoksi.

En usko että ne tuntonäppäimet ratkaisevat koko asiaa. Joissakin tilanteissa niistä olisi apua: esimerkiksi kun arvaa olevansa hukassa ja ehtii vielä etsimään sormen paikoilleen.

[htoyryla]

Kyllä ne apupyörät voi olla poiskin.  Mulla on toi "vintagehaitari"  Kouvolan Kravatti, jolla myös soittelen - jopa aika paljon.  Siinä ei ole tuntoja.  Kevytkin kuin mikä - 8,5 kiloa  

Ei tuo minun Bugarikaan paina kuin 9 kiloa, mutta en kyllä viitsi alkaa sen kanssa liikkua julkisilla kulkuneuvoilla tai kävellä pitkiä matkoja

[htoyryla]

Aloin ihmetellä, että kun yritän pitää ranteen ja kämmenen oikeassa asennossa, alkaa tuntua rasitusta. Ihmettelin että mihin asentoon käsivarsi pitää laittaa.

Sitten hoksasin, että mullahan taitaa olla haitari liikaa oikealla, siis liian lähellä oikeaa kättä. Sekin voi tehdä että käännän sitten rannetta, kun kädelle on liian vähän tilaa. Säädin nyt noita remmejä, haitari tulee nyt paremmin vasemman reiden päälle, oikealle kädelle on enemmän tilaa. Äkkipäätä tuntuu paremmalta.

[olli]

Haitarin asento sylissä on äärimmäisen tärkeä juttu, monet eivät sitä miellä.  Kun peli "istuu" hyvin, on soittokin mukavaa.  Täytyy itsekin vielä tutkia, mistä tuo olkahäiriö johtuu.  Onko soittajan olkapää kuten "tenniskyynärpää"?

[olli]

Nythän saatiin Hannukin mukaan - eiku lisää mielipiteitä muiltakin aktiiveilta

[htoyryla]

Haitarin asento sylissä on äärimmäisen tärkeä juttu, monet eivät sitä miellä.  Kun peli "istuu" hyvin, on soittokin mukavaa.

Kyllä se itse peli on tuossa aikaisemmassakin asennossa istunut oikein hyvin, mutta nyt vaikuttaa että siinä oikealle kädelle on ollut liian ahdasta jotenkin. Soittelin äsken jonkin aikaa tällä uudella asennolla ja tuntui aika hyvältä.

[oki]

Aloin ihmetellä, että kun yritän pitää ranteen ja kämmenen oikeassa asennossa, alkaa tuntua rasitusta. Ihmettelin että mihin asentoon käsivarsi pitää laittaa.

Sitten hoksasin, että mullahan taitaa olla haitari liikaa oikealla, siis liian lähellä oikeaa kättä. Sekin voi tehdä että käännän sitten rannetta, kun kädelle on liian vähän tilaa. Säädin nyt noita remmejä, haitari tulee nyt paremmin vasemman reiden päälle, oikealle kädelle on enemmän tilaa. Äkkipäätä tuntuu paremmalta.

Moi
Olen itsekkin huomannut kuinka tärkeä tuo haitarin asento on. Jos se muuttuu totutusta, niin minulla ei ainakaan osu sormet oikeille näppäimille.

[maestro]

Kyllä se kun tarpeeks soittaa,on hyvä fiilis jne.. Onnistuu kattomatta vaikka glisse (vai mikä se hieno sana ol?) liukuen toiseen oktaaviin samaan säveleen tai sointuun.... Nyt ei talven jäljiltä oo siinä kunnossa,mut jospa tässä kesän mittaan ku käy keikoilla.. Sillä hanurin ja käden asennolla on suuri merkitys. Jotta soitto on rentoa.... Toisen hanurilla ei tahdo onnistua sit niinkään....

[olli]

Mielenkiintoinen juttu toi: "vieraalla haitarilla ei tahdo onnistua millään"   Oma haitari on aina paras

[htoyryla]

Tästä se mulla heräsi se ajatus että soittoasennossa on vikaa. Videoin soittoa harjoitusmielessä, kameran päälläolo tekee vähän samaa stressiä kuin yleisö. Videota ei siis ollut tarkoitettu julkaistavaksi. Mutta tuossa näkee kuinka ranne kääntyy vinksinvonksin. Ja nyt tajuan myös että haitarihan on väärän reiden päällä ja asento muutenkin mitä sattuu. Pienen haitarin kanssa kun pärjää vaikka selällään, soittaminen on sitten toinen juttu.

http://www.youtube.com/watch?v=DHRnmFh9w34

Tosiaan kun otin paremman asennon ja haitarin vasemman reiden päällä, pystyi ranteen pitämään suorana ja tuntui menevän sujuvammin.

PS. Tämä kappalehan on helppo kuin mikä eikä siinä ole hankalia hyppyjä mihinkään. Mutta jotenkin onnistuin siinäkin sekoamaan viime viikolla, kun olin väsynyt, viulu soitteli omiaan vieressä ja ajatukset harhailivat.

[htoyryla]

Onnistuu kattomatta vaikka glisse (vai mikä se hieno sana ol?) liukuen toiseen oktaaviin samaan säveleen tai sointuun....

Jos oikein tajuan, niin glissandossa on eri ongelmat kuin tietyn sävelen löytämisessä sokkona. Eikös siinä mennä kromaattisesti sävel säveleltä, kyllä se oktaavi sieltä tulee väkisinkin vastaan.  En ole noita soitellut, mutta tuntuu että siinä täytyy saada ajoitus oikein ja muuta semmoista.

[olli]

Sekoavat sormet  Meillä on ollut kerhossamme tapana monipuolistaa kappaletta.  Esimerkiksi tangon "Lasihelmiä" B-osan (se laulu) soitamme aluksi ilman sointuja "keskiviivaiselta" oktaavialalta (näin on nuottiimme kirjoitettu).  Kertauksen otamme sitten oktaavia ylempää (8va) ja sointujen kera.  Koplari säilyy koko ajan samana eli tangokoplarina.  Tulee vivahteikkuutta!  Tuo oktaavihyppy ei ole "glissando", vaan sormet pitää vain viedä alemmas diskantissa.  No tämä vaatii katsekontaktia nappuloihin - ei muuten osu kohdalleen.  Eli kyllä haitaristikin saa silloin tällöin vilkaista nappuloita

Toinen esimerkkini on tutun valssin "Metsäkukkia" kakkosstemman c-osasta.  Stemma alkaa pienen oktaavin g-sävelestä, sitten käy jopa kaksiviivaisen oktaavin b-sävelessä.  Väliin on hyppyä ilman glissandoa.  Täytyy siis väliin katsella nappuloita

[htoyryla]

Tuo oktaavihyppy ei ole "glissando", vaan sormet pitää vain viedä alemmas diskantissa.  No tämä vaatii katsekontaktia nappuloihin - ei muuten osu kohdalleen.  Eli kyllä haitaristikin saa silloin tällöin vilkaista nappuloita

Tässä ilmeisesti siirretään koko käsi uuteen asemaan? Silloin varmaan on tarvetta katsoa, ainakin jos ei ole niitä tuntonäppäimiä.

Näissä minun sekoamistapauksissa on lähinnä kysymys siitä että käsi ei paljon liiku, mutta sormi ei löydä kohdalleen. Pysytään suurinpiirtein samassa oktaavissa mutta mennään isompia hyppyjä ylös tai alas. Ei siinä oikein voi alkaa koko ajan vilkuilla sinne alas, sekaisin siitäkin menee, pää meinaan

Ei tuossa mun pienessä viisirivisessä riitä äänialaakaan siihen että soittaisi saman eri oktaaveista. Kaksi oktaavia f:stä g:hen.

Olen tässä miettinyt, että taitaa mulla tulla noita sekoamisia siitäkin, että keskittyminen herpaantuu, alan miettiä jotain muuta. Voi olla siihen soittamiseen liittyvää, mutta ei just siihen mikä on menossa.

[olli]

Olen vanhemmiten palannut aiempaan eli lappu pitää olla.  Ensin soitan "kylmiltään".  Sitten alan tutkia mihin ne sormet menevät, laitan "sormituksia" lapulle.  Pyrin välttämään niitä "vääriä käden asentoja" eli kun merkitsee sormitukset ja opettelee sitten niin käsi on koko ajan oikeassa asennossa

Tämä on vanhalle miehelle oiva tapa opetella - työlästäkin välillä, mutta näin se käsi vaan oppii oikeille tavoille   Eihän sitä tässä iässä enää mestarisoittajaksi opetella, hyvä kun osaa jonkun kappaleen kohtuuhyvin soitella

[maestro]

Tarkoitinkin, että,kun hanuri on riittävän tuttu,näppäimet aina samassa kohti tietyllä käden asennolla.Osuu sormi tai sormet kattomatta oikeaan ääneen.. Soitti sitte muistista,omasta päästä tai nuotista....

[ftamt]

Vuosien varrella näppäimistö tulee kyllä tutuksi ja jonkunlainen vaistokin kehittyy seuraavaan
oikeaan ääneen siirryttäessä. Kun sävelmä on tuttu, niin voit soittaa sitä vaikka säkkipimeässä, kuten sokea soittaja. Tätäkin on kokeiltu ja hyvin se onnistuu.
Toivo